Luettu: Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt.
Luin kirjan olletikin itseni kannalta jälkijunassa, sillä asiat olivat tuttuja jo monista blogeista ja uutisista. Toiviainen kuitenkin kokoaa erittäin hyvin sekä uhkia että mahdollisuuksia. Kirjan lukeminen olisi tosi suositeltavaa Suomen arivatasille ja muille änkyröille, vaan eiväthän ne tietenkään sitä lue. Silmiin saattaa sattua, jos niihin osuu tuimaa faktatietoa.
Mutta. Edelleen pakko ihmetellä sitä seikkaa, että jos ihminen on melko vakuuttunut siitä, että kakka lyö fania jo 20-50 vuoden päästä, hän silti tekee oman lapsen kärsimään siitä. Vaan ehkä se on vain sitä samaa, josta PT sakottaa ilmastoänkyröitä, eli että ensiksi tulee ‘minä’. ‘Minä’ tahtoo vauvelin ‘minun elämääni’, ja kyllä se sitten varmaan jotenkin pärjää isona. Tämä henkilökohtaisen elämän ratkaisu nirhii mielestäni kirjoittajan uskottavuutta, vaikka kaikki muu onkin asiaa.
6 comments
Comments feed for this article
kesäkuu 21, 2009 at 3:00 ip
Kata
Mä ymmärrän sun pointin ja nuorempana ajattelin aika samalla tavalla, MUTTA nykyään olen ihan eri mieltä. Mun mielestä ihmisillä on oikeus lisääntyä, sehän on normaaleinta koko elämässä. Ystävättäreni on juuri raskaana ja aivan onnesaan, ja sitten joku sanoo, että mitä sä lapsia teet kun kuitenkin maailma tuhoutuu jne. Paskaa! Musta on kauhean negatiivista ja ylipessimististä sanoa ettei kannata tehdä lapsia kun kuitenkin kaikki kuollaan jne.
Mietis nyt kun oli rutto, maailmansota tai kylmä sota whatever, eihän muakaan olisi olemassa jos mutsi olis kelannut ettei kannata saada vauvaa kun kuitenkin kuollaan kaikki ydinpommiin.
Mä ainaskin haluan (ehkä!) joskus lapsen ja kasvattaa siitä ison ja elää rakastavassa peheessä ja maailma muuttuu ja niin sitten mekin. Jos sitten kuollaan johonkin kurjuuteen niin huono tsägä, mutta en nyt ala asiaa pohtimaan. Vaikka eihän nytkään kannata tehdä lapsia kun on lama ja sikaflunssa ja blaablaaa.
kesäkuu 21, 2009 at 3:02 ip
Kata
Niin meni nyt siis hiukan asian vierestä, innostuin vaan paasaamaan….
kesäkuu 21, 2009 at 4:00 ip
Zepa
Ei se mun mielestä mennyt asian vierestä. Saa paasata :-)
Olen kuullut, että monilla on hirveä tarve lisäätyä. Siis oikeasti TARVE. Vauvakuumeet jne. Okei, se on heidän elämässään vissiin realismia. Mun mielestä realismia taas on toisenlainen suhtautuminen lisääntymisasiaan. Mun realismia on välittää oman lapseni tulevaisuudesta sen verran, että jätin lapsen tekemättä. Sille olisi tullut paskat geenit, paska kasvatus ja lopulta myös paska elinympäristö (environment). Jo tarpeeksi monilla on nuo kaikki. Lisää ei tarvita.
Uskon että Toiviainen elää pitkälti kuten opettaa. Rispekt, äänestin häntä eu-vaaleissa. Mutta se, joka Suomessa OIKEASTI elää niin kuin opettaa, on Linkola. (Tosin hänelläkin saattaa olla lapsi tai lapsia, mutta niistä mulla ei ole tietoa ennen kuin joku seuraava kommentoija sen tuo esiin :-)
kesäkuu 23, 2009 at 1:35 ip
Polga
Kirjavinksuissa vois olla jotakin kiinnostavaa… myös…
kesäkuu 24, 2009 at 5:16 ip
saarikowski
Oot Z oikeassa siinä, että lisääntymiseen liittyvät valinnat ovat ympäristön kannalta paljon merkityksellisemmät kuin esimerkiksi se, että lajitteleeko kotitalousjätteensä tai ostaako 1 l/100 km vähemmän gasoa kuluttavan auton. Jälkimmäiset ovat pientä nysväystä, koska maapalloa kuormittaa loppujen lopuksi kaikkien ihmisten kaikki kulutus ja päästöt. Se, mikä on oikea ja väärä valinta riippuukin ihan elämänkatsomuksesta eli mikä on loppujen lopuksi se tärkein asia elämässä. Itse kallistuisin siihen, että se on onnellisuuden maksimointi ja kärsimyksen minimointi kaikkien ihmisten ja eläinten kohdalla, myös tulevien sukupolvien.
kesäkuu 26, 2009 at 3:48 ip
Zepa
Kirjavinksut on uskomaton laari, melkein kaikista esitellyistä tulee semmoinen olo että pakko lukea…