Nimittäin suoristusraudan. En tietenkään osaa edes käyttää sitä. Kiharaan nää perkeleet vetää vaan vieläkin. Jospa vetäisi muliksi.

Näistä on puhuttu jo muotiblogeissa ja ties vaikka olisi Kulutusjuhlassakin, mutta menköön kerta kiellon päälle: Tekniikka & Talous on myös äitynyt mainostamaan videonauhojen uuskäyttöä. Aihe on sinänsä mitä makoisin, koska jo jokusen vuoden on ihmisten nurkat olleet VHS-kasetteja väärällään. Voisi dumpata, mutta ei oikein kehtaisi? Osa mennyt jo pikselipuuroksi, osa muuten vain skeidaa? No, eipä paljon paina virkkuukoukun alla.

Mulla on jotain melkein kolmesataa videokasettia. Pelkästään hyviä ohjelmia, tietysti. Ne vie metrikaupalla tilaa hyllyssä. Nappaan sieltä jotain pari kertaa kuussa ja katselen. Joissain ääni ei kestä ihan katkeilematta, suurin osa on ihan kunnossa.

Ei vaan voi vielä luopua niistä. Kun EI VAAN VOI. Joskus sekin hetki tulee, mutta siihen on vielä aikaa. (Kyllä se tulee: tuli myös elokuvakirjojeni kohdalla, vaikka luulin etten voisi ikinä luopua niistä. Oikealla hetkellä sekin vaan onnistui.)

Kävin Wanhan joulumyyjäisissä heti putiikin auettua, kuten aina, ostamassa kakkutädiltä jokusen hedelmäkakun. Mikään ei ole kahvin kanssa niin hyvää kuin ne! Ei MIKÄÄN!

Luonnonkosmetiikan alennusmyynti taas, kuten säännöllisesti pari kertaa vuodessa:

Natcos, Hämeetie 155 c, 7. krs. Nyt torstaina klo 12-18, pe 10-18 ja vielä la 10-14. Myös pintaviallisia tuotteita halvalla, ja joitain shampoita ja meikkejä ilmaiseksi.

Mulla on nyt katottuna tuo remppamies. Siis remppaan. Jos meininki jatkuu samanlaisena, laitan hänestä estottoman ylistyslaulun yhteytietoineen tänne tammikuun lopulla.

Helsinki on nimittäin sellainen paikka, että tänne mahtuu viheltäjää jos duurissa ja mollissa. Jos ei kaverit tunne eikä kukaan ole nähnyt työn jälkeä, ei vaan voi tietää, mitä on palkkaamassa. Jos se ilmestyy töihin, missä kunnossa ilmestynee? Ja millaista on työn jälki? Arvauksiin ei riitä ihan pieni tila.

Mutta tämä. Ajatelkaa mikä aarre: tulee tapaamiseen ajoissa. On fiksu (köh, ja komea), kertoo suoraan mitä ei tee ja mitä tekisi jos tila olisi hänen omansa. Kertoo vinkkejä. Vastaa emaileihin. Soittaa itse ja kertoo lisää vinkkejä. Tarkistaa aikataulut.

Jos myös itse työ sujuu samaan tapaan loisteliaasti kuin kommunikointi, on oodin paikka.

Enkä kyllä epäile hetkeäkään etteikö sujuisi: kaverit on jo testanneet hempan :-)

Muuttopakkaamisen jälkeen on hävinnyt kaikki halu ostaa enää yhtään esinettä.

Olen “joutunut” ostamaan silti pari juttua: Ikeasta keittiön laatikoston osat (en ostanut mitään muuta sieltä!) ja brankkarikalenterin x2.

Muuten olen ostanut kuukauden aikana vain ruokaa ja juomaa.

Mä NIIN onnittelen itseäni!

Kas, YLE laittaa Linnan juhlat ympäri maailmaa suorana lähetyksenä. Se on aika kivaa palvelua :-)

EDIT!! Jaha, kiitos vitusti. YLE ei saa streamiaan toimimaan. Qaikussa kuitattiin että on liikaa käyttäjiä. Eli good old “ongelmat johtuvat käyttäjistä”! Mulla ois tähän kilpaileva ehdotus: entä jos paskapäät mitoittaisivat palvelunsa niin että sinne mahtuisi enemmän kuin kaksi käyttäjää yhtäaikaa! Oisko kumouksellista?!

Myönnän, että mulla on tapana suunnata hyväntekeväisyysroposeni eläinten puoleen, sillä pääsääntöisesti kaikki mikä eläimillä on huonosti, on ihmisten aiheuttamaa.

Mutta kun samaan hintaan pääsi käymään paloasemalla ja jututtamaan ihkaelävää palomiestä, niin olihan se pakko pikkasen laittaa Lastenklinikankin hyväksi. Vastinetta meinaan sai kympilleen ihan mukavasti – tyylikkäitä kuvia normaaleista jämäköistä raavaista Miehistä. Ei limanuljia, ei mallipojuja, ei pumpattuja idareita. Pelkkää arkilihasta. Nam.

Että siitä lahjaideaa kuka tarvii.

Herrrajjjesta. Onnea vaan yritykselle!

Tavan mukaan teps-teps-tepsutellen aikaiseen leffanäytökseen viikonloppuna. En odottanut mitään erityistä, sain paljon erityistä. Le Concert ei sinänsä ole yllättävä kellekään joka on ikinä käynyt elokuvissa – komedioissa kun tuppaa olemaan monimutkaista juonenkimerrystä kunnes onnellinen loppu on varmistettu. Niin tässäkin, joten tuskin spoilasin onnellisesta lopusta. Lopun volyymi on kuitenkin jotain, mitä en ollut vähään aikaan nähnyt. Erittäin hyvin rakennettu finaali – ehkä himppasen liian pitkä, mutta ehkei kuitenkaan. Sielu sanoo “oooooh”, ja sitten pitää pikkasen pyyhkiä silmiä kans. Kyllä oli vaan hyvä keikka!

Le Concert on Cinema Mondon maahantuontia, että siitä pikku lisävinkki.