Itku, Lens Politica alkaa huomenna ja mä olen keskellä muuttoahia! LP:hän on just ne samat kekkerit, jossa oli viime vuonna Reverend Billy mainioine leffoineen. Tänä vuonna mukana siis Yes Men, nasakka aktivistikombo sekin. Vieläköhän pystyisi tempaisemaan mukaan vai jääkö välistä? Olen ollut niin pakkaamisen ja muun duunin kietomana, että en edes huomannut että eletään jo Tätä Viikkoa…

Johan nyt on (Johan är nu)! Tanssivia ruotsalaisia palomiehiä Helsingissä pe ja la! Jos ne on yhtä hanurista kuin taannoinen poliisien tanssiryhmä, niin eipä paljon menetä, mutta voihan olla ettei ne ole… hitsi, toimistoaikaan! Aika vaikea kammeta ittensä paikalle!

Ruuanhakumatka senkun lyhenee! Uusin Eestin Herkku on huomaamattani ollut Porvoonkadun pienien numeroiden päässä (oisko 7?) jo pari viikkoa. Jess!

Tässä on viime vuonna Hesarissa julkaistua juttua virolaisita ruokakaupoista/-tavoista Helsingissä.

EDIT Korjasin illalla osoitetietoa

Luen lattiapäällyste-esittelyjä eri firmojen sivuilta ja rinnakkain myös keskustelupalstoja. Toistaiseksi olen koskettanut livenä vain paria lattiapäällystettä (erilaisia laminaatteja).

Saldo tältä aamulta:
(PONTTI)LAMINAATTI – liukas, kova, saumat kupruilee, liian ohut
LAATTALATTIA – ei voi laittaa ilman lämmitystä, liian kova
LUKKOPONTILLINEN KORKKILAMINAATTI – tuntuu hyvälle käytössä, kallis
LUKKOPONTILLINEN LANKKUPARKETTI – tuntuu hyvälle, helvetin kallis
OHUTPUU-LANKKULATTIA – nätti ja lämmin, ei kestävä, halvempi kuin lankkuparketti
JOUSTOVINYYLIMATTO – kestävä, nätti, lämmin, edullinen, hankalampi laittaa kuin mikään noista muista.

Missään noita esittelevillä sivuilla ei tietenkään mainita hinnoista mitään, kaikki hintavihjeet on keskustelupalstoilta. Mukaan lukien se, että ihan sama mitä ne sanoo hinnoiksi, niissä on sakeanaan ilmaa varsinkin kehä3:n sisäpuolella asuville.

Huoh, miten voin ikinä löytää jotain jonka voisi asentaa helposti ja josta ei tarvitsisi maksaa ruvella vuosikausia?

Toisaalta, kun olen kerran löytänyt hyvän asunnon ja tehnyt asuntokaupat, tuskin tulen tekemään mitään sen vaikeampaa projektia ikinä. Joten pakkohan sen lattiankin on löytyä. Ensi tammikuussa olisi ainoa hetki, kun kotona on niin vähän tavaraa että lattian voi uusia. Tavallinen klikattava ohut laminaatti se ei ole, koska ne kaikki ON liukkaita enkä halua sellaista.

Sanokaas nyt tekin jotain.

PS. Suomelalla on kiva linkkikokoelma

Minulla on loputon (myös aikajanalla taaksepäin…) lukkarinrakkaus harrastajateatteria kohtaan, joten oli ilo kuunnella, miten käsikirjoittaja / ohjaaja / kirjailija / muuta Juha Hurme tiivistää sen, miksi itse tehty teatteri on mahtava kokemus ja jopa fantastinen kasvualusta ihmisen taimille. Se on nimittäin silleen, että harrastajateatterissa oppii käytännön kautta kaiken mitä ei ehtinyt hiekkalaatikolla omaksua. Ja samalla hiekkalaatikko-koulutusohjelmasta saa hyvän kertauksen…

Aiemmin olin sitä mieltä, että filosofian suppeat aineopinnot pakollisiksi kaikille, mutta nyt olisin sitä mieltä, että puolet paketista voi korvata muutaman vuoden intensiivisellä osallistumisella harrastajateatterityöskentelyyn. Kumpaakin kautta on melko väistämätön mahdollisuus oppia tiedostavammaksi ja sosiaalisemmaksi henkilöksi kuin pelkästään kotometsässä mustikoita poimimalla.

BTW, se on sitten harrastajateatteri, ei harrastelijateatteri. “Harras”, see the point? Harrastelijoita nähdään esim. Kansallisteatterin ja Helsingin kaupungiteatterin lavoilla; lopputuloksista päätellen ne käy siellä vähän harrastelemassa näyttelemistä ja ohjaamista…

Jotteivät testingit kävisi vähiin, tässä vielä Talouselämästä yksi: ketä pomoa muistutat?

Meitsi:

En voi olla kovin yllättynyt.

Oikeasti, MITEN ihmiset hallinnoi nettihommiaan? Mulla on jotain yli neljäkymmentä käyttäjätunnusta ja salasanaa. Salasanoja on semmoiset 6-8 joita pyöritän edestakaisin eri tunnuksilla kun kello kilahtaa (jos kilahtaa). Kaikki nämä on listattuna pariin paikkaan johonkin arkielämän varrelle, tuplana. Eli jos toinen lista tuhoutuu, toinen jää. Mutta jotenkin koko touhu tuntuu täysin turvattomalta ja varsinkin järjenvastaiselta.

Mä olen kuitenkin ihan harrastelija vain. Olen ihan varma, että monella oikeasti nettiammattilaisella on vähän lujasti enemmän tunnareita sinne ja tänne. Kysymys: miten niitä voi hallinnoida sekä kätevästi että turvallisesti?

Eihän toi Fame ole läheskään niin paska kuin mitä arvioita se on saanut. Homma menee vaan niin, että jos lähtee katsomaan tanssileffaa, niin sitten pitää ymmärtää, että on menossa katsomaan tanssileffaa eikä suurta tutkielmaa inhimillisyyden wadeva syövereistä. Koska mitään syvällistä tästä ei taatusti ole löydettävissä, se on selvä.

Toivotan mitä parhainta onnea uudelle Famelle komeine tanssi- ja biletyskohtauksineen. Isolla kankaalla ne on juuri parhaimmillaan!

Päivän blogiteemaan voi tutustua esim. täällä. Tykkään kirjoitelmasta sellaisenaan, joten mitä tässä lisäämään.

Paitojen saavuttaman laillisen täysi-ikäisyyden rajan (18 vuotta) liikuttamana julkaisen oheisen kuvan. Paidat ovat edelleen tavallisessa arkikäytössä ilman havaittavia tuhoalueita. Violetti-mustaan olen vaihtanut napit rannekkeisiin, mustavalkoiseen en ole tehnyt mitään korjauksia ikinä.

Nyt saa pistää paremmaksi jos vaatekaapista löytyy! ;-)