Aina on tilaa vielä yhdelle

Normaali

Vuosien mittaan olen useamman kerran avautunut siitä, että arkkitehdeille ja disainereille on maailmassa yksi muita sopivampi paikka, ja se on saunan takana. Jos nyt otetaan lyhyt kertaus työpaikallani vuosien mittaan havaituista perseilyistä, mukaan mahtuu esim. valaisimet jotka eivät valaise, umpikujiin johtavat exit-kyltit, tilat joiden kaiku estää kaiken keskustelun, ja tietenkin väri- ja materiaalimaailma joka sattuu normaalinäköisen silmään ja mahdollistaa heikkonäköisille tosi näyttävät kompuroinnit ja verenläiskeen. Ja näitä ei saa muuttaa, koska arkkitehti on kieltänyt

Kaksi uutta hirvitystä tukee teoriaani arkkitehtien loppusijoituksesta. Tänään kävin työpaikallani vessassa jossa on ihan asiallisesti kopissa pieni lavuaari ja alapesusuihku. Vääntelin, työnsin, painoin ja loihdin hanaa jokusen aikaa, kunnes totesin, että siitä ei tule vettä. Vahtimestarilta kysymään syytä moiseen. No, kun käsienpesusysteemi on suunniteltu niin, että vedet läiskii yli altaan ulottuvuuksien suoraan käyttäjän vaatteille, ja toisekseen lattian kaadot on tasan väärin päin – pois viemäristä. Joten vesi piti katkaista kokonaan, mikä tietää sitä, että vessaan nousee viemäristä ns. paskanhajua, eli vahtimestarit käy sitten kannulla kaatamassa vettä tähän toimimattomaan disainherkkuun.

Well done, tilataiteilija.

Ja sitten! Veikkaan ettei teistä monikaan ole käynyt Savonlinnan poliisiputkan vessassa 1970-luvulla? Aivvan, no minä olen. Te sen sijaan voitte mennä Kiasman ala-aulan yleisövessaan, siellä on nimittäin ihan sama tyylimaailma ja mikä ettei myös siisteystaso. Tulee aina ihan autenttinen olo. Mulle ei vaan mene tajuntaan se, että tällainen isolla haloolla arkkitehturoitu kansallinen monumentti voi olla niin kertakaikkiaan lower-than-low key. Mun kotona on kerrostalon perusvessa Raksa-Masan ylijäämäkasasta valitsemilla laatoilla, ja se on noin kvadriljoona kertaa miellyttävämpi ja siistimmän oloinen kuin Kiasman dystopiakoppi.

Kyse ei ole nyt siitä, etteikö mulla olis koulutusta ja työkokemusta havaita, mikä on taidetta ja mikä paskaa. Mulla sattuu vaan olemaan myös terve järki, toisin kuin näillä huurupäillä, joitten mielestä mikään ei saa toimia ja kaiken pitää näyttää vankilalta. Musta Sako on varsin hyvin muotoiltu ja toimiva tuote, sillä voisi hyvinkin duunata pari maailmanparannusjuttua siellä saunan takana.

EDIT 28.11.! Polyteekkarissa 15/2008 suorastaan sanat viety suusta
lisays
klikkaa isommaksi

10 responses »

  1. Täällä sitä nyt istutaan. Kovin on jännittävät jutut, ensimmäiseksi törmää vessahaasteluihin.

    itse taistelen päivittäin vessakasvatusasioiden kanssa, vessoista sinänsä minulla ei ole mitään elämää suurempaa sanottavaa. Paitsi että vihaan reikä lattiassa vessoja, tulee tunne, että aina kusee nilkoilleen. Tai tuli, silloin kun vielä pystyin matkustelemaan. Sen sijaan bideesuihku on ihana!

    (Tämän avautumisen jälkeen todennäköisesti taas saan kenkää…)

  2. emmä noista vessoista, mutta arkkitehdeistä joo!

    tätä olen miettinyt, että miksi (oi, miksi) tässä on nyt kahdeksankytluvulta saakka rakennettu sellasta halvannäköstä paskaa, tiettekste esim. niitä valmiiks laatoitettuja betonielementtejä, jotka parissa vuodessa alkaa pukkaa sellasta valuvaa visvaa ja ruostetta, kaikennäkösiä putki-, kaide-, uloke- ja koristehärpäkeitä, jotka rikkoo kauniin pinnan ja tekee siitä rakennustelineen näköisen, ja nyt uusimpana villityksenä tää lasilla kuorruttaminen. kaikessä täytyy 2000-luvulla olla lasikuorrutus, mielellään vihreään taittava. ihan ku olis pantu virasto pystyyn vanhoista auton tuulilaseista.

    hitto, haluan niitä silmää hiveleviä rapattuja pintoja, mitä osattiin tehdä 50-luvulla ja sitä aikaisemmin. oikeesti ei kai kukaan tykkää näistä nykypytingeistä, paitsi tietenkin disainkoulutuksensa aivopesemät Herra Arkkitehtiherrat. Ja Rouvat, as well.

    huh, mitä paatosta. mutta kun tää on tärkee asia! rumuutta on muutenkin liikaa, ei sitä ole pakko ihan vasiten tehdä lisää.

  3. Vessat ja arkkitehdit kuuluu yhteen :-) (ja se saunantakuinen kans)

    Ja tosiaan, rumuutta on tarpeeksi. Josko kohta jaksasi pykätä kansanliikkeen reverend Billyn hengessä ”STOP BUILDING UGLY THINGS!”

  4. Vieläkös se on niin, että arkkitehtitoimiston saa vapaasti panna pystyyn kuka tahansa ilman koulutusta? Eri asia on tietty, että riittääkö sitä duunia vai ei, sillä jonkunhan sillekin on maksettava (ja yleensä aika runsaalla kädellä, olen ymmärtänyt) Kun se on niin luovaa… Jännä, että rakennusmestari on lain mukaan vastuussa pytingistään seuraavat tuhat vuotta, mutta arkkitehdiltä ei vaadita mitään takuita. Disainereista muutenkin, jotta välillä tulee esim. jotain kuopattua Muoto-lehteä tai vastaavaa selaillessa mieleen, että samanlaista itsensä julkisuuteen pakkotyrkyttämistä taitaa tämäkin suurimmaksi osaksi olla. Mitä hullumpi juttu, sen enemmän palstatilaa. Ei sen niin väliä vaikka kahvikuppia kallistaessa liemet valuu syliin. Itsepähän pitelin ”mukia” väärässä asennossa.

  5. Mulla ei ole tietoa tuosta arkkitehtitoimisto-lupahommelista, mutta jos se on vastaava kuten että ”psykoterapeutti” saa olla kuka vaain ketä huvittaa, niin jes, hyvinpä männöö mutta mänköön.

    Kuluttaja ei ole väärässä. Kuluttaja maksaa tuotteesta ja odottaa että sitä voi käyttää siihen mihin se on suunniteltu. Jos siinä ei voi istua, pitäisi olla laki jonka mukaan sitä ei SAA nimetä tuoliksi. Jne. Helvetti. Onneksi on matala verenpaine, tästä se rupee pikkuhiljaa kipuamaan ihmisen normaalitasolle…

  6. Arkkitehtuuri taitaa herättää ärtymystä juuri siksi, että kansalla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia näihin eniten ympäristönsä viihtyvyyteen vaikuttaviin esineisiin. Me emme ole niiden ”kuluttajia” vaan talojen omistajat, ja saat olla aika rikas, että edes oman talon kohdalla saisit vaikuttaa merkittävästi sen muotoiluun, koska vastaan tulee viranomaista joka käänteessä. Ja tällä hetkellä tämä omistajien, arkkitehtien/rakennusinsinöörien ja viranomaisten triumviraatti näyttää suosivan tasaista, elotonta vaimeutta, jossa ympäristömme ulkonäöstä päättävän neljännen tekijän, eli mainostajan jälki paistaisi mahdollisimman räikeästi.
    Vanhoista puutalokaupunginosista näki muinoin miltä kaupunki voi näyttää, kun nämä täälläkin kirotut amatöörit saivat suunnitteluvapautta: kuistia, parveketta ja tornintapaista saattoi törröttää mistä tahansa. Siellä ei ihan vahingossa eksynyt öisellä kotimatkalla väärään taloon/rappuun/asuntoon, toisin kuin ammattilaisten tuottamissa lähiöissä.
    Ei minusta kaupungin tarvitse välttämättä olla kaunis (kun tästä ei kukaan ole kuitenkaan yksimielinen), mutta se ei saisi olla tylsä ja eloton.
    Katsokaa Sanomataloa. Siinä on kyljessä penkkiä ja istutusta ja tyhjää kenttää, mutta istuuko siellä kukaan? Vehjeen harmaa lasipinta säteilee kylmää tarkkailun ilmapiiriä, josta pyrkii etäälle, eli Postitalon ja Kiasman viereen, missä jengi viihtyy tungokseksi asti.

  7. Miksi kaiken pitää olla niin rumaa ja, tosiaankin, elotonta, kun ei ne muotoilun riemuvoitot kuitenkaan kestä yhtä ihmisikää pitemmälle? Olisi varaa siis revittääkin, katoavaisen kanssa… Nyt vaan tuntuu, että viime vuosisadan alussa rakennetut talot on viimeisiä joilla on mahdollisuuksia olla saamatta kuulaa kylkeensä tässä joku päivä. Kaikki sitä uudempi rakennuskanta on tavalla tai toisella hennompaa tai pelkästään epäonnistuneempaa, ja tietenkin …rumempaa.

    Olen käynyt myös 1500-luvulla rakennetussa pubissa. Ei ollut tylsä eikä ruma, ja varmaan rikkoi yhtä jos toista nykyisistä rakennusmääräyksistä, Mutta pystyssä oli, ja toiminnassa. Hyvää stouttia myivät.

  8. Päivitysilmoitus: Yessss, men! « Kantapöytä

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s