Omat bileet: näin lähtee zombiewalk

Normaali

En tiedä onko tämä sattumaa, vai onko leffoissa alkanut 3D-muodin lisäksi myös tämmöinen tykitetään-niitä-väreillä-ja-valoilla-niin-että-taju-lähtee -muoti? Meinaan, nyt kun kävin katsomassa Scott Pilgrim vastaan maailma, huomaan tajunnan tasossa saman muutoksen kuin Enter the Voidin katsottuani. Muutos on se, että tajunnassa kuuluu enää ”ding-ding” pitkän aikaa leffan jälkeen. Mie ymmärrän, että Enter the Voidin jälkeen voisi kuuluakin, mutta ei Scott Pilgrim nyt NIIN dramaattinen ollut, että ding-ding lähtisi ainakaan sisällöstä… Ulkoisesta sen täytyy lähteä – visuista.

Sitä vaan siirtyy ikäänkuin toiselle kanavalle. Kun lähdin leffateatterista Enter the Voidin jälkeen, menin lähimpään kauppaan ja ostin takin. Ihan hyvän kyllä, mutta kuitenkin lähes tajuamattani. Pää oli vaan tosi tyhjä. Sama tämän Scott Pilgrimin huiman visuaalisen tykityksen jälkeen: menin lounaalle kuin unessa, vaikka ei ollut edes tarkoitus. Söin kuin unessa, menin metroon, menin kirpparille, en löytänyt mitään – edelleen ihan tööt. Vasta tuntia myöhemmin, kotiratikassa, alkoi äly herätä jengoilleen ja tavallaan pääsi takas tämän maailman suoraan lähetykseen.

Mitä ihmettä? Ei se tykitys tunnu yhtään pahalta silloin kun se tapahtuu. Komeatahan se on, kun värit velloo ja valot rätisee! Mutta mikä tää juttu on, että jälkeenpäin sitä vaan kävelee zombiena tuolla? Onko muilla samoja kokemuksia, vai oonko vain poikkeuksellisen antoisa visuaalisen manipuloinnin kohde?

4 responses »

  1. Aku Ankan taskukirjasta jo muinoin luin visuaaliseen mediaan upotetuista hypnoottisista viesteistä, jotka saavat ostamaan haluttuja tuotteita. Myöhemmin luin todellisista kokeista, joissa elokuvassa yksi sekunnin N:stä ruudusta korvattiin kaupallisella mainosruudulla, joka oli liian nopea tietoisesti tajuttavaksi, mutta upposi tutkimusten mukaan kuitenkin tajuntaan. Nyt luen, että sinä elät tätä todeksi.

    Visuaalinen tykitys herättää sinussa tajuttoman tajunnan, jossa et niin kiinnitä huomiota siihen, mitä teet, kunhan teet – mitä?

    Ai niin. Istutko lopputekstit vai lähdetkö ennen niitä?

  2. Istun lopputekstit, paitsi jos kummaltakin puolelta alkaa porukkaa rynnätä pakolla ohi, sitten siirryn seisomaan seinän viereen käytävälle ja katon ne sieltä. En siksi, että kiinnostaisi kuka piteli mikkipuomia, vaan siksi että saan siirtymätilaa elokuvasta oikeaan maailmaan. Mutta kuten näkyy, rankassa myllerryksessä sekään ei riitä :->

    Elokuvat on mulle kuitenkin niin tärkeitä, että ei pelota vieläkään, ihan meinaan mennä kattoo kaiken mitä huvittaa *kova jätkä* Ja harva leffa on toistaiseksi ollut kuvallisesti sellaista tivolia kuin nuo mainitsemani kaksi.

  3. No niin, tiesinhän mä sen. Hyvät tyypit istuu (tai seisoo) lopputekstit. Olosuhteet huomioiden tällä kertaa piti kaikesta huolimatta varmistaa. ;-)

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s