Laiska kilpavarustelija, c’est moi

Mukavat naapurinsedät A ja R saivat myös päähänsä hankkia iPadin. Kävin tässä yks ilta neuvomassa juttuja, ja taisin samalla aloittaa kilpavarustelun, o-ou. Sedät oli yhtä otettuja tähtitaivaasta ja lentotutkasta kuin meikäkin. Ja kauppaan! Itse taas tilasin heidän innoittamana Skypen, vaikka epäilen kyllä, tuleeko tuota käytettyä kertaakaan.

Mulla ei edelleenkään ole mitään musiikkia, ei kirjoja, ei leffoja, ei videoita, ei kuvia, ei pelejä. Taidan olla aika ukuli. Musta on vaan kiva, että pääsen blogeihin, mailiin, twitteriin ja G+aan kantamatta läppäriä ympäriinsä. Iso miinus on se, ettei kuvia voi ladata blogiin suoraan, mutta toisaalta R kyllä taisi löytää kaupasta sellaisenkin ohjelman jolla se onnistuu. En ole jaksanut vielä tonkia saati ostaa. Koko syksynä ei ole ollut kunnollista rauhaa tutkia oikein mitään. Tuntuu että ramppaa vaan töistä kotiin ja takas, vaikka oikeasti kun kalenteria katsoo, niin liveviihde out there se on tunteja syönyt.

Eniveis, meillä ei ole siis kotona lämmitystä ennen kuin ensi viikolla ukot tulee vaihtamaan termostaatit. On pikkasen vilpoista jo. Mutta onneksi viikonloppuna saan käyttää mainittujen naapurinsetien asuntoa jos elo käy kamalaksi. (Heillä on toinen koti muualla, menevät sinne aina viikonlopuiksi.) Kissoilla tuskin on mitään hätää täälläkään, niillä on turkit päällä ja ne osaa kaivautua viltin alle ihan milloin tahtovat.

Kun nyt selviäisi perjantai-iltaan asti persiintymättä kokonaan. Ja varsinkin etten vilustuisi, koska siihen ei nyt oo millään varaa.