Puhuu, puhuu, puhuu, puhuu…

Normaali

Joskus sitä vaan joutuu tilanteisiin joissa alkaa ihmetellä, nukahdinko mä juuri ja aloin nähdä painajaisunta. Mulle sellaista on esim. pitkähköt hetket, jolloin toinen ihminen vain puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu, puhuu kuunnellen ainoastaan omaa ihanaa ääntään, antamatta mahdollisuutta kysymyksiin tai tarkennuksiin, tarkistamatta kiinnostaako mua yhtään ensimmäisen esmers kymmenen minuutin jälkeen enää. Jos puhuja on vielä tuttu ja sen kanssa pitää tulla toimeen jatkossakin, sille ei voi edes kiljaista ”LÄÄKKEET!”.

Tällainen saatanan painajainen osutteli kohdalle tässä yks päivä. Työkaveri alkoi puhua tapahtuneesta työpaikkakiusaamisesta, sinänsä kiinnostava, tärkeä ja konkretisoituessaan myös pöyristyttävä aihe. Mutta ei enää sen jälkeen kun sitä on joutunut kuuntelemaan puoli tuntia saamatta sanaa väliin, koska se pälppä ei edes vedä henkeä! Perkele mitä kärsimystä!

Mä tykkään nopeasta kommunikoinnista ja siitä, että varoitetaan, jos tulossa on pitkä juttu. Itekin varoitan aina jos meinaan puhua niinkin kauheesti kuin 3-5 virkettä yhtäkyytii, kutsun sitä jo luennoksi. Omalla kohdallani siis. Enkä tykkää luennoida vaan neppailla.

Aiemmin, ennen Hkiin muuttoa, mulla oli kans yks kaveri joka luennoi vähän väliä. Olihan se joskus tuskallista, mutta kamuista se asui mua lähimpänä ja oli kissaihminen, joten ok kestihän tuon. Mutta joskus se sitten kysyi multa, että puhuuko hän paljon mun mielestä, ja mä sanoin että joo kyllä sä luennoit. Se meni vähän nökkeliin siitä; mie arvaan, että sen uudehko poikaystävä oli sanonut sille suoraan asiasta, ja se halusi tarkistaa, onko näin :-D

Mutta joo, kyllä tuo alussa mainittu puhuu-puhuu -tyyppi tuli uniinkin silleen, että seuraavana yönä näin tosi ahdistavan olon aiheuttavia jotain unia. En muista mitä, mutta tiedän kyllä mistä ne johtui. Vieläkin kammoksuttaa kuin muistelee sitä livetilannetta.

(kuva pöllitty LOLcatseistä)

Mainokset

2 responses »

  1. Kun muutin Keski-Suomeen, tutustuin paljonpuhuviin ihmisiin. Ekan vuoden odotin suunvuoroa. Sitten opin puhumaan päälle. Mutta kun en enää asu siellä, olen unohtanut keskeyttämisen jalon taidon. Viimeksi kesällä vain kävelin pois huoneesta, kun yksi ihminen puhui tauotta ehkä tunnin (pyysimme seuraavan päivänä toisiltamme kyllä anteeksi, no harm done).

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s