Siinä se ny on

Normaali

20121113-193207.jpg

Play.comin paketti, vain hetkeä ennen epätoivoa. Oli tuplasti luvattu toimitusaika! Vaan loppu hyvin.

Loppu hyvin myös sisällössä: Mulliksessa on hienoin ikinä missään sarjassa näkemäni viimeinen jakso.

Juhlan kunniaksi ostin (ekan ikinä) pullon tequilaa ja olen kohta juonut sen. Oke, se on niitä parfyymipullon kokoisia. Onhan tää aika jämäkkää ainetta tääkin, huh-huh. Mut jos kaikki maailman ihmiset on juoneet teksua, pakkohan munkin on maistaa ees kerran.

Mainokset

6 responses »

  1. Oon teksua juanu. Kerran join sitä kaverini S:n kans (muistanet joupartyista, semmoinen hiukan iäkkäämpi lady). Tarina kertoo, että olimme istuneet napakasti sohvalla vierekkäin, huitaisseet kämmenselkään suolaa ja sormikuppiin sitruunaa ja perään ravakasti tequilaa. Sen jälkeen olimme, tarina kertoo että joka ikisen kerran, todenneet ”Hyvää viinaa, ei tunnu missään” siihen asti, kunnes ilmeisesti yhteisestä päätöksestä olimme painaneet silmämme kiinni ja ottaneet kelpo nokoset siinä sohvalla. Meillä ei ole tästä kuitenkaan juuri mielikuvia, joten olemme systemaattisesti kiistäneet koko tarinan ja leimanneet sen milloin panetteluksi milloin legendaksi.

    Onnea Mulliksesta! Yritettiin sitä kattella Ton kans, kun se tuli tässä jokin aika sitten uusintana. Vaikutti kyllä hyvältä sarjalta, mutta telkkarista ei vaan muista tarpeeksi pontevasti seurata. Ehkä poksi meillekin.

  2. En päässyt harjoituksissa noin pitkälle. Huitasin pullon (ihan ilman suolaa tai muuta) ja vielä pullon kalijoo päälle. Ei tuntunut miss

  3. Join kerran (!) tequilaa menomatkan Tukholmiin. Koko matkan. Kun piti näyttää, miten sitä oikein juodaan. Ei tullut kipeä olo, mutta en myöskään aio juoda sitä enää… jollei joku kaada kurkkuun :)

    Onnea hienon paketin osalta – tyylikästä!

  4. Mulliksessa on vaan kaikki niin kohdallaan. Musta huumori, ironiset tilanteet, draamaa, hyvää dialogia, syviä mutta häröjä tunteita, keskeisiä henkilöitä kuolee ja aaveita syntyy… Loistavia hahmoja. Erittäin hyvin käsikirjoitettu ja jopa tunnarit on poikkeuksellisen erottuvat ja alkutekstit valmistaa riipivällä fiiliksellään just siihen mitä sitten katellaan vajaa tunti. Ja se viimeinen jakso – en piruuttaankaan katso uudelleen nyt heti, vaan annan sen tulla aikanaan. Se on vaan niin kaunis.

    Eipä ole Sopranosissakaan mitään valittamista, varmaan joskus myöhemmin tilaan vielä nekin.

    Jos nyt huonoa puolta väkisin haluaa etsiä, niin onhan nää sarjat tosi pitkiä. Mutta yllättävän nopsaan menee sitten kun alkaa vaan katsoa. Kelaan tietysti kaikki alkutekstit ja lopputekstit yli, katon vain itse jakson. Nyt olen parissa päivässä jo katsonut 10 jaksoa eikä tunnu vielä missään. Paitsi pientä depersonalisaatiota :-> mieli liikahtaa hyvin helposti Fisherin hautaustoimistoon ja sisäinen kieli vaihtuu englantiin… spuukiiiii! :-D

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s