Rakas tuolini

Normaali

Kyllä se tankkerikin kääntyy lätäkössä, jos on pakko.

Olen vuosia yrittänyt saada itseni luopumaan ainoasta nojatuolistani. Tuoli on työkaverin tai ehkä hänen vanhempiensa ostama ja käyttämä. Sen jälkeen se päätyi vuosiksi pomoni työhuoneeseen. Vaihdoin sen puolisalaa divaaniin jonka toin kotoani (ja joka on nyt omassa työhuoneessani) ja roudasin tuolin siis tänne meille kotiin. Se on ollut niiiiin kiva! Se niiaa aina kun siihen istuu. Ja sitten siinä voi pikkasen keinutella jos siltä tuntuu.

Mutta…

Tuolin täytteet on tietysti menneet lyttänäksi – no, ehkä sadan vuoden käytön jälkeen joo odotettavaa – mutta en silti saanut mieltäni siihen suuntaan, että luopuisin tuolista. Sekä tuolin että mun oma rakenne on kuitenkin nyt muuttunut. Tuoli on liian matala ja… kaikkee, en osaa selittää. Kaipaisin tukevampaa/kovempaa ja korkeampaa nojatuolia. Tai ehkä keinutuolia muuten, mutta kissaperheessä keinutuoli ei ehkä oo se ykkösvaihtoehto.

Uuden etsiminen on vaan hirveä urakka, eikä se mun uusi tuoli sitten olisi mikään Ikea-rutku. Jaksaisko etsiä, jos olis pakko? Kyllä nyt alkaa olla pakko. Kyllä. Hyvästä ei viiti luopua, mutta kun kerta hyvä on muuttunut huonoksi, niin…

PS. Menin huuto.nettiin katselemaan. Pari mahdollista!

Advertisements

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s