Vailla koululaitosta

Normaali

Kertauksen vuoksi (tää on pohjustusta) esitän tässä nyt vielä vanhan ulvahduksen, että minähän siis olen ihminen, jonka mielestä lapsia ei kannata tehdä jo pelkästään siksi, että jossain vaiheessa ne kuitenkin joutuu kouluun kidutettaviksi. En tietenkään tiedä nykyajan koulusta – koska olen elänyt kuten saarnaan – mutta sanomani siis viittaa tietenkin omiin kouluaikoihini. Kansakouluun 1967, sitten oppikoulun pääsykokeet ja zingg oppikouluun, kunnes viimeisenä oppikouluvuonna vaihdettiinkin peruskouluun, ja sieltä sitten lukioon. Kaikki pakkotahtista puurtamista ein-zwei ein-zwei yhtäaikaa muiden kanssa, tulet samaan aikaan luokkaan, istut kuten muut, olet opiskelevinasi, lähdet muiden kanssa samaan aikaan. Herätykset aamulla kuuden jälkeen, ihan sama miten olet nukkunut. Illat läksyjä. Opettajat hirviöitä, lääkitystä vailla jo valmiiksi. Koko ajan pakko, pakko, pakko. Oppivelvollisuuspakko pakko pakko. Istumapakko. Paikallaolopakko. Pakkopakko.

Ei ihan napannut.

Olen lukemassa William Morrisin ainoaa suomennettua kirjaa nimeltä Huomispäivän uutisia. Se on utopia – 1800-luvun lopulla Lontoossa nukkumaan mennyt äijä herää 2000-luvun Lontooseen. En ole ihan varma, mitä vuosilukua kirjassa eletään, mutta tähänastisen perusteella vuosi 2003 on jo takana päin. Anyways, tämä ei ole niitä utopioita, joissa surautetaan lentävillä kieseillä paikasta toiseen ja hoidetaan juttuja ajatuksen voimalla. Lontoo on muuttunut Morrisin utopiassa melkoisen pastoraaliseksi ihanneyhteiskunnaksi jossa kaikki on rauhallista ja mukavaa ja oksennus… No niin. Siis luettuaan tuota osin harmittaa kun tietää, millainen 2000-luvun maailma oikeasti on, mutta sitten kun ajattelee vaikka lääketieteen kehitystä IRL, niin ei enää harmita yhtään.

Mutta yksi juttu Huomispäivän uutisissa on ihana! Kouluttomuus! 1800-luvun jannu yrittää selvittää, miten lapset oppivat juttuja, kun niitä ei sullotakaan kaikkia samaan huoneeseen kärsimään. No, piece of cake, tuumaa 2000-luvun heppu, siellähän ne oppii elämällä. Tenavat on koko ajan mukana kun vanhemmat tekee omia (ammatti)juttujaan ja lapsilaumat sekaantuvat toisiinsa, koska ei se nyt niin tarkkaa ole, kuka ne tänään ruokkii. Kaikkien kodit on täynnä kirjoja ja pääpiirteissään pennut oppii lukemaan viimeistään nelivuotiaina. Sitten ne lukee mitä huvittaa – ja pennut lukee paljon. Sitten myöhemmin, kun ne alkaa saada mielipiteitä siitä, mikä niitä oikeasti kiinnostaa, ne opettelee sitä juttua enemmän. On osaavia ihmisiä, joilta kysyä, ja on kirjoja.

No mitenkäs kielet, kysäisi 1800-luvun ukko. Kielitaito tulee kotoa ja naapurustosta, koska olosuhteet on olleet sellaiset, että kaikki puhuu muutamaa kieltä: ranskaa, koska Ranska on lähinaapuri, ja englantia tietty, irkkua ja Walesin kieltä kymriä. Jotkut osaa opettaa latinaakin, jos ketä kiinnostaa.

Vanhan ajan hepun on pakko todeta, että niistä aikuisista, joita hän tapaa 2000-luvun Lontoossa, voi päätellä että nykykasvatus ja kouluttomuus ei ole mennyt ihan suolenmutkaan. Eka kaveri, jonka hän tapasi, oli soutajana Thamesilla, mutta myös matemaatikko. Tämän isoisoisä, jonka kanssa äijä juttelee paljon, taas on historiantuntija. Kaikki hommat hoituu. Ihmiset oppii erilaisia taitoja, hallitsee erilaisia juttuja ja vaihtelee tehtäviä. Esimerkiksi kun tuo soutaja lähti paatiltaan, hänelle tuli heti tilalle kaveri, joka oli ollut pitkään.. jossain… sanotaan vaikka että paimenena. Ja hänen tehtävät taas otti joku muu. Työkiertoa.

Tässä kirjassa on paljon ärsyttävää ja myös paljon mitä kaivata nykymenon tilalle, mutta tämä kouluTTOMUUShomma erityisesti lämmitti sydäntäni.

Okei, kirja on vielä kesken, joten ei nyt muuta. Ehkä palaan tähän vielä, jos kohtaan jotain dramaattisia käänteitä tai jos kaikki kääntyykin ihan nurinpäin.

EDIT! HS huhtikuu2013 yllättäen samaa asiaa!

Advertisements

4 responses »

  1. Itsekin inhosin joka ikistä koulupäivää. Jälkikasvu tosin käy hyvin erityppistä koulua jossa jo lähtökohtaisesti räätälöidään oma opintosuunnitelma, joten jäävään itseni normikoulujen nykytilan arvioinneista.
    Tuo kirja taas mistä kerroit tuntuu todella mielenkiintoiselta! Hyvin järkeenkäypää ja fiksua touhua. Pamautan niteen ylös jotta pääsen väijyskelemään sitä.

  2. Täs on sit pitkä esipuhe, jota voi huoletta harppoa… suomentaja selittelee työtään. Oon nyt jossain puolivälissä menossa, tätä lukee ihan kivuitta.

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s