Piri, se paskiainen

Normaali

Nää viikonloput… kun haluaisi vaan tehdä kaikkea ja varsinkin katsoa kaikki katsomatta jääneet hyvät (viikosta riippuen 3-5) ohjelmat netistä. Mutta pakko nukkua aina välillä! Eppaa, eppaa, niin eppaa.

Mutta oikeasti tulin pälisemään ihan muusta. Kauheasti en ole tutustunut Antti Heikkilään ja hänen kiistoihinsa muun lääkärikunnan kanssa, mutta yhden Heikkilän jutun lukemisesta olen kovin onnellinen ja nyökyttelen pontevasti. Hän vastustaa turhan nopsaan tehtyjä leikkauspäätöksiä, siis ihmiskehon suhteen. Että leikkaus se on joka kaiken parantaa, not. Kun monasti kipu kautta muu hankaluus -tilanteessa klassinen hieronta olisi jopa parempi ratkaisu kuin mikään leikkaus.

Malliesimerkki tavallisesta elämästä:

Syvällä perslihaksessa tuntuva kipu, joka ei lähde jumpalla, venyttelyllä, ei lämmityksellä, ei kieputuksella. Iskias? Nope. Piriformis jumissa. Mulla oli tämä 27-vuotiaana PUOLI VUOTTA ja sitä hoidettiin just kivoilla fysikaalisilla hoidoilla silleen kivan hellästi ja tuloksetta, kunnes joskus tosiaan puolen vuoden päästä huomasin joku päivä: hei vau, ei koske enää. Poksahti itsekseen auki jossain kohtaa elämää.

Ei ole juurikaan keinoja purkaa tätä jumia itse.

Nykyisin käyn hierojalla kerran kuussa ja välillä – en luojankiitos joka kuukausi – koen piriformisten avaamisen. Se on sellaista hommaa, että perkl ja saatn ja kaikki niiden kaverit tulee kylään, erimerkkisistä lisääntymiselimistä puhumattakaan. (Hierojani kertoi, että Heikkilä avaa pirit laittamalla kyynärpäänsä kohdan päälle ja nojaamalla kunnes jumi aukeaa. Sweeeeeeet…) Mutta harva asia on niin iso helpotus kuin se hetki, kun jumi poksahtaa auki. Mieti, ensin päivä- tai viikkokausia mökeltelevä kipu hanurissa, sitten kunnon tuskaa minuutti tai pari, ja sen jälkeen ei enää mitään muuta kuin kevyt olo kuin keijulla. Tinkerbell! Kaikki toimii, ei kipua, askelkin vauhdittuu.

Ja näitä samoja tosiaan sitten ajetaan leikkauspöydälle vain siksi, että saadaan vähän tekemistä ja tuloksia.

Olen piipahdellut lääkäreillä enemmän kuin moni muu, mutta koskaan, KOSKAAN en ole kuullut lääkärin suosittelevan hierojalle menemistä. (Paitsi Heikkilän siis, mutta häntä en ole tavannut.) Siitä huolimatta olen hypännyt jo pari vuotta kerran kuussa hierojalla ja voin sanoa, että se on melkein parasta mihin rahansa voi laittaa. Aina sitä vaan astuu ovesta ulos terveempänä kuin sisään mennessään. Aina.

piriformis persiis

Advertisements

3 responses »

  1. Hartiajumisena hierojalle on (onneksi!) ohjannut monikin lääkäri. Etenkin siunaan sitä muusikoihin erikoistunutta, sattumalta tielleni tullutta lääkäriä, joka suositteli alaselkävaivaiselle tuntemaansa fysioterapeuttia leikkauspöydän sijaan. Sillä tiellä edelleen.

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s