Kävi vieraita. Sain paljon katoavia tuliaisia. Yllä kuvasarja kauneimmasta: voi vitsit mikä kaali! Googlen penkominen avitti, että kyseessä on romanesco. Kuin suoraan ulkoavaruudesta. Spacekaali. Lunttasin jostain, että kukinnot voi irrottaa ja syödä sellaisinaan, tai tehdä niille dipin. Toimeksi heti huomenna!
Mutta tänään syötiin muuta. Vegaanimenyyyyssä oli käsittääkseni kevyt varsinainen ruoka ja taatusti lopun nälän vievä jälkkäri. Toteutui.
Loikin Saksanmaan suuntaan ja tein hapankaalipiirakan, ja sen kanssa kasvisnakkeja ja pieniä maustekurkkuja. Vieraat ihan itse saivat valmistaa tuomansa tuoreet parsat, koska mulla ei ollut asiasta kokemusta eikä ymmärrystä. Myös ne sujahtivat pöytään villisti soiden noiden muitten kans. Namnam. Juomina Ruohonjuuresta hankittua sparkling-juttua ja Alkosta haettua kuivaa kunnon sidukkaa.
Jälkkärinä uuniomenoita ja Oatlyn vaniljajäätelöä.
Myöhemmin kahvia ja hollantilaisia siirappikexxejä.
Hienoo, kun käy vieraita, niin saa itekin välillä hyvää ruokaa! Esim. uuniomenat on niin järkyttävän hyviä, että voisin syödä niitä joka päivä, mut onko järkee käydä ikinä laittamaan yhdelle ihmiselle? Ilmiselvästi ei. Gawd.
Laua ääres 
Se on niin mahtava fraktaali tuo romanesco, aina näyttää minun silmään ihan tietokone-efektiltä.
… vaan uuniomenia voi tehdä vaikka pellillisen ja laittaa ne hyvin pakattuina jääkaappiin. Kokemuksesta tiedän että niitä voi sieltä sitten napsia muina naisina tulevina päivinä. Lyhyt lämmitys uunissa, mahdollisesti kevyt ripottelu luomuruokosokeria päälle ja pienen hetken päästä on valmis lämmin uuniomena jossa on karamellisoitunut päällinen. Itse teen uuniomenat aina ruokosokerilla tai fariinisokerilla tan muscavadosokerilla, lisään hiukan vanilijasokeria, kanelia ja pullosta margariinia ( poika on niin allerginen että just yksi pullomargarini käy ). Kierittelen ompunpuolikkaat soosissa, asettelen ne korkeampireunaiselle uuninvuoalle paperin päälle ja tuuppaan uuniin. Kun uuniomenat ovat valmiit, rasva- sokerisotkusta on kuumunut mukavasti paahtunut kinuski vuoan pohjalle.
Sitä paitsi uuniomenat ovat ihan törkeän hyviä jääkaappikylminäkin. Jostain syystä keskellä yötä syötynä ne ovat parhaimpia.
Tuo romsku näyttää ihan mielettömän herkulta! Jos tuolle sekottaisi valkosipuliaiolin! Ensin pitää valkosipulia paahtaa tunti tosin elikkä sen verran olisi pakko malttaa mielensä…
Jani – se on! Miten kasvi voikin olla tuon näköinen? :-D
WRS – mä tein silleen, että ompoista siemenkodat pois, uunivuokaan, päälle ruokosokerisiirappia ja kanelia ja uuniin 30 min. Mutkat suoriksi jeejee. Hyvin meni! Joskus vielä koklaan tuota kun sanoit että niitä voi säilytelläkin.
Säilyvät yllättävän hyvin. Toisaalta allekirjoittaneella ei pellillinen uuniomenia kauaa haise mutta ihan hyvin ne ovat useamman päivän folioissa säilyneet. Plus kun on tulossa epämääräinen määrä ihmisiä, on helppo napsia jääkaapista sopiva määrä valmiita nyyttejä uuniin ( mikrot ovat jotenkin viheliäisiä kapistuksia ) ja tarvittaessa voi foliot pitää päällä jos pelkää omenien palavan uusiksilämmityksessä.
Vau! Eikä mulla muuten ees ole mikroa. Se on kuulemma syntiä ruokaa kohtaan, niin ei oo sitten näillä myyntipuheilla tullut hankittua.
Hermostuneet pojan isovanhemmat toivat kahdesti ( aikuistenoikeesti) uusimman mallin maailman mikroista koska ” tokihan ihmisillä on mikrot tätä nykyä ”. Tokihan lähtivät säteilevän lootansa kanssa takaisin kotiin. En tiedä, tulee jotenkin huono olo aktiivisten mikrojen läheisyydessä ja funtsin ettei se voi olla varsinaisen hyvä juttu. Samoin kuin tehtiin joskus kaksi tutkimusta missä käytettiin radiumia olin kipeä kuin koira. Jälkimmäisen jälkeen jouduin kotiutuksen jälkeen samoin tein ensiapuun vilkkuvalla autolla. Ehkä mun habitukseni on luotu luolamiesaikaan enempi?
Aika siistii…! Radiumia ja ambulansseja. Sun elämä ei oo ainakaan tylsää :-D
…toisaalta noita jännitysmomentteja voisi joskus vaihtaa johonkin vähemmän raflaavaan. Kieltämättä kirurgien ilme oli aika täydellisen venähtänyt kun punahaalarit mölisi ” sillon puoli litraa radiumia vielä sisällä! ” Joo. Se oli semmonen keikka. Sillä kertaa.
Ootko koskaan miettinyt seurojen vaihtoa?
Ei mulla ole elämää ( sanan tradition- omaisessa merkityksessä ) enkä käy missään enkä tapaa ketään joten miten sitä enää vaihtaa tympeämmäksi?
Ooke.