Lehmä luki lehteä

Normaali

Jokin masokismigeeni vissiin taas päässyt valloilleen, ostin uusimman ProBodyn… No välillä ostelen nuita jumppalehtiä, niin niin, kun pitää saada uutta virikettä omaan eloonsa ja mielellään uusia liikkeitä vanhoihin lihoihin jne. Mutta ihan varoittamatta taas, ne kuvat. Kun huomaa huutelevansa tyyneen kesäiltaan ”YIK! Hyi helvetti! YYYIIIIK! Onko tuo ihminenkään?!” niin sit voi miettiä myös, ostinko oikean lehden eli olenko sittenkään kohderyhmää. (Kuvat oli siis kehonrakennuksen jostain SM- ja EM-kisoista, ja lauteilla tummanruskeita ja oransseja kuivia nippuja, jotka vissiin ovat tavallaan ihmisiä nekin.)

Osa lehdestä on kuitenkin aina asiaa. ProBodya sentään tekee kirjoitustaitoiset ihmiset, toisin kuin esim. Cross Training Magazinea. Osa jutuista on jopa hauskoja. Itteeni erityisesti huvitti, kauhistutti ja toimeliaaksi saattoi juttu lihaskalvoista. En ollut tajunnutkaan, että 1) sali-ihmiset ei välttämättä käy hierojalla (OIKEASTI EN OLLUT TAJUNNUT, luulin että hieroja kuuluu kaikkien itestään yhtään välittävien ohjelmaan!) 2) niitä perkeleen lihaskalvoja voi avata itsekin. Kaivoin kaapista taikinakaulimen ja pistelin lihaskalvoille rotia. Tietenkin ne valitti, mutta ei ihan hullusojona, koska hieroja oli aukaissut ne viimeksi vain pari viikkoa sitten. (Ja SE sattui.)

Lihaskalvot? No ne on niitä elmukelmuja, jotka pitää lihaksia paikoillaan ja supussa siinäkin tapauksessa, että lihas tahtoisi kasvaa tai liikkua. Siksi niitä pitää aukoa. Pisin lähtee polven alapuolelta ja kipuaa reiden sivua pitkin aina kainaloon asti. Selässä on myös, ja olkavarressa ja missä niitä nyt onkin. Hierojan duuni on ollut paukutella kalvoja auki. Kauhuesimerkki mainitusta lehdestä: (tosielämäjuttu) tyyppi ei ollut huolehtinut ikinä lihaskalvojen aukaisusta, käynyt vaan kasvattamassa pihviä salilla. Jostain syystä (onnettomuus?) aukaisuun säärestä päädyttiin kirurgin veitsen avulla, ja kun treenattu pohjelihas pullahti kalvosta vapaaksi, iho ei enää riittänyt haavan umpeamiseen, vaan tarvittiin ihonsiirto. Ehkä olis kannattanut raksittaa niitä elmukelmuja välillä, että lihas olisi saanut kasvaa vapaasti? Sattuu sattuu, joojoo. Haudassa ei mikään satu, sitä ennen aina jokin sattuu.

Jaa, muuta hyötyä? No, keskivartalojumppaan sain samaisesta lehdestä myös uusia ohjeita, voisi kokeilla välittömässä lähitulevaisuudessa, kunhan tään päivän muun ohjelman saa pois tieltä. Ooh.. olen niin onnellinen, että tänään oikeasti on taas jotain ohjelmaa ihan ihmisen kaa, koska muuten treenaan vain laiskaperseisyyttä, luen dekkarii kotona vaikka ulkona on kesä. Olen hirveän vihainen itelleni siitä, että en käytä Helsinkiä samalla lailla hyväkseni ja ilokseni kuin käyttäisin jotain muuta kaupunkia, jos olisin matkoilla. Voisin tehdä mitä vaan ellen olisi liian laiska lähtemään tuosta ovesta ulos. Vittu, pitäis ampua ittensä. LEHMÄ!

Mainokset

4 responses »

  1. Älä ny (ammu), kuvittelet ittes vaan turistiksi. Jos ei Hki enää inspaa, lähde johonkin pienempään – vaikka puoleksi päiväksi. Et ole laiska, vain mukavuudenhaluinen! :-)

    Kalvoista ehkä joskus toiste, mutta luultavasti ei, joten sanon vain, että on niistä vaivaa, itsekin pitää kai tehdä juttuja niille.

  2. Ei ampumiset joo kandee. Korkeintaan päätyy johonkin iltalehden sivuille eikä se milloinkaan voi olla valtavan loistokas lähtökohta.
    Itse olen syyllinen hieromattomuuteen, vaikka seinän takana asustelee hieroja. Joten voisko tätä settiä enää helpommaks tehdä? Mutta jotenkin tuntuu että olisi luontevampaa hipsiä jonkun totaalituntemattoman survottavaksi, olen ehkä estoinen mutta kerran kun tuli asiaa rikkinäisestä ovesta (meidän ovi, hakkas sen oveen) ja rimputin ovikelloa pahoitellakseni, kuulin kun tyyppi kurkkas ovisilmästä ja pienen hetken päästä tämä yksilö avasi oven varsin vähissä pukimissa eikä se virne ollut kasvissyöjän virne. Pikkupoika hihitti viikon päästä vielä ”hihihiiii mä näin sen kalsarit!” Joo, niin mäkin. Ei siinä mitään mutta multa puuttuu puumageeni totaalisesti ja reilu annos rohkeutta.

  3. No onhan se hirveetä, että ihminen tekee itse itselleen niin tylsän loman, että alkaa kaivata duuniin!

    Mä löysin oman hierojani tavallaan sattumalta, enkä oikein tiedä miten muuten niitä löytääkään. Kamujen suosituksesta? Toi mun oli meillä työpaikalla hieromassa ainakin pari vuotta, ja kun se lähti sieltä, mä seurasin perässä sen omalle työhuoneelle. Ollaan tunnettu jotain kymmenen vuotta ainakin nyt, katsomme ystävyyssuhteen syntyneen. Mä autan sitä nettiasioissa (ne on sokolle vaikeampia kuin näkevälle) ja se yrittää tappaa mut nauruun hierontapöydällä.

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s