Taas mentiin ja lujaa

Normaali

Luettu: Carlos Ruiz Zafónin huippujännä kummitusjuttu Marina. Tunnelma, meininki ja koko systeemi aidointa Zafónia eli helposti sai taas meikäläisen puremaan loputkin kynnet. Mulla on nyt kolme Zafónia kirjahyllyssä (kaikki hankittu sen jälkeen kun olin määrännyt itselleni ostokiellon kattaen ”kaiken”) ja pakko tääkin on vissiin hankkia. Joskus kuitenkin tulee luettua uudestaan, kun sielu alkaa kaivata vanhakantaista mörköoopperaa. Ei hemmetti mikä kertoja. Huh-huh.

Otavan sivulta:

Kuljeskellessaan Barcelonan kaduilla Oscar kuulee lumoavan aarian hylätyltä näyttävästä huvilasta. Hän pujahtaa sisään ja tutustuu Marinaan, joka asuu talossa yhdessä surun murtaman leski-isänsä kanssa. Marinasta ja tämän isästä tulee Oscarille kuin uusi perhe, mutta Marina kantaa salattua surua.

Nuoret alkavat seurata läheisellä hautausmaalla käyvää salaperäistä, mustaan harsoon verhoutunutta naista. Naisen kautta he pääsevät tulipalossa kuolleen liikemiehen ja hänen vaimonsa vuosikymmenten takaisen mysteerin jäljille.

Seikkailu muuttuu vaaralliseksi, kun Marinan ja Oscarin ympäriltä alkaa kuolla väkeä.

Mainokset

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s