Simo Axxtalo
To: undisclosed-recipients:;
KIIREELLINEN
Moikka
Vain toivoa tämän sähköpostin perille hyvin, olen pahoillani tämän hätätilan ja ei kerrotaan minun kiireellinen matka Ukrainan mutta täytyy kertoa minun tilanteeseen. Kaikki oli hyvin, kunnes kimppuun hyökättiin matkalla hotelliin, en ollut loukkaantunut mutta olen menettänyt rahani, pankkikortit, matkapuhelin ja laukkuni aikana hyökkäys.
Otin heti yhteyttä lähimmälle poliisiasemalle. Olen fyysisesti OK ja hienoja mutta olen pikaisesti 1800. maksamaan my hotellilaskut ja koti minun lentoliput maksavat takaisin heti, kun palaan kotiin.Ystävällisesti kertoa minulle, jos olisit voinut auttaa minua, jotta voin toimittaa teille tarvittavat lanka tiedot siirtää kautta western union.
Kiitos niin paljon,
—
Aina vaan jaksaa vituttaa se, että nää ei vaivaudu tekemään hommiaan kunnolla. Etsitään, saatana, se suomenkielinen ihminen ja pyydetään tarkistamaan teksti! Idiootit! Sentään pari viikkoa sitten kun A. Alasen sähköposti oli hakkeroitu, kerjuuviesti tuli oikein fiksusti muotoiltuna ja kauniilla englannilla. Mutta nää toiset sitten. Ei vaan lähe.
Laua ääres 
Saatanan tunnarit ja amateurit!
NIIN! :-]
Parasta on just se, kun kerjuukirje on muotoiltu täydelliseen kieliasuun, että tulee se pieni epäilys, että onko se sittenkin lähtöisin ihan oikeasta pankista vai nikeriasta. Sitten sitä alkaa arpoa, että soittaisiko siihen kerjuukirjeen perässä olevaan epäilyttävään puhelinnumeroon vai maksaako sekin kenties viisikymppiä minuutilta.
Heh! Kaikki kerjuukirjeet on ”nikeriasta”, siitä on hyvä lähtee. Se Alasen kirje sykähdytti kyllä, se oli aika siisti (varmaan kaikki Antin osoitekirjassa on saaneet saman), mutta silti en ois lähtenyt tekemään mitään. Mietin, että jos ite joutuisin oikeassa hätätilanteessa kirjoittamaan vastaavan, pitäisi aloittaa sellaisella tunnistetiedolla, jota ei tiedä kuin vastaanottajat ja mä. Vaikka että ”kun viimeksi olit meillä, joit omenamehua selkä ikkunaan päin”. Tollaisia ei tiedä kuin hyvin rajallinen määrä ihmisiä ja aito mä.
HAHAHAHAAAAAA! Epätoivoinen yritys kommentoida meni henkiseksi räkätykseksi. Ei ole todellista!
Mut hei, illan piristykseksi voisin jakaa Poikalapsen lausahduksen. Oli menossa elämäntaito- tunnille ja vilkaisi muun luokan uskontotunnin aihetta piirtoheittimeltä mennessään. Kyse oli loukkaamisesta ja piirtoheittimen yläreunassa luki ”SYNTI”. Kommentti kuului ”Siis mitä ne oikein opettaa satuja siellä lapsille niinku totena! Ne kato näytti ihan siltä että ne uskookin ton jutun! Voitsä uskoa!”
On se fiksu lapsi.
:-))