Härregyyd, Kantapöydässä ei ole ollut pöytäaiheista otsikkokuvaa ties milloin! Nyt kokeillaan taas. Ladies and gentlemen. Uuden otsikkokuvan esittely.
Kuva on lavastamaton (no shit?) kirjoituspöytäni pääty. Pöydän päällä on pari Ikean puulaatikkoa, joiden päällä vasemmalta
– satunnainen kahden euron maljakko jostain tiimarista, ostin sen työpaikalle pitämään kuosissa oksia, jotka siinä näyttää nytkin olevan.
– takana JP Gaultierin kirja. Sairaan iso.
– Bossin Sunset. Jo toisen peräkkäisen kesän hankinta.
– Mintulta saatu ruusukvartsi.
– Estée Lauderin Sensuous Nude. Ihan kiva, mutta ei tarvi ostaa toiste. Ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa siis.
– takana Body Shopin huone/liinavaate/ihotuoksu Green Tea & Lemon. Tämäkin ostettu alunperin työpaikalle. Tuoksu on ihana, mutta älkää ostako, suutin on ihan paska. Ekan pullon vein kauppaan takas kun suutin kuoli eikä vielä puoliakaan ollut käytetty. Tämä on toinen pullo samaa, ja suutin ihan yhtä huono.
– edessä Berliinin joulumarkkinoilta ostettu maatuskamallinen joulupukki, jonka sisällä on joulumuori, jonka sisällä – biologiantunnilla istuneet arvaavat jo – joulutonttu, jonka sisällä joulutonttu. Tai joo, unohtakaa se biologia.
– Hullujen Päivien leffaliput joo
– Sitten tulee SE tajunnanräjäyttäjä: Kiehlsin pikkupullot Arlandasta. Voi äitee mitä tuoksuja. TÄSTÄ paketista löytyy se, mitä haluan ostaa toistekin, ja kolmannen kerran! Huutomerkki, huutomerkki! Ihan mielettömiä. Onneksi niitä saa Hgistä.
– Kiehlsin takana salmiakkipurkkapussi.
– ja viimeisimpänä, oikealla, kissa jonka joku on saattanut jossain nähdä, ystäväni Akiran tuoma tekstiili, josta en varmaankaan luovu ikinä. Tosi söpö. Joku voisi kääntää tekstin, kiitos. Me ei muinaisella kurssilla ikinä ehditty kanjeihin asti, kun oli hoidettava ne muut kirjoitusjärjestelmät ensin.
Että semmosta. Kaappi kolisee.
Kissahan siis viittoo asiakkaita paikalle ja tekstina sanonta ”sen kyaku, ban rai” eli toivotus siita etta saat paljon asiakkaita.
Enks mä ala kuitenkin olla vähän vanha semmosen?
Kissat ei erehdy. Sanatarkasti tuo on jotakuinkin ”tuhat asiakasta, kymmenentuhatta tulevaisuudessa”.
Kysyin Annikilta, joka osaa japaniaa, ja sain samankaltaisen vastauksen kuin /mek antoi yllä:
”man sen raikyaku – tuhat sata vierasta
siinä on vähän hassusti väärin päin tuhat ja sata, kun yleensä ne on niin päin, että satatuhatta vierasta (lukemattomia vieraita). Se on sellainen onnentoivotus vaikkapa kauppiaalle.”
Oke, siinä voisi lukea lisäksi ”email only”, muuten täst ei tuu mittään!
No eihan se ole vaarinpain vaan ihan oikein. Eli luetaan ylhaalta alas ja oikealta vasemmalle niin kuin kaikissa sivistyneissa maissa.
Merkit ovat siis tuhat, vieras, kymmenentuhatta, tuleva. Ja luetaan senkyaku-banrai joka on siis vanha sanonta taallapain.
KJKAEAT /mek
Kiitti, arigato gozaimasu!
Apua jos tulis satatuhatta vierasta!
Ja se siivoominen, huh-huh…