Naps

Normaali

Miten ihmeessä saisin itteni oppimaan siihen, että nykyään mulla on aina kamera taskussa, jos on puhelin taskussa? Melkein joka päivä tulee vastaan juttuja, jotka voisi tuoda maailmalle niin paljon helpommin kuvan kera. Jopa ilman tekstiä. Niin kuin vaikka tänään. Odotin työpaikan ala-aulassa hissiä, ja hissi tuli. Sieltä purkautui kolmen nuoren uroon hihittelevä seurue ilmeisen jättimäisen tilkkutäkin kanssa. Mutta kun tilkkuvuori aukaistiin hissin ulkopuolella, siitä muotoutui parimetrinen tanakka jorma pompuloineen.

Ja mä siis en ottanut kuvaa.

Ei pitäis hämmästyä eikä lumoutua mistään. Pitäis vaan ajatella heti suoraan ”kuva!”. Vaan kun ei osaa! Ei osaa!

Advertisements

5 responses »

  1. Juu, ei sitä sillon muista, kun olisi aikaa ja valoa räpsäistä dokumentaatiota. Mutta auta armias, kun on hämärää ja ikuistettavana olisi pieniä liikkuvia kohteita. Kyllä muistaa tuseltaa sen kameransa kanssa niin, että tilanne vilahtaa ohi liki katsomatta… Näin tuossa yhtenä iltana hiiriparin pientareella neuvottelemassa ja aloin oitis kaivaa pokkaria esiin. Olisi jäänyt kuperkeikat näkemättä, jos en olisi viime hetkellä ymmärtänyt toimeni idioottimaisuutta ja keskittynyt katsomaan edessäni olevaa hupinäytöstä kameran sijaan.

  2. Joo, joskus on tosiaan vain paras katsoa! Jos tilanne on semmoinen. Mutta kun mulla jää liian usein siihen pelkkään katsomiseen. Niinku se valjaissa taapertava Eetu-kanikin taannoin, kun tapasin kadulla, voi huoh. Eipä oo näkynyt sen jälkeen.

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s