Peipi

Normaali

Työ(huone)kaveri toi tenavansa tänne konttorille viime perjantaina. Sanoin päivää, ja siinä se sitten istui piirtelemässä koko päivän. Tänään kaveri kysyi, oonko mä ollut paljon lasten kanssa, koska oli kuulemma tosi luonteva yhteys. Häh? Haha! En oo ollut lasten kanssa ollenkaan! Ainoat pikkupätkät joita ylipäätään tapaan, on just tällaisia sattumia, jotka kävelee sisään iskän tai äiskän kaa.

Pääteltiin sitten, että eläinten kanssa asuminen ja oleminen varmaan antaa samoja valmiuksia ihmiseläintenkin pentujen kanssa olemiseen. Ehkä. Tässä nyt muutakaan selitystä keksi.

Mutta niitä huutavia ja haisevia kääröjä kyllä… ei… niinku NIIN EI. Saavat kävellä ihan omin jaloin ja puhua jotain tunnistettavaa kieltä ennenku mä alan niiden kans mitään. Siinä menee raja.

Mainokset

2 responses »

  1. Mun lapselliset kaverit on kanssa aina tosi onnellisia siitä, kun vertaan kissaani heidän lapsiinsa. Mutta onhan niissä vaan niin paljon samaa…

  2. Pääpiirteissään terve eläin ja metsä vastaa niin kuin sinne huutaa eli ollaan ihmisiksi laa-laa, eihän se sen kummempaa oo.

    Vähän nolotti kyl kerran vuosia VUOSIA sitten kun taputin polvea ja sanoin kaverin kakrulle suunnilleen kis-kis Valtteri tuupa tänne. Siis vaistomaisesti… No kun niinhän pienempii kutsutaan…

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s