Fanitusta

Normaali

Tää on tyylin nero, tää Malcolm Mackay. Jopa vieraalla kielellä voi nähdä, että on. Jokainen henkilö puhuu luvun verran omalla äänellään, ja jos on kiirus niin ilmaisu muuttuu just niin pätkittäiseksi kuin kiireessä nopsaan käy. Ja muutenkin. Koko tään trilogian 2-osan juonen voisi kertoa kolmella lauseella, mutta ei siitä tuu sama ilo kuin kirjan lukemisesta. Miten asiat etenee, mitä henkilöt miettii.

No, tilasin kolmososan sit kirjastosta englanniksi. Katotaan nyt se alkuperäinen tyyli kans :-)

Tänä viikonloppuna mulla on ruokittavana paitsi omat kissat, myös naapurin. Kävin eilen siellä hakemassa avaimia ja jouduin loputtoman hellyyshyökkäyksen kohteeksi. Vanha tyttökissa puski mua suoraan naamaan, nuorempi poikakissa ei tiennyt miten päin vääntelehtiä että saisi kaikki mahdolliset rapsutukset! Kissat, parhaita. Niin kovin kivoja, kun heille päin on kiva!

kissatatuointi kädessä, iso

Naapurin käsivarsi. Respect!

Advertisements

2 responses »

  1. Aika iso halaus omalle kissalle! Kyllä nyt muut kissat on kateellisii, ja syystäkin! (Kuva on kesken, jatkuu vielä toiselle puolelle myöhemmin)

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s