Hölö hölö

Normaali

Istuin aamulla kahvilassa. Viereisessä pöydässä vanha mies selitti huolellisella kirjakielellä yhtä vanhalle pikkuveljelleen, miten tärkeää on antaa anteeksi pettureille ja muille kuspäille (ei sanonut tuota viimosta, se oli mun oma). Veli puhui paljon hiljempaa, en kuullut dialogin toisesta puolesta mitään. Mieli teki niin huomauttaa, että kylläpäs isoveikka puhuu isoa paskaa, älä usko sanaakaan. Anteeksi antaminen väärintekijöille on kuin sanoisi ”anna mulle turpaan uudestaan jos sua vaan huvittaa, olen ihan valmiina ja avoimena tässä!”. Eli aivan mielisairasta touhua. Trad. uskonto-Jeesus, sehän se paraskin propagoija. Piti kääntää toinen poski ja antaa anteeksi. Miten kävi? Tapettiin. Onko tästäkin oppiminen niin vaikeeta? Ei, kuspäille ei anneta anteeksi vaan kosteteaan jos huvittaa, ja jos ei huvita tai ei pysty, kuspiä leikataan irti ja unohdetaan. Sekä asiasta myös opitaan. Opitaan varomaan.

Näin etenee passiivis-aggressiivinen päiväni, jossa selkään koskee ihan vitusti neljättä viikkoa, vaikka uskoin hieronnan aukaisevan jumin. Vedän kipulääkkeitä kuin karkkia, enkä pysty tekemään mitään kunnollista kuten venyttelemään tai jumppaamaan. Väsyttää ja vituttaa asteikolla 1-10 viistoista.

Mainokset

4 responses »

  1. Voi sen tietysti noinkin nähdä. Toisaalta voi sen niinkin nähdä, että antamalla anteeksi kääntää uuden lehden omassa elämässään eikä anna sen vihamiehen tai petturin ohjata omaa elämää. Että toista poskea ei tarvitse kääntää mutta ei pidä myöskään jäädä rypemään siihen petturuuteen eikä antaa sen kuspiän vallata omia ajatuksia ja tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, mitä esmes kosto tarkoittaa, vaan päästä siitä kokonaan irti päästämällä koko asiasta irti. Todeta, että näin kävi, ottaa opiksi ja mennä eteenpäin. Ei jäädä hautomaan. Muuten sitä laahaa vanhana sellaista säkkiä anteeksiantamattomia apinoita selässään ja vain katkeroituu. Eivätkä ne apinat edes tiedä siitä mitään eivätkä välitä.

  2. Kyllä se irti leikkaaminen toimii ihan yhtä hyvin, ei sieltä enää kukaan hypi tonteille. Ihminen vaan oppii virheistään ja surkeetapa olis, jos ei oppisi.

  3. Jep, luettu. Douppaan nyt niin että tuntuu. Kävin lauantaina kipupiikillä illalla myöhään, se taisi laukaista jumin tai mikä mörkö tuolla nyt olikin.

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s