Mikä ihana näky kohtasikaan näköelimiäni heti aamusta ennen kahdeksaa! Tutun tuttu, noin mun ikäinen musta mies, tuli hakemaan sovitusti avaimia. Ei olla nähty noin seittemään vuoteen, joten ällist oli aika mullist, kun kundi oli laihtunut jotain 40 kg ja näytti korkeintaan kolmekymppiseltä, neljän aikuisen lapsen isä. Saatana. Vielä hymykuopat kummassakin poskessa ja rätit ku jollain dj:llä. Tämmösii herätyksiä kun tulis kerran viikossa, niin mun sydän kuluis loppuun tään vuoden puolella.
No, siitäpä sitten lisäunille ja myöhemmin Uunisaareen kamun kaa. Ei oltu nähty koko kesänä, joten olihan noita juttuja kertynyt. Vesi väitti edelleen olevansa 19°C mutta pakko olla vähintään kahtakymppiä, oli kyllä niin lämppää. Uitiin monet kerran sen neljän tunnin aikana mitä siellä lorvattiin.
Menin Kaivarin Kanuunaan. Se ei ookaan mikä tahansa kirppari, kattokaa pari kuvaa.
Ei mitä tahansa romua, nicht? Koska tarviin aina uusia lenkkareita, ostin käyttämättömät Lacosten tai ”Lacosten” poposet neljälläkympillä. Yritin penkoa netistä, onko tuo logo oikea vai ei, mutta musta ne on kaikki samaa, jos ei oo ihan törkein mahdollinen väärennös. En siis tiä, onko nää oikeat, mutta toisaalta enpä hirveästi välitäkään. Lähes ainoat materiat, mistä kyttään brändejä, on kissanruuat ja parfyymit.
Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.
Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.
Meinaan, jos kengät on aidot ja hinta on neljäkymppiä, se on mahdollista monellakin lailla täällä uusrikkaiden venäläisten kaupungissa. Mut jos neljänkympin kengät on feikit, se kuulostaa kyllä todennäköisemmältä.
Lokakuussa Soleuksen jalkaekspertti tutki popja ja tuumasi että ovat niin HYVÄT että saattavat hyvinkin olla aidot.