Lä lä lä lä

Normaali

Onneksi huomenna Setä tulee kahveelle, päästään oikein mäystämään tuosta Venäjästä. Vähän jo tänään lämmiteltiin puhelimessa. Kiva päästä purkamaan huolta ihan vuorovaikutuksellisesti, kun ei netissä ketään kiinnosta.

Kävin leffassa. Jouduin vähän arpomaan kolmen elokuvan kesken, kun mikään ei inspannut ihan hirveästi, mutta sielu vaati istumista pimeässä valoisan kankaan ääressä. Ostin sitten lipun Step Upiin, vaikka 3D ei ole mikään mun ihannetila – en ikinä kato 3D, jos on muukin mahdollisuus. Kävelin ovelle, yks poitsu katsoi lipun ja toinen tuli vastaan ”ja tästä lasit mukaan”. Sisällä ihmettelin, että onpa pitkä Sin City 2:n mainos, kunnes tajusin että olen katsomassa Sin Cityä. No hitsi, mikäpä siinä! Tyylikäs leffa noin visuaalisesti, ja mitä juoneen tulee, moni asia on vedetty niin yli että onhan sitä vaan ilo kattoo. Ykkönenhän mulla on ihan täällä kotihyllyssäkin, niin että olen vissiin jonkin verran arvostanut tätä genreä ennenkin.

Tiesin, että Sin City on lyhyempi kuin Step Up, joten teatterista ulkoistuttuani menin kysymään henkilökunnalta, voisinko nähdä Step Upin lopun, kun mulla on lippukin sinne. Päästivät. Joten näin ne lopun isot tanssikohtaukset, ja mitä muuta mä siitä tarvitsinkaan muka? Ei ainakaan tullut juonta tai tarinaa ikävä, sehän on näissä aina sama. Tanssit on se katsottava osuus. Heh, kaksi leffaa yhden hinnalla :-D

Ruohonjuureen on iskenyt siis tämä Tukes-hysteria, kuten mediassa nähty. Aika vähän oli pesuaineita enää. Tai pyykkiaineet mua eniten kiinnosti, niitä ei ollut juuri mitään siellä. Olin nakannut täyttöpullot aamulla roskiin ja otin nyt siis ylimääräistä muoviroskaa mukaani kaupasta kun ostin pyykkilitkuja. Vähän siunailtiin kassan kanssa asiaa, tietenkin. He toivoo kovasti, että Saksan malliin vetoaminen voisi purkaa Tukesin päätöksen, koska onhan tuo nyt ihan persiistä. Kai kaikki asiakkaat nyt ite tietää mitä ostaa, ja jos eivät tiedä, niin se tuotelappu kylkeen. How hard can it be?

Ja kierrätyksestä vielä. Joku oli roudannut täysin toimivan nojatuolin roskakatokseen. Tuossa tien toisella puolella – ja joka puolella – on Siivouspäivä. Kuin vaikee ois ollut viedä se tuohon nurtsille ja myydä vitosella? MÄ en sitä ruvennut kantamaan katokselta, koska olen ihan tarpeeksi vammainen ilman vieraitten huonekalujen raahailuakin. Mutta omistaja ite ois voinut viedä sen saman matkan toiseen suuntaan kuin mitä raahasi katsokseen, jonne huonekaluja ei edes saisi roudata. ttu.

Advertisements

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s