Ensimmäinen uni, valvelepo, toinen uni

Normaali

Aloin eilen lukea kirjaa, josta on pakko hölistä jo heti kesken, innostuin niin paljon. Björn Hedensjö: Hyvä yö. Siis tietokirjasta on kyse.

Tiesittekö (ETTE!), että esiteollisena aikana ja ylipäätään ennen sähkövaloa eurooppalaisillakin oli tapana nukkua ”ensimmäinen uni” ja ”toinen uni”? Tää oli niin tavallista että siitä puhuttiin lääkärikirjoissakin samalla lailla kuin meillä nyt yöunesta yhtenä pötkönä. Ensimmäinen uni nukuttiin illasta jonnekin keskiyölle tai niukasti aamuyön puolelle. Se oli se väsymyksen poistaja ja syvä uni. Sen jälkeen valvottiin pari kolme tuntia. Juteltiin petissä tai harjoiteltiin lasten tekemistä, käytiin tupakilla ja ehkä jutskaamassa vähän naapurinkin kanssa. Saatettiin olla myös ihan vaan petissä ja lepäillä. Valvelepo. Toinen uni nukuttiin sitten aamuyöstä aamuun. Kevyempi kuin ensimmäinen uni.

AJATELKAA! Nyt ei munkaan tarvitse enää menettää hermojani joka kerta, kun herään aamuyöstä enkä saa tuntiin tai puoleentoista unta. Se on luonnollista! En vaan tiennyt sitä! Se valvelepo siinä välissä on melkein yhtä hyvä kuin uni. Kunhan ei käy kovasti hillumaan.

(Viime yö ei mennyt ihan näin… Valvoin petissä lähes neljä tuntia ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Aivot ei lakkaa raksuttamasta. Mutta koska olin just lukenut tuon valvelepo-jutun niin annoin vaan olla. Aikuinen ihminen pärjää paskoillakin unilla pari yötä.)

Aiheen kunniaksi ei päivän asu -kuva, vaan yön asu -kuva. Olen niin iloinen, kun löysin vaatekaapista tämmöisen yhdistelmän ihan vahingossa. Söpöä tyttöpinkkiä edes yöllä – Lindexin pinkit leggarit ja Gudrunin kesämekko, jossa pinkkejä kukkia. Am I feminine or what? :-D

yon

yon2

Mainokset

19 responses »

  1. Tiesinpäs! Mutta veikkaan että tuo oli normia vain kaupunkilaisilla. Kainuun korvessa kun herää keskellä yötä niin ei siinä kauheasti naapuria lähdetä moikkailemaan. No toisaalta niillä olikin kaikilla 12 penskaa.

  2. Tiesit vai? Hämmentävää! Mä en ollut ikinä kuullut, enkä olis edes tullut ajatelleeksi, että yöt on olleet toisenlaisia joskus. Että aina ei ole edes pyritty yhteen 7-8 tunnin pötköön.

  3. Sen tiesin kyllä, että kaksi n. 4h unipätkää käy ihmiselle ihan siinä kuin tämä yksi pitempi unikin, ja siitäkin oli ihan vasta jossakin juttua, että pitkällään oleminen nukkumattakin lepäännyttää. Mutta sitä en kyllä tiennyt että tuolleen on ennen vanhaan tehty. Vähän outoa kyllä silleen, että pimeimpänä ja kylmimpänä vuorokaudenaikana on valvottu, mutta toisaalta on varsin loogista mm. lapsentekojuttujen osalta. Ja kai silloin on ehtinyt miettiä edellisen ja seuraavan päivän asioitakin, jos on sellainen tarve ollut.

    Mutta sullahan on tuossa pikkukissa ihan kainalossa!

  4. Haa. Muistan kerran kuulleeni tästä jotain… Nythän se selvisi, että tää tod. on normaalia!!! Eli ei tarvii vallittaa(kaan) :D
    Leidi Minni muuten on nukkunut ensimmäiset yöt mun kainalossa tällä vkolla. >o<

  5. Polgara, Minnille erityisrapsut hyvästä paikan valinnasta!

    Mamma, mut kato kun tissit on intternetskussa niin tärkeitä, niin halusin vaan huomauttaa että ollaan mukana trendeissä!

  6. Mäkin tiesin, siitä puhuttiin joskus telkkarissa… Nyt en kyllä muista missä ohjelmassa. Nukun kuitenkin itekin joskus tolleen pätkissä, jos oon illalla kovin väsynyt. Se on musta ihan kiva tapa nukkua. Ainakin jos ei aamulla tarvi herätä herätyskelloon kukonlaulun aikaan, koska monesti niiden kakkosunien unensaanti menee sitten aika myöhäiseen.

    Ja tosi tyttömäistä, kyllä! (Tissit mainittu!)

  7. No se aamuherätyshän täs on se hankala asia! Nukkuisi vaikka tunnin pätkissä, mutta kun kello kuitenkin pirahtaa aina tiettyyn aikaan, niin olisi kivempi huomata oikeasti nukkuneensa, kunnolla!

    Ooh vihdoin joku huomasi mun pinkit!


  8. Tsekkaa tuo video. BBCn history of the home. Muistaakseni tuossa dokkarissa puhuttiin juuri noista unijaksoista myös. Olen lukenut ensimmäisistä ja toisista unista kyllä jo aiemmin.

  9. BBCllä on ihan laatuhuttua tuotannossaan. Tuotakin sarjaa tehtiin muistaakseni neljä osaa. Makkari, keittiö, tualee ja olohuone. Katsomisen arvoisia jokainen.

  10. Itse asiassa… taas jäin miettimään tätä aihetta, olen ollut keskellä yötä herääjä niin kauan kuin jaksan muistaa. Kolmen ja neljän välillä näyttää olevan hyvin intuitiivista aikaa ainakin itselle. Isän äiti kuoli 03.15. Hän tuli unessa hyvästelemään ja tiesin jo ennen kuin sain puhelun iltapäivällä, mitä on tapahtunut. Heräsin pitkään tasan vartin yli kolme ja näin ihan himmeitä unia. Usein heräsin maalaamaan kolmen jälkeen. Nyt viimeksikin kun pähkäilin olkkarin järjestystä (kirjsto ja budoaari vaihtoivat paikkaansa koska kirjahyllyt kasvoivat edellisestä huoneestä ulos) ja olin piirtänyt millimetripaperille vinon pion pohjapiirrustuksia, heräsin tasan puoli neljältä, katselin ihmeissäni olohuonetta ja ”näin” täydellisen huonejärjestyksen. Hetken kävelin edestakaisin mittanauha kädessä ja hokasin että tämä aivopieru todellakin on fiksusti toteutettavissa.
    Summa summarum, kello neljän ja kolmen välillä näyttää verho kahden maailman välissä hyvin ohuelta.

  11. F, yöt _on_ ihmeellistä, toisenlaista aikaa. Sen huomaa varsinkin jos ei ole heräämispakkoa, eli lomilla, joskus viikonloppuna.

  12. Niin. Taas jäi ajatustehdäs toimimaan asiasta ja päädyin foorumeille ja tutkimusten kimppuun. Olisi ollut akuutempiakin asioita tehtävänä mutta kiinnostuin. Veikkaisin että luomu- olosuhteissa olisin prime- kandidaatti polyphase nukkumiseen, väitän että ehkä jopa siellä suunnassa olisi luontainen taipumus tähän ilmiöön- perustan väitteen sun kirjoittamiin juttuihin nukahtamisesta sekä yhtäläisen kiintymykseen bestikseen, jonka nimi on melatoniini.
    Kroppa vain on niin romuna että fysiatri sanoikin että olen kehittänyt kroonisen väsymysoireyhtyman koska kroppa huuhteloituu tauotta suurilla määrillä kortisonia. Lisäksi joudun nappaamaan hurjan vahvat allergialääkkeet iltaisin jotka tainnuttaa pitkäksi aikaa. Olen vain huomannut että luontaisasti olisin yökukkuja mutta sitten on tämä kaikki muu elämä mikä pitää vetää läpi päiväsaikaan. Saas nähdä. Mutta sanotaanko näin että seuraavan kerran kun herään yöllä, en ehkä pakota itseäni uudestaan nukahtamaan.

  13. Mä koitan joskus nukkua ilman melatoniinia viikonloppuisin. Ei siitä tuu mitään, kaikki menee vaan sekas kun oma melatoniinintuotanto lie loppunut jo aikoja sitten. Valvon vaikka aamuun, jos huonosti käy :-/

    Ihmiset kyllä muuttuukin. Olin aikaisemmin selkeesti yökukkuja, mutta kun työ on pakottanut heräämään aamuisin, niin mielellään itekin jo kannattaa, että rytmi pysyisi niin päin.

    Lääkkeet on elämän ikävä sivuvaikutus, ennemmin tai myöhemmin niitä joutuu nappaa joka jannu. Vahvat lääkkeet tietenkin on nopeita sotkemaan myös kaikenlaista kropassa. Tosi ikävää :/

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s