Toisinaan otan kirjastosta nipun leffoja, jotka saattaisivat olla katsottavia. Kotikatsomossa kun voi muutaman minuutin jälkeen hylätä ei-katsottavan tai jo nähdyn. Eilen hylkäsin kolme leffaa ennen kuin käteen löytyi kultakimpale, josta ei ollut ikinä ennen kuullutkaan: Sarah’s key. Ikinä ei ole kirjaston leffa yllättänyt näin! Holokaustifilmit ei varsinaisesti ole lempilajini, mutta tässä oli niin paljon muutakin. Hyvin tehtynä. Tosi hyvin.
Tässä on jotain itse juonesta, kut etsit sanalla pearshake. Samalla sivulla vähän toisenlaista peilausta, etsi sanalla ovolacto. Mitäpä noita uudestaan kirjoittelemaan, kun joku on kirjoittanut jo. Tää on tää intternetti tämmöinen.
Laua ääres 