Piipahdus perinteisessä sähköliikkeessä

Nyt on melko hintelästi rahhoo, kun on niskassa vielä ne eläinlääkärivelat menneeltä puolivuotiskaudelta. (Saa kuitenkin ostaa laskiaispullia, koska ne menee ruokarahoista, eri rahoista.) Itse asiassa tikkaan joka ostoksen muistiin kalenteriin, jotta pysyn aisoissa.

Yksi pakkohankinta viikonloppuun kuitenkin ilmaantui. Kartanon eteläsiiven lampunjohto meni rikki, pakko hankkia uusi. Samalla avautui mahdollisuus laittaa vihdoin käyttöön yksi lampunvarjostin, jota ei voinut ripustaa ilman erityistä renkslaamista. Kiikutin sekä johdon että varjostimen Wilanderille Töölöön ja pyysin heitä rakentamaan vastaavan, mut siten että varjostin on kiinni siinä. Valmiista kehitelmästä jouduin vaihdattamaan vielä suojakartion, sillä selvästi mulle yritettiin antaa jonkun toisen paska, hirvittävän kulunut ja jollain mäiskitty kartio. Muuten ok.

Mutta se asiaan liittyvä uutispätkä: Wilanderilla on hehkulamppuja! Ostin heti kaksi seiskavitosta valonkaipuuseeni. Nyt on hyvä. Eteisessä ja vessassa on energiansäästölamput, ja toki näiden hehkuisten pamahdettua tulee e-lamput niidenkin tilalle. Mutta nyt nautin hehkulamppunostalgiasta ja -kapinasta! :)

Spessu ”varjostin”. No ehä se mitään varjosta – se on vaan kiva! Meni keittiöön.

Hylläri

Kirjahyllylläni on tapana yllättää välillä, siksi että olen pyrkinyt eroon kirjoista ja hyllymetreistä, ja siten sullonut kaiken mahdollisen kahteen riviin (takarivi ja näkyvillä oleva). Nyt illalla löysin takarivistä korkkaamattoman Eyes Wide Shut -dvdn! Olen nähnyt leffan kahdesti, mutta viimeksi vuosia, vuo-si-a sitten. Eli ei paljon hajua. Pistinpä katsoen uudestaan.

Näin filkan saa venytettyä yli kaksituntiseksi: ohjeistaa vaan, notta sanokaa sitten ne replat mahollisimman hitaasti, sana per minuutti sillain väsyneesti vois olla ihan hyvä rytmi. Eikä se silti ollut kovin rasittava. Korjaan, ei kovin rasittava koko aikaa. Olihan siellä niitä Kidmanin pitkiä sekohölinöitä, mutta paljon myös kelvollisesti pykättyjä jännitysmomentteja.

Tämähän oli aikanaan hyvin huudeltu leffa, osin epäilemättä anteliaan paljaan ihmisihon esittelyn takia. Vaikka valtavirtainenhan tämä oli jo silloinkin (1999), kuten nytkin. Tykkäsin kyllä ihan tarpeeksi, leffa säilyy hyllyssä. Muutenkin oli hempoisa hetki, kun koko talosta ei kuulunut mitään, pöydällä paloi kynttilät ainoana valona, ja sitten intensiivinen elokuva kaikessa rauhassa. Mieli teki tempoa Minority Report heti perään, mutta kohta saisi taas syytellä viikon lopulla itseään, kun kävi tahallaan sekoittamaan unirytmiään, vaikka tietää miten käy :-/

Taloyhtiö voitti, mutta aikaa vei vuosia

Tuomio on julkinen asiakirja.

Helsingin hovioikeuden päätös, tuomio Nro 1972, 13.10.2014
Diaarinumero R 13/1120

Isännöitsijä Markku Sarkki (Markku Olavi Sarkki), Helsingin KH-isännöinti, luottamusaseman väärinkäyttö
Kimmo Pellikka (Kimmo Johannes Pellikka), törkeä petos

Ole hyvä, Google Search.

Tais käydä vähän slummailemassa

Tätä nyt ei tietysti usko kukaan, mutta tämä ihminen on asunut samassa asunnossa, jonka ostin itselleni 12 vuotta sitten :-D

Kallis kalvo

Koska en oo joka hetki ihan tyhmä, aloin valmistautua ensi kesän tappohelteisiin. Tai ainakin yritin. Soitin Nykykaihtimeen ja kyselin, onko viimosen kymmenen vuoden sisällä tullut jotain ratkaisua siihen, että iso eteläikkuna ei yrittäisi tappaa ihmistä kuumuuteen kesällä. Tavallinen sälekaihdinhan meil toki on, ikkunoiden välissä.

Joo tavallaan jotain on. On olemassa rullaverhona toteutuva joku paksu juttu, jonka voi laittaa vain tänne sisäpuolelle, koska ikkunoiden välissä ei ole tarpeeksi tilaa sille. Tai voisi laittaa ellei tää ikkuna olis niin heleketin iso.

Sitten on olemassa sellaista kalvoa, jota voi laittaa ulkoikkunan sisäpuolelle, torjuu säteitä eikä vie tilaa yhtään. Ja maksaa tämän kokoisessa ikkunassa satoja euroja.

Silleen. Onneksi mulla on yks oma mahdollinen viritys. En tiedä tuleeko se toimimaan, mutta ainakin meinaan yrittää.

Kelpaa noinkin

Katos pois talveksi

Naapurien piha, vielä kerran. Ne ottivatkin jännän katoksensa pois talveksi, ja sen pitkän pöytähommelin. Voi huoh, on se vaan niin sievä pikku alue. Ei kulu silmässä nopsaan.

Parempikin

Ahaa, ei se ollutkaan pyöräkatos.

Nyt tään kuvan ottamisen jälkeen katoksen alle on ilmestynyt kymmenen hengen pöytä tuoleineen, mintunvihreä. Huoh. Olen tähän mennessä ollut vain iloinen naapurin pihasta, mutta kohtsillään alkaa kateus nakertaa! Byhyy!

Piha illalla

Onhan se vähän epätarkka, mutta saa selvää fiiliksestä – naapurin piha illalla.

Aika paljon nassempi kuin moni muu piha!

Naapurin pyöräkatos

Suurehko rispekti naapurin pihasuunnittelua kohtaan jatkuu. Tässä on niiden uusi pyöräkatos. Wuppiduu, sanon!

Klassikkohaju

Sen vaan tietää heti, jos jossain on kissinpissilätäkkö. Se haju on ihan jotain muuta kuin hiekkiksen haju. Kasvokuorinta ihan ilmaiseksi, käsin koskematta. No, tänään kotiin tultuani kohtasin heti tään klassikkohajun. Mutta missä se lätäkkö on? Vessassa haisee enemmän, sen täytyy olla siis siellä. Ei näy. Missä, herrajesta, pakkohan sen on olla olemassa!?

Sitten hokasin: pesukoneen alla. Jouduin tekemään siis puolimielipuolisen teon suihkuttaa järkyn määrän vettä pieneen koloon sähkölaitteen alla… Onneksi on lattialämmitys, se saa nyt kuivata koneen alusen tosi hyvin ennen kuin pyykit seuraavan kerran pyörähtää.

Ja hajusta on päästy, jei! :-D