Category Archives: DocPoint

Beltracchi!

Normaali

Voi että! DocPointissa käyminen ei oo ikinä turhaa. Täällä arjen himmeleissä kun rimpuilee, niin on niin fantsua nähdä, miten erilaisia ihmisiä ja elämiä ja kohtaloita ja projekteja maailmaan mahtuu, toinen toistaan kummempia. Ja hei, nää on dokumentteja – joskin monesta saisi ns. pikkkkkasen weirdon fiktioleffan myös. DocPoint-urani alkoi muistaakseni leffalla, jossa tanskalainen vanha ukko halusi vuokrata tai myydä kartanonsa tai linnansa venäläisille nunnille.*) Ei ollut mutkaton projekti. Siitä lähtien on ällistelyä riittänyt.

Tänään oli kans yksi näistä hienoista illoista, leffa joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta. Tai elämä, joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta! Beltracchi – The Art of Forgery. Tään taideväärentäjän leikillisyys ja kevyt asenne koko elämään toimi hienosti vastakohtana hänen järjettömän isolle syntymälahjalleen maalausten väärentämisessä. Myöskään ei voinut jäädä huomaamatta, miten upean näköinen pari on tämä Beltracchin kombo, joka huijasi taidegallerioita pitkin Eurooppaa minkä ehti. Pariskunnan lapset tykkäsivät pieninä, että isi on hirveän laiska kun joku maalari olevinaan, mutta tekee vain taulun silloin tällöin. Ja kuitenkin rakennetaan aina upeampia ja upeampia koteja eri maihin, jännä juttu. No, eihän sitä paljon tarvii hikoilla, jos yhdestä taulusta saa muutaman miljuunan euroa.

Yleensä ottaen huijarit ei ole mitenkään mun ykkösfavoriitteja, mutta Beltracchista on pakko tykätä. Sedän hassuuden ja hänen eittämättömän taitonsa yhdistelmä on vakaasti kiehtova…

No, koppiahan siitä tuli, mutta ei mitenkään ankeassa mielessä. Tyypit pääsivät päiväksi aina töihin (maalaamaan), yöksi kun ilmestyivät takas vankilaan, niin hyvä on. Ja voihan vankilassakin piirtää!

Hieno, hieno leffa! Toivottavasti tulee myös telkkariin.

Huomasin viimeistään viime syksynä, että myös R&A:ssa olen kallistunut koko ajan enemmän dokumenttien puoleen, koska ne on vaan niin … odottamattomia ja ihmeellisiä.

*) http://www.imdb.com/title/tt0925259/

Kuuluuko? Kyllä kuuluu…

Normaali

Lukaisin*) tänään ton ”The Snowden Files” (o-ou, NSAn pillit hälytti justiinsa). Ei hyvää päivää. Mihin me tarvitaan enää vakoilufiktiota, kun maailma on tällainen? Toisaalta, vaikka ”kaikki” tietää, että NSA ja sen brittivastine kuuntelee ja katselee kaikkea ja jopa toisiaan, niin silti monelle saattoi tulla hälyn aikaan yllärinä se, että kaikkien kaikki liikenne tallentuu vähintään metadatamuodossa. Eikä ne silti (siksi) löydä niitä neulojaan heinäsuovasta – terroritekoja pomppaa esiin niin USAssa kuin UKssa ja muuallakin Euroopassa. Terroristeja vastaan ne kuitenkin väittävät toimivansa, kun ylläpitävät hysteerisen laajaa vakoilua. Tässä on jo aika monta fail ja fail ja fail (sekä lie, lie ja lie). Ja sit Snowden on muka se ikävä ihminen?!

*) joo, eli pikaluin tylsät kohdat ja jarrutin normaalinopeuteen kiinnostavissa.

Guardianin videot

Laura Poitras: Citizenfour DocPointissa! Snowden-leffa.

EDIT: Yksityisyydestä yleensä ja Suomessa (YLE)

Mut siis hyvin mä vedin!

Normaali

Abba sing-along Doc Pointissa! Mahtavin elämys since! Menin sinne pyytämättä ketään mukaan, koska melko helppo arvata että siellä on satoja ihmisiä samalla asialla kuitenkin: laulamassa! Ihmisiä virtasi ja virtasi saliin, ja alussa festaripomo tuli sanomaan että häntä ei oo ikinä jännittänyt niin paljon kuin tää, ja nyt te kaikki ootte täällä ja nyyh, ja sit tuli Ruotsin suurlähettiläs ja oli tohkeissaan siitä, miten paljon innokkaita Abba-faneja voikin olla samassa tilassa ja näin ja noin ja Abba foorevah.

Tässä vasta puolet salista

Tässä vasta puolet salista

Ite sain salin ainoan yksittäispaikan, koska tulin ajoissa. Ei ketään vieressä, voin laulaa niin kovaa kun palkeista lähtee, ja vaikka persiet pysyikin penkeissä niin ainakin mulla kädet kävi joka biisin. Täytyyhän sitä tähdentää kun on kerta laulamaan lähetty!

Kaikki oli hirveän innoissaan! Nyt kyllä yhteisöllisyys tuntui ihan iholla asti! Ei kovin pientä! Olen myös ihan sitä mieltä, että hyvin mä vedin. On hyvä sanoa, kun ei sitä kukaan kuullut.

abba3

Ihan ilman leffakoulutusta

Normaali

”Vilpittömin ja vaivihkaa hauskoin elein kuvatussa ja kerrotussa elokuvassa on kaikki suursuosion ainekset.”

Tavarataivas ei vaan lähde mielestä, pakkohan siitä on jotain kirjoittaa. Ehdottoman viihtyisä dokkari. Kunnioitettava suoritus nuorelta kundilta (ja häntä tukeneilta kavereilta). Edellinen tarkoittaen paitsi leffaa myös sitä elämää, jota päähenkilö/ohjaaja vietti itsereflektiokeikkana. Itse en suurin surminkaan juoksisi joulukuussa munasilteen paria kilometriä hakemaan takkia, ensimmäistä käyttöön otettavaa esinettä esineettömässä elämässä.

Leffa on toki menossa sekä televiissoriin että ulkomaille.

Ohjaaja/päählö itse tuli juttelemaan filmin jälkeen. Kysymyksiä ja vastauksia sateli hyväsen puolen tunnin ajan. Vahva kundi, ja mukava. Mainosalalla, nyt siis jotain 28-vuotias.

Alunperin filmissä piti keskittyä tavaroihin, niiden puutteeseen ja tavaroiden merkitykseen. Mutta itse asiassa, koska melkein joka päivä kuvattiin noin tunnin ajan (300 h materiaalia), tarinoita tuli useampi, näkyvimpinä päähenkilön oman tavarattomuuselämän lisäksi mummon elämä ja päählön uusi ihmissuhde, Maija. Hyvä näin, pelkistä tavaroista myös laajemmin omakohtaiseen elämään, tavaraprojektin pörrätessä koko ajan rinnalla.

Arvoitukseksi jää, jäikö loput tavarat varastokonttiin 365 tavaran palauduttua käyttöön :-)

http://tavarataivaselokuva.fi/

DocPoint alkaa, meiningit tutut

Normaali

Jossain näissä main alkaa DocPoint, osaltani huomenna. Pidin järjen niin tanakasti kädessä, että lippujakaan ei ole kuin neljä. Tavarataivas oli tietysti eka pakkohankinta, kun niin moni – itteni mukaanlukien – vollottaa liioista tavaroista. Kun ostin lipun verkkokaupasta, jäljelle jääneistä näki kyllä että ylimääräinen esitys on jo tulossa, ja niinhän se sitten kohta löytyikin aikataulusta.

Yhden leffan alkukuvana on Kung-fu Grandma, joka ilmeisen suoraan jatkaa R&A:ssa keskeiseen suosiooni noussutta mummoteemaa. Juttelin yks päivä työkaverille näistä koetuista mummoleffoista, ja hän intoutui loihtimaan päähäni kuvan meikästä eroottisena mummo-showtanssijana kung-fu -maustein. Repeilin niin että sain varmaan poskiin raskausarpia :-D

Eipä vähä mitään

Normaali

Kulunut sanonta kuuluu, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. No, niin siinä taas kävi, Docpoint täräytti Catfishillä suoraan kliseen ytimeen. Toinen kulunut sanonta kuittaa, että netissä voit olla vaikka koira eikä kukaan tiedä. Vaikka näitä valehtelijoita ja isottelijoita on ns. urani varrella nähty moniaitakin, se ei kyl yhtään vähentänyt Catfishin kiinnostavuutta.

Juonen saat ihan itse lukea täältä.

Ja leffan nimi? ”Sitting on his front porch, Vince tells the story that gives the film its name. He claims that when live cod were shipped to Asia from North America, the fish’s inactivity in their tanks resulted in mushy flesh in the Asian markets. Eventually, the fishermen discovered that putting catfish in the tanks with the cod kept them active. Vince feels that people like Angela are catfish, who keep other people active in life.” Eli kaikilla niillä valheilla mitä Angela on luonut nettiin, hän on myös antanut sisältöä Nevin elämään.

Okei, mä olisin varmaan huutanut pää punaisena tälle sinänsä surulliselle tapaukselle (siis Angelalle), kameroita tai ei. Mutta Nev kuittaa dokumentin hienoon loppuun omalla rauhallisuudellaan ja lypsämällä Angelalta vastauksia kysymyksiin kuten esim. ”miksi?”. Eikä ne vastaukset ole mitään muuta kuin masentavia. Lapset, ei näin. Ei kannata turata ainoaa elämäänsä vaihtoehtoihin, jotka ei ihan oikeasti kiinnosta. Samalla energialla voisi ehtiä tehdä jotain muutakin. Kuten Angelakin sitten filmin lopussa näytti tehneen.

Filmin totuudellisuus on mysteeri, kuten Wikin artikkelistakin huomaa. Mutta dokumenttina se on kuitenkin kiertänyt maailmaa.

Docpoint on kyllä mainio tarjotin. Huh-huh.

Unohdettujen unien luola

Normaali

DocPoint: Werner Hertzog CAVE OF FORGOTTEN DREAMS

Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa

Ylläolevat liittyvät toisiinsa ihan konkreettisesti. Untinen-Auel on muodostanut kiinteän suhteen mm. Hertzogin leffan esittelemän luolan Chauvet Caven tutkijaan Dr. Jean Clottesiin ja pelmunnut parissa Clottesin ”hallinnoimassa” luolassa ennen Maalattujen luolien maan kirjoittamista.

Luin kirjan viime vuonna, lähinnä siksi, että olen lukenut sarjan muutkin kirjat. Tuli hypittyä aika paljon jaanaamista ja kuvauksia.

Siksi että… en ollut nähnyt vielä Hertzogin 3D-leffaa jonka näin eilen…

Nimittäin, oli semmoinen päräys se, että varmaankin lukisin Untinen-Auelinkin tarkemmin jos nyt aloittaisin! Leffa esitettiin Kinopalatsin isoimmassa salissa, eikä syyttä. Sali oli täynnä. 3D-efektiä käytettiin surutta läpi dokumentin, mikä oli kiehtovaa muutenkin kuin luolassa kuvatuissa osissa. Ja se luola. Voi jumalauta. Päähän koskee kun yrittää ajatella. Ensinnäkin ne maalaukset on tavattoman kauniita. Osa niistä on jostain 30 000 – 40 000 vuoden takaa, ja esimerkiksi päällekkäisillä tai vierekkäisillä kuvilla voi olla viidentuhannen vuoden ikäero. Miettikää hetki. Kahden vierekkäisen maalauksen ikäero on yli tuplasti sen mitä meidän ajanlasku on ollut olemassa.

Oli muuten ylevät puolitoista tuntia. Se on harvoin käytetty sana – ylevä – mutta juuri tähän sopiva. Salista lähti kuin puhdistuneena. Me ollaan niin pieniä ja niin noloja kaikessa ylimielisyydessämme ja suuruudenhulluudessamme. Ja joku vielä kehtaa epäillä, että taide olisi jotenkin sekundääriä ihmisen elämässä.

EDIT: Hannu Pulkkinen HS 31.1.12:

Uivat ukot

Normaali

Tämä vuoden ainokaiseni DocPointissa, Dylan Williamsin Men who swim, oli just se kaivattu upbeat aamun harmaahkon leffan Winter’s Bonen jälkeen. Jälkimmäisessäkään ei ollut mitään vikaa, muuta kuin että ei siitä kyllä mitään upbeatia voinut löytää.

Men who swim oli ehdottoman viihdyttävä dokumentti suht absurdista aiheesta. Materiaalia siihen oli kerätty pitkään – näköjään yli vuosi kuitenkin – joten editointi jo yksinään on ollut aika valtava työ. Mitä ottaa, mitä jättää? Mutta hyvin kävi leffassa kuten kävi tarinan tiimillekin, eli apinameiningistä edeten lopussa kyllä seisoo ja ihan aplodien kanssa.

Talvi! Oikea talvi!

Normaali

Vein eilen matot pikapesulle lumihankeen jo toisen kerran tänä talvena. Kun kerrankin Helsingissäkin voi! Helppoa, mukavaa, hyödyllistä. Matot tykkää ja raikastuu!

Tarvitaan karhea harja ja puhdas lumihanki. Pistämmä matot ensin hetkeksi aikaa roikkumaan jonnekin ulos, ettei ne lämpiminä ime lumen kosteutta sisäänsä. Sitten vaan lätyt hankeen, lunta päälle ja harjausta. Jos ei mattoteline ole tyystin hangen alla (kuten meillä jo on :-) voi matot nostaa sinne viimeiseen puhdistukseen ennen sisälle vientiä.

Kumipohjaista eteisen mattoa en ole vienyt ulos, kun musta tuntuu ettei kumi tykkää sen enempää kosteasta kuin kylmästäkään.

Viimeinen lippuni DocPointiin palaa tänään. Avajaiselokuvan toinen lähetys oli kovasti ei-loppuunmyyty aikaan, jolloin ostin lipun. Saas nähdä kuinka täyteen tulee. (EDIT: Tuli todella täyteen! Koko Bristol!)

DocPointista muuten. Vasen vartaloon oli mainio kurkistus ihan toiselle planeetalle: ei nyrkkeilijät eikä muslimit ole koskaan olleet ns. lähipiirissä tai edes näköeteäisyydellä. Leffa ei auttanut yhtään kiinnostumaan kummastakaan, mutta duunina – dokkarina – se oli hyvä. Kummallinen aihe, kohteen seuraaminen kuukausitolkulla ja tarinan vieminen loppuun, kaikki hyvää teknistä toteutusta. Katsojalle jäi ihmetys, ja se lie ihan hyvä lopputulos :-)

Strawberry Pies etc. taas, ou mai gaad mikä pettymys :-( Olisi tietty pitänyt tietää, kun luki kuvauksen, mutta… Lähdin mukavasta illasta kaverien kanssa, koska olin ostanut lipun tähän! Sehän tässä eniten pännii. Lähdin katsomaan puolitoistatuntista elokuvaa ikävystymisestä. Mitä vtt??! TYHMÄ!

No, jos nyt tämän Miesten vuoron saattaisi katsoa huolettomasti…? Jos ei, paljonko haittaa. Olen nähnyt tänään jo yhden hyvän leffan: Up in the Air.

Kaipasinkin jo valkokangasta

Normaali

DocPoint ensi viikolla. Ihan piti istahtaa kahvilaan kaakaomukin kanssa tutkimaan asiaa. Sain rastitettua hiukan yli kymmenen ”melkein pakko nähdä” -leffaa, joista kolmeen lopulta ostin lipun. Sama ärsy DocPointissa kuin R&A:ssa – Rex myy lippuja vain omiinsa, ja Bristoliin ja Maximiin pitää ostaa liput Finnkinolta :-/ Ihan turhaa juoksuttamista!

R&A multa repeilee toisinaan käsiin, aina tulee ostettua lippuja enemmän kuin piti. Nää talviset festarit pysyy paremmin handussa. Voi hyvinkin olla, että selviän DocPointista näillä kolmella leffalla (Vasen vartaloon, Miesten vuoro, ja Bloody Mondays & Starwberry Pies). Pääasia, että pääsee näkemään jotain hyvää elokuvateatteriolosuhteissa, ja pian. Kaupalliset ei ole tarjonneet mitään houkuttelevaa viikkoihin!