Category Archives: ei hyvä

GRRRR vihaa vihaa!

Normaali

Kiukuttaa kympillä! Tai ei enää kun rouskutin vähän pillerei. Mutta ainekset on!

En nukkunut ns. ollenkaan viime yönä. Samppasin valot klo 22 ja kattelin kelloa vielä 04. Saatana kun hermo menee! Tuli ”levättyä” joo. Eli enimmäkseen vaan pysyin petissä silmät kii, mutta sitten oli jo pakko välillä ruveta kattoo devareita kun ei kertakaikkiaan edes tuntunut että nukuttais. Hieno työpäivä siis luvassa.

No, koska on tätä flunssapaskaa myös, ajattelin pitää saikkupäivän ja nukkua edes aamulla sitten. Lääkitsin ja ruokin kissapopulaatiota 7.30 kuten aina ja eiku takas petiin. Jo yhdeksältä heräsin siihen, että Merde oksentaa aamiaisensa. Jo toinen kerta viikon sisään, ei hyvä. Huoli siis alkoi kasvaa. Ja eteisen ruma matto meni roskiin.

Ei nukuttanutkaan enää. Aloin katsella työposteja ja huomasin, että ei tuu kotona olemisesta mitään, pakko lähtee duuniin, oli flunssa tai ei. Tempasin aamiaisen, joka puolestaan tempaisi loputkin valkoiset osat huomenna poistettavasta maitohampaasta. Eli nyt se on vain tuollainen perhanan nysä, jonka ehkä joutuu jopa leikkaamaan pois ellei siitä saa kunnollista otetta vetämiseen. Voi huoh saatana. Leikkaus tietenkin maksaa enemmän kuin vetäminen. Nyt on jo pelkkää elukkalääkärivelkaa yli tonni. Ei oo ikinä ollut näin paskaa tilannetta ettei palkka riitä mihkään. Tavallisesti en edes käytä luottokorttia!

No, yks hyvä asia. Kun puhun tavallisesti, puuttuvaa hammasta ei huomaa, vaikka se on aika lähellä keskilinjaa. Sen huomaa vasta, jos alan aukoa suuta kunnolla ja hymyillä tai muuta outoo. Tässä oo ennenkään hymyilty, eikä hymyillä vastakaan. Niin.

Ihminen

Normaali

Ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen, ihminen…

Entä kaikki muut??!

ÄRR!

Normaali

Nyt on ihan muista syistä vtun ärtyisä hetki, mutta pitkällä aikavälillä ehkä ärsyttää eniten tää: hankin koulutuksen harvinaiseen sivuammattiin noin 10 vuotta sitten. Ammatissa on ollut duunia, mutta duunia on ollut tarjolla muodossa A kun taas mä teen sitä vain muodossa B. Ja muodossa B on kaikkina näinä vuosina ollut yksi sellainen keikka, jonka olen voinut tehdä.

Ja nyt, kymmenen vuotta koulutuksen jälkeen, muodon B työtarjouksia paukkuu postilaatikkoon useita viikossa! Arvatkaas huvikseen, onko mulla aikaa tehdä yhtään mitään muuta kuin omat palkkaduunit ja lepo kotona, plus satunnaisesti mitä näitä nyt on leffoja tai teatteria? EI OLE. Mun päivät on tällaisenaan TÄYNNÄ.

Tietenkin tarvitsisin myös ylimääräistä rahaa just nyt kun kaikki valuu suoraan eläinlääkäreille. On työtarjouksia, tulis rahaa, mutta ei ole aikaa. Perseensuti. ÄRRRRRR! :-((((

Kukkakauppiaalle töitä

Normaali

Pikkasen uudehko tilanne taas. Entinen, ei nyt voi sanoa että työkaveri, mutta ehkä yhteistyökumppani jäi äkkiä leskeksi ilman että olisi voinut aavistaa mitään – ukko tippui ns. suorilta jaloilta tai tässä tapauksessa polkimilta. Puhutaan siis max nelikymppisestä pariskunnasta, mukana myös pieniä lapsia.

Nyt yks meidän duunissa heräsi jo mietityttämään muilla, mitä me tehdään asian hyväksi.

Okei, on sattunut pari kuolemaa ihan työkaverien perheissä. Ollaan lähetetty kukkia ja tietysti juteltu asiasta, kun ollaan taas nähty.

Mutta tämä. Etäisehkö, entinen yhteistyökumppani… Nyt ei oikein auta muu kuin miettiä, mitä itse tarviisin vastaavassa tilanteessa. Ihan tosi viimeisellä sijalla kyllä tulisi entisten yhteistyökumppanien kontaktit! Kyllä siinä ensin tarviisi tukea sen suhteen, miten lasten kanssa mennään shokin yli, miten pidetään arkea kasassa, ja siinä nyt lähinnä tulis mielen läheiset ystävät ja perhe. Ja ne rehut ei nyt varsinaisesti lohduta, mutta voihan niitä lähettää jos siltä tuntuu.

Vaan meepä esittämään maanantaina duunissa, että ei tehdä mitään. Byhyy, miten kylmä ja kamala ihminen. Eli siis varmaan joku järkkää sen rehupuskan, onhan se kuitenkin symbolinen ilmaisu siitä, että tiedetään asiasta ja haluttaisiin jotenkin lohduttaa, mutta kun eihän tuollaisessa mitkään lohdutukset auta.

Mansikkasilmä

Normaali

Viikonlopun parhaita puolia on, että saa illalla lukea niin pitkään kuin huvittaa. Tai oli. Tiedä häntä enää. Eilen luin illalla semmoiset kuutisen tuntia, ensin näytöltä ja sitten kirjaa. Silmät loppui ennen kuin alkoi nukuttaa. Näkö hämärtyi ja hämärtyi, okulaarit tuntui ärtyneiltä. Nakkasin silmätippoja sisään. Ei mitään vaikutusta. Oli siis pakko käydä nukkumaan vaikkei unijukka ollut virkkanut vielä mitään.

Aamulla herätessä silmät sai kirjaimellisesti repiä auki. Ensin piti hangata kaikki kökkö pois, ja loput hanavedellä. Silmien paikalta paljastui kaksi punaista palloa. Hienoa, vain yksi kyläily ja muutama ensitapaaminen edessä.

Nyt illalla taas meikit pois, silmätippoja huvikseen ja vualaa, punaiset pallurat hohtaa nätisti edelleen. Näin räjähtäneen näköisenä en oo ehkä mennytkään töihin ennen. ”Reima viikonloppu?” ”Joo, luin Jens Lapidusta enkä voinut lopettaa.”

punasilma

Pikkuvaimonössykkä

Normaali

No nyt on taas vähän jännää. Mulla on yks ikivanha tuttu, jo 1980-luvun puolelta, silloin poika, nyt mies. Se katosi jonkin latinodiplomaatin matkaan jo tuolloin mainittuna vuosikymmenenä, ja seuraavan kerran siitä kuultiin kun se alkoi kirjoitella mulle 2009. Sähköposteja siis. Sillä ei ollut omaa email-osoitetta, se kirjoitteli sen toisen ukon mailista. Sitten se antoi myös sen toisen ukon skype-tunnarin, ja mä tietysti yritin ottaa yhteyttä, kun näin että ollaan linjoilla. Oli kuulemma saanut huudot siitä, että mikä akka siellä yrittää sulle jotain suomeksi. Mä en enää viittinyt sen jälkeen ottaa yhteyttä, koska jos ihminen on hankkiutunut tuollaiseen läpeen, että on vain pikkuvaimo-orjana ilman oikeutta pitää yksityisesti yhteyttä edes vanhoihin kamuihinsa, niin olkoon perkele. Itepä on mustasukkaisen pelleksi hankkiutunut.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, siltä tuli taas maili. Samasta ei-omasta osoitteestaan tietysti. Vajaa rivi pelkillä pikkukirjaimilla, ei edes allekirjoitusta. Näyttää kuin olisi sutaistu tosi kiireessä. Viestinä oli vain maakunta, mihin he on nyt muuttaneet ja katuosoite. Ei edes kaupunkia.

Jos tää olis dekkari tai leffa, niin nyt mun pitäisi tajuta, että sitä pidetään tosi vankina siellä ja se tarvii apua. Mutta koska tää on tosielämää, niin totean vaan että vittuuks mulle kirjoittelee kun ei kerta ”saisi”. Hankkikoon oman emailin ennen kuin tarttee mulle tulla räpsyttämään yhtään mitään. En siedä tuommoisia lapasia ja pikkuvaimonössyköitä. VÄHÄN RYHTIÄ, heleketti!

Sama kuin ei mitään

Normaali

Kärkipaikka yhtä-tyhjän-kanssa -tuotteissa: puhdistusvaahto. Purkin kyljessä nimenomaan sanotaan, että poistaa meikin. Paskat poista. Menin jopa nettiin tarkistamaan, käytänkö vaahtoa mahdollisesti jotenkin väärin. En käytä. Se ei vaan puhdista mitään. Jos mulla on vaikka luomiväriä hiukan, ei edes ripsiväriä, niin ne samat värit on vielä kolmannen vaahdotuksen jälkeen naamassa. Kokeiltu nyt L’Occitane ja Madara. Samaa skeidaa.

Mutta ottaapa ihan perus-Lactoline ja täräyttää sillä. Lähtee meikit. Ei ole brändätty suurella rahalla eikä Isabelle Rosselini mainosta sitä herkän utuisessa kuvassa. On vain toimiva tuote, riittänee? Samat terveiset Erioilista. Käytin sitä kasvovoiteena yli nelikymppiseksi asti. Ei ollut valittamista. Ajattelin tässä kohtsillään palata siihen. Alkaa taas vituttaa tää mainosväen pelleily meidän pään sisällä.

Kuulemasi ääni on hampaiden narskutusta

Normaali

Voi itku, että mua nyt kaivelee tuo Divine! Tai sen puuttuminen… Jos koko syksy ei olisi ollut burn outin reunalla heilumista ja kieli lotkona juoksemista, olisi ehkä ollut aikaa ajatella, tai edes alitajunta-paralla voimaa kaivaa esiin tuo hahmo hyvissä ajoin. Alitajunta on hyvä ja luova kaveri, mutta se ei tykkää kiireestä! Akuuteissakin asioissa se toimittaa ratkaisut vasta yön yli. Vielä enemmän aikaa se tarvitsee, jos toimitettavana on jotain superia. Kuten kokonainen spektaakkeli.

Voi persien persien perse :-(((

Klassikkohaju

Normaali

Sen vaan tietää heti, jos jossain on kissinpissilätäkkö. Se haju on ihan jotain muuta kuin hiekkiksen haju. Kasvokuorinta ihan ilmaiseksi, käsin koskematta. No, tänään kotiin tultuani kohtasin heti tään klassikkohajun. Mutta missä se lätäkkö on? Vessassa haisee enemmän, sen täytyy olla siis siellä. Ei näy. Missä, herrajesta, pakkohan sen on olla olemassa!?

Sitten hokasin: pesukoneen alla. Jouduin tekemään siis puolimielipuolisen teon suihkuttaa järkyn määrän vettä pieneen koloon sähkölaitteen alla… Onneksi on lattialämmitys, se saa nyt kuivata koneen alusen tosi hyvin ennen kuin pyykit seuraavan kerran pyörähtää.

Ja hajusta on päästy, jei! :-D