Category Archives: elukaiset

Toisenlainen blogi

Normaali

Haluaisin nyt vuotaa teille reitin vähän toisenlaiseen blogiin. Siellä on vasta hiljattain alkanut ilmestyä postauksia. Blogia pitää nainen, joka tuntee joka sentin ruumiistani (NÄIN TON ILMEEN, PERVO! :-D ) (no ei tunne ihan joka senttii) hän on nimittäin sekä hierojani että ystäväni. Turha käydä sille selittämään että on venytellyt jos ei oo, tai että ei oo polttanut tupakkaa, jos kerta on. Se tietää kaiken! Pahus! Kamala tutka-aivo!

Blogi lähtee liikkeelle sokon ja koiran yhteistyökuvioista. Nimenä on Vauhtisokee. Muija osaa kirjoittaa. Ei maksa paljon mennä vilkaisee – siitä ois kiva kun tulis lukijoita ja kommenttejakin. Tonne –> oksaska.wordpress.com

Liikennettä

Normaali

Pride enskassa perjantaina, ja heti lauantaina loppuunmyyty sali. Ja mikä ettei, hemmetin hyvä leffa! Herätti tunteita ihan niin kuin oli laskettukin, kaikki muukin kunnossa. Se, miksei tämä mene suoran omaan top-evö-kymppiini (kuten esim Filth meni, ja taitaa olla siellä edelleen yksinään), on Priden täydellisyys: ei ole odottamatonta eikä ole isoa rosoa, kaikki on vaan tasan jengoillaan. Eli voin suositella hyvällä omallatunnolla.

Ellei sitten viereesi satu istumaan samanlainen vivahteita tajuamaton ääliöakka kuin mulle kävi. Idiootti nauroi koko leffan läpi, riippumatta siitä mentiinkö koomisessa kohdassa vai asiassa. Se ei edes huomannut, jos salissa ei nauranut kukaan muu kuin hän. Olisi pitänyt paremmin vilkaista sen mukanaan raahaamaa ukkoa – hävettikö sitä edes, vai onko idiotismi heillä kotona ihan normaali ilmasto?

– – – –

Muuten lujaa kissätäteilyä koko viikonloppu. Toisaalla kirjattu jo tuo perjantai. Nyt sunnuntaina taputeltiin Sulo ja käytiin taas katsomassa pentusia, aiemmin 2-viikkosia ja nyt 7-viikkosia. Miten täydellisiä voikin olennot olla! Ja on ilo nähdä, että pentue on niin hyvässä hoidossa. Siellä on äitikissa, isoäitikissa ja hyvät ihmiset hoitamassa, mitään ei puutu ja kaikki tulee ajallaan.

– – – –

Ihmis- ja kissaliikenteestä seurasi hirmuinen väsymys, jota lieventelin lojumalla kaikilla sohvilla. Yöllä nukuin kuitenkin vain tavalliset seitsemän tuntia, tuntuu ihan riittävältä.

Ilpparit, jei!!

Normaali

Dallapé-puiston keikka oli kannattava! Haisen ihan ruudille :-D

Puistoon alkoi tulla porukoita kahtakymmentä vaille puoliyö, ja niitä tuli ja tuli. Osalla oli mukana oikein vakavat ilpparivälineistöt, joten sain ns. koko rahalla. Riks-räks-viuuu! Parhaan shown aikaan vedin penkille pitkäkseni, jotta näen mahdollisimman moneen suuntaan. Oiiiii se oli niin hienoo! Joillain oli mukana myös niitä lyhtyjä, jotka lähetetään taivaalle tuli sisällään. Ihmeellistä, kaunista ja fantsuu!

Nyt kun en ollut kotona, en nähnyt miten Ilona reagoi ensimmäisen vuodenvaihteeseensa, mutta ei mun kissat ole yleensä välittäneet moisesta mitään. Tuskinpa Ilonakaan. Tuossahan tuo häärää ihan tavalliseen tapaan.

GRRRR vihaa vihaa!

Normaali

Kiukuttaa kympillä! Tai ei enää kun rouskutin vähän pillerei. Mutta ainekset on!

En nukkunut ns. ollenkaan viime yönä. Samppasin valot klo 22 ja kattelin kelloa vielä 04. Saatana kun hermo menee! Tuli ”levättyä” joo. Eli enimmäkseen vaan pysyin petissä silmät kii, mutta sitten oli jo pakko välillä ruveta kattoo devareita kun ei kertakaikkiaan edes tuntunut että nukuttais. Hieno työpäivä siis luvassa.

No, koska on tätä flunssapaskaa myös, ajattelin pitää saikkupäivän ja nukkua edes aamulla sitten. Lääkitsin ja ruokin kissapopulaatiota 7.30 kuten aina ja eiku takas petiin. Jo yhdeksältä heräsin siihen, että Merde oksentaa aamiaisensa. Jo toinen kerta viikon sisään, ei hyvä. Huoli siis alkoi kasvaa. Ja eteisen ruma matto meni roskiin.

Ei nukuttanutkaan enää. Aloin katsella työposteja ja huomasin, että ei tuu kotona olemisesta mitään, pakko lähtee duuniin, oli flunssa tai ei. Tempasin aamiaisen, joka puolestaan tempaisi loputkin valkoiset osat huomenna poistettavasta maitohampaasta. Eli nyt se on vain tuollainen perhanan nysä, jonka ehkä joutuu jopa leikkaamaan pois ellei siitä saa kunnollista otetta vetämiseen. Voi huoh saatana. Leikkaus tietenkin maksaa enemmän kuin vetäminen. Nyt on jo pelkkää elukkalääkärivelkaa yli tonni. Ei oo ikinä ollut näin paskaa tilannetta ettei palkka riitä mihkään. Tavallisesti en edes käytä luottokorttia!

No, yks hyvä asia. Kun puhun tavallisesti, puuttuvaa hammasta ei huomaa, vaikka se on aika lähellä keskilinjaa. Sen huomaa vasta, jos alan aukoa suuta kunnolla ja hymyillä tai muuta outoo. Tässä oo ennenkään hymyilty, eikä hymyillä vastakaan. Niin.

Sadetta, räntää, harmaata

Normaali

Liikaa pikkusikareita loman aikana! Yskää, nuhaa, kipeää kurkkua ja muuta skeidaa. Herättyä kuulosti peräti keuhkoputkentulehdukselta, mutta ei ehkä. Yritin aamulla manausta valkosipulilla, mutta kun se on vaan niin pahaa :( Milloinkas lääke hyvää olis.

Hienoja tunteja. B tuli käymään, saapui nukkuma-aikaan illalla ja pölli yöksi mun kummankin kissan. Tavan horoja – heti menevät vieraan petiin (myös ujo Ilona!) mutta mun petissä eivät pysy kantamallakaan. NÄIN KYLLÄ. Aamulla syötiin ensin joulupuuro – riisihiutaleista tulee kolmessa minuutissa yhtä hyvää kuin puuroriisistä tehtynä – ja juotiin kahveet, myöhemmin päivällä kasvispelmenien ja skumpan vuoro. Eli siinä tuli ne itsenäisyydetkin juhlittua jo puolenpäivän maissa.

Taitaa aueta just elokuvan vuoro.

Pitäsikö laittaa puhelin hälyttämään, että muistan katsoa Linnan puvut? Ääk. Ei kai nyt niin pitkälle ole altsattu vielä, hä?

Miuskis mauskis

Normaali

Sunnuntain retki. Ensin surautettiin Hvitträskin joulumarkkinoille; koska Hvitträsk on ihana paikka, ja koska Saila oli siellä myymässä. Mä nyt näistä joulumarkkinoista silleen enää, mutta onhan Hvitträsk ihan eri juttu. Sinne menis jo pelkästään sen takia, että saa katsella niitä taloja vaikka ulkoapäinkin. Markkinat oli alakerrassa sisällä, sekä pihalla, ja vielä ravintolassakin toisella puolen pihaa. Annoin palaa kun oli lähdetty.

Pihan kojuja

Pihan kojuja

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Saaripalstan Saila myy

Saaripalstan Saila myy

Ostoksista haluun tuoda ihan kuvalla tämän: uusi ikkunatähti, jotain lasiaskartelua. Tykkään tosi paljon :)

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Ja sitten, sunnuntain part 2: kaksiviikkoisia kissanpoikia katsomaan Espooseen! Täällä (kissojen kotona) ja täällä (kuvaajan kissblogissa) on parempia kuvia mussukoista, en julkaise täällä sataa huonoa kuvaa vaikka sen verran niitä varmaan kännykälläni räpsin. Tolla NaukuMammalla oli sentään oikea kamera ja kunnon salama ja vehjekset mukana.

Vierailulla oli kaksi tarkoitusta: totuttaa pentuja ihmisiin ja käsittelyyn, sekä ottaa viikkokuvat. Ei ollut kauhean vastenmielistä baabattaa pörrönaamoille, ottaa niitä syliin ja katsella ihania pikku varpaita ja pikku nassuja :-))) Rauha-äiskä oli hyvin huolehtivainen ja pyrki hakemaan pentuja koppaan takaisin, tosi söpöä. ”Mitä nää isot rähmäkäpälät mun pennuilla muka tekee…”

Mutta tiiättekö, kun koskettaa kaksiviikkoista kissanpentua, se on niin pehmeä että sitä ei melkein tunne! Iiih! Tätäkin kokemusta vaille olisin jäänyt, ellen olisi mukana blogimaailmassa.

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Myöhemmin illalla kotona ehdin vielä kattoo True Detectiven loppuun. Kyl on HYVÄ sarja! Mutta sehän onkin HBO:ta, ei ne vissiin kauheen paskoo ole tehneet ikinä. True Detectiveä kantaa tietenkin pääosaukot McGonaughey ja Harrelson, ja tiuhaan viljelty salaperäinen, kähisevänkuiskaava tapa kommunikoida. Sekä tietenkin kimurantti juoni, jossa pörisee niin lasten hyväksikäyttö kuin okkultismi ja silkka päänpipiys.

– – – –

Aikuisuus lähenee. Mun viimeistä maitohammasta on suojeltu paikoilla edestä ja takaa, ja ne paikat lähtee aina pois ja se on taas sitten satasen pieti per. Eilen lähti viimonen paikka, ja olinkin ajatellut, että kun se lähtee, saa koko hammas lähtee. Varsin ajan niin että ensi viikolla ois poisto. Ei implanttia, jääköön kolo. Jos ketä häiritsee, niin saa maksaa mulle sen implantin.

Pitää vielä miettiä, millainen initiaatioriitti tähän aikuistumishyppyyn pitäisi liittää. Bileet kavereille kotona, vai karkkitarjoilu kaikille töissä? ”Hyvästelkää mun viimeinen maitohammas! Nyt musta tulee aikuinen, vakava ja urasuuntautunut täti, ja kukkahattuunkin ostetaan uudet sulat ja kukat!”

– – – –

Jep, näin. Mitäs muuta mun piti sanoa. Tää ’71 tuli katsottua nyt päivällä. Varsin machoksi ja jännäksi meni sekin kohdakkoin, mutta plääh, kun loppupuolella ei enää tiennyt, kuka on kekä. Kun Belfastissa v 1971 oli siis sotilaiden ja siviilien lisäksi ns. omat ja vieraat ja vastarintajoukot ja vastarintajoukkojen vastarintajoukot, soluttautujat ja petturit, niin pikkasen joutui ihan ajattelemaan, mitä lopussa oikein tapahtui. Mutta yleisfiilis siis tosi jees, niin on dramaattista ja jännittävää kuin pitikin, ja hyvät syvät musat auttaa asiaa kohtuupaljon. Ja irkuissa on aika nättejäkin tyyppei. Se silmien, ihon ja tukan yhdistelmä, nam. Ei huano.

Martin Markkinat

Normaali

Taas kerran :) Joillekin Martti aukeaa Viron matkailumarkkinoina, joillekin hyvien ruokien hankintapaikkana. Mulle Martin Markkinat on aina ollut se paikka, jossa on hysteerinen määrä kissakamaa. Neuleita, koruja, ompeluksia, vaikka mitä. Kissoja kissoja kissoja. Tällä kertaa kävi jopa näin:

kassiabi

Kassiabin tiskillä myös oikea kissa! Eivät myyneet. Kiva kissa oli. Ostettiin koruja siitä putiikista. Mulla ei ole enää reikiä korvissa, joten ostin nätin riipuksen:

riipus_

Lisäksi hiukan evästä: pakkaslokero täyteen pelmenejä, viisi pussia kympillä :-)

Kotona jännitys tiivistyi, kun aloin virittämään työkaverilta ostettua käytettyä teeveetä. Meni sentään yli tunti ennen kuin olin löytänyt kuvan ja kuvasuhteen. Mutta löysinpä! Sooou praud of maiself! Niin, en siis kato teeveetä edelleenkään, vaan leffoja. Mutta nythän noita varsin onkin, kamuilta lainaksi saatua matskua vino pino ja neljä kirjastostakin.

Ylellinen etäpäivä!

Normaali

Lisää tämmöistä niin mielenterveys säilyy. Aamupäivän tein työhommia ja puolenpäivän aikaan entinen työkamu, muutenkin rakas ystävä tuli käymään. Lounas, nam. Ääsmarketissa myydään salaattitiskistä munakasrullaa kasvistäytteellä sekä couscoussalaattia ja hedelmäsalaattia isoin lohkoin. Tommoset syötiin punkun ja sidukan tahdissa, ai nami. Olinkin kaivannut punkkua jo useamman viikon.

Ai mikä työpäivä? No kyllä sekin. Nimittäin puhuttiin menneistä työasioista ja katottiin satoja kuvia yhdestä isosta duuniprojektista. Juteltiin toki siviiliasioitakin, kyllähän sitä neljään tuntiin mahtuu kaikenlaista. Illalla sitten jatkoin työ-työjuttuja eli maileja ja nettiä.

Kissat edustivat mallikelpoisesti koko ajan – myös ujompi pikkukissa. Olen huomannut taipumuksen, että hän tykkää painia vieraitten kenkien kanssa, ja niin nytkin. Uskomattoman söpö tytteli <3

Mun häntä... tossa. Jännä.
Mun häntä… tossa. Jännä.

Sitten jotain muuta

Normaali

Pari toisenlaista leffaa. The Wolf of Wall Street on jo ollut ja mennyt teattereissa, mutta katsoin sen dvd:ltä pari viikkoa sitten. Maps to the Stars esitettiin äsken Night Visionsissa, mutta suomenkielisin tekstein, eli ehkäpä sekin on tulossa kankaille. Näille on yhteistä se, että kummassakin leffassa oli pelkästään vastenmielisiä henkilöhahmoja. Eli kraist mitä porukkaa! Mutta hei, toinen sijoittuu Wall Streetille, toinen Hollywoodiin. What could go wrong with the personality development?!

Silti aikasmoisen hyviä duuneja, noin kokonaisuutena. Wolfissa Leonardo DiCaprio tekee sellaista työtä, että oksat poies. Tuossa toisessa taas ihmetystä herätti Julianne Moore, jonka vissiin pitäisi olla noin satavuotias (oho, eiku syntynyt samana vuonna kuin meikä, köh), mutta ihmeen freesi. Sehän saa riisuuntuakin useampaan otteeseen Mapsissä, eikä turhaan. Kestää kyllä kattoo. Ei näitä vilimejä silti yhtä kertaa enempää jaksa, on koko tuo maailma sen verran perskolosta kotoisin.

Tänäänkin piipahdin Night Visionsissa… The Voices. Ho-hum, olin ymmärtävinäni, että siinä pidettiin jotenkin outona henkilöä, joka kuulee eläinten puhuvan. Jaahas vai niin. Entäs jos eläimet pitää vaikka blogia?

Suuri kunnioitukseni, Susanna

Normaali

Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on artikkeli Susanna Pätäristä, Patzystä, joka lähti pitkälle matkalle mutta löysikin kodin ja tehtävän Gili Trawangilta Indonesiasta. Olen lukenut Patzyn blogia ties kuinka pitkään, varmaan alusta asti, ja on muuten ollut huikeaa seurattavaa. Olen NIIIIIIN iloinen, että hänen työ Gilin kissojen hyväksi on kasvanut nykyisiin mittoihinsa, koska mitään tuollaista edes puolikunnollista ei ollut saarella ennen kuin suomalainen nainen (kröhöm!) tuli ja laittoi. Samalla Patzy on järjestänyt myös itselleen elannonurkkaa, mikä on ihan loistavaa. Joskaan se ei tarkoita, ettikö pallirahastoon silti saisi laittaa lisää rahaa. Meikäläisten pienikin raha merkkaa siellä, koska eläinlääkärien ja -lääkkeiden hintataso on ihan eri.

Kodin kuvalehden juttu:
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy1.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy2.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy3.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy4.jpg

Kunnioitus ja kumarrus Susannalle! Oli toki reipasta repäistä itsensä irti täältä vuodenaikakatastrofeista, mutta vielä enemmän ihailen sitä, että hän on nostanut eläinsuojelutyötä ihan uusiin ulottuvuuksiin jossain maailmankolkassa.