Category Archives: fanitusta

Asioita, joita ei tule ajatelleeksi (jatkopala)

Normaali

Puhuin taannoin värien nimistä täällä. Samaa juttua ilmassa muuallakin!

Katopa tämä:
http://uk.businessinsider.com/what-is-blue-and-how-do-we-see-color-2015-2 (27.2.2015)

esim.
”So Gladstone decided to count the color references in the book. And while black is mentioned almost 200 times and white around 100, other colors are rare. Red is mentioned fewer than 15 times, and yellow and green fewer than 10. Gladstone started looking at other ancient Greek texts, and noticed the same thing — there was never anything described as ”blue.” The word didn’t even exist.”

ja

”Every language first had a word for black and for white, or dark and light. The next word for a color to come into existence — in every language studied around the world — was red, the color of blood and wine.

After red, historically, yellow appears, and later, green (though in a couple of languages, yellow and green switch places). The last of these colors to appear in every language is blue.”

Sitten tää muuttuu todella jännäksi:

”So before we had a word for it, did people not naturally see blue? – – If you see something yet can’t see it, does it exist? Did colors come into existence over time? Not technically, but our ability to notice them may have…”

Siellä on /mekillekin viestiä niistä vihreistä ja sinisistä :-)

Ai että mä tykkään tämmöisestä pelmuamisesta! Joku saisi tulla ja puhua mun kaa kielistä vaikka yhen viikonlopun. Olis namppia!

”Giggling like a witch with a helium balloon”

Normaali

Useinkin mainitsen täällä, että olen käynyt kattomassa sen tai tuon elähdyttävän leffan, mutta en jää selostamaan juonia tai sisälmyksiä sen enempää, sillä jos ketä kiinnostaa, kaikki löytyy sekä IMDB:stä että yleensä myös jo sadasta lehtiarvostelusta siihen mennessä kun ulkkarileffa on kiertänyt Suomeen.

Tänään meni käyttöön viimeinen Hullujen päivien halvoista lipuista (pahus, ja seuraavat Hullut vasta yli kuukauden päässä – ehkä pakko ostaa jokin alesetti). En tiennyt yhtään mitä olen menossa katsomaan, en ollut nähnyt edes Kingsmanin trailereita. Pelkällä säkällä osui suoraan suoneen! Vähän samalla lailla ihana satu kuin nuo äsken mainitut Pekka Hiltusen Lontoo-kirjat: ”määkin haluuuuun tollasta!”. Herrasmiesagenttijuttua yhdistettynä remakkaan actioniin – hienot koreografiat ja kivat hidastukset – mukana myös kooste fantsuja 007-tyylisiä salakavalia aseita. Juhlavimpana kohtauksena avautuu satojen päiden räjähtäminen kukkapommeiksi ja ilotulituksiksi Elgarin tunnetuimman biisin (1,53 videossa) soidessa taustalla. Elgar! Mahtipontinen Englannin oma Sibbe! Yhdistelmä kikatutti ihan käsittämättömiä määriä! :-D

Filkka viritti päivän hyville leveleille. Hirveä määrä hienoja kohtauksia ja hienoja juttuja, Colin Firth hienoista jutuista kärkipäässä. Se osaa sit näytellä mitä vaan ja ketä vaan. Kuten kunnon työläisen kuuluukin.

Kingsman_poster

PS. Tässä juonia ja sisälmyksiä, nuin esimerkiksi.

Viikon saldo

Normaali

Kevään ensimmäinen rankahko viikko takana. Ei menny niin huonosti kuin ois voinut. Vain kaksi päivää stressipipinä ja kerran lääkärillä. Kolme ehjää päivää siis, ja ehdin tehdä kaiken mitä pitikin. Vähän sotkuu välillä, mut ei menny mikään ihan hanuriosastolle. Woohoo.

Muut visiot on aika vähissä, duunia on tullut ajateltua niin päivät kuin yöt. Olen lukenut Lauri Järvilehdon Monenkirjavia kuvitelmia, ja sen voin sanoo, että on tullut luettua lukemattomia (hihi!) tylsempiä filsankirjoja. Lisäksi olen lukenut huvikseni jo ehkä kolmannen kerran Pekka Hiltusen Sysipimeän, koska (seuraa lapsekasta kitinää) haluaisin elää just tuolleen! Jänniä hommia Lontoossa, taitavia ihmisiä puuhaamassa salaisia justkia mun kanssa! Rähäkkää tietoteknistä osaamista, loputtomasti rahaa ja mielettömiä työtiloja! Sutinaa! Vakoilua ja päättelyä! Kelpaisi helposti. Huoh.

Ja sitten menin taas omiin töihini…

Vähän tämmöinen olo

Vähän tämmöinen olo

Mutta hei, töistä tullessa on VALOISAA!

Taas ulkona – mitämitä?!

Normaali

Kampaajalla luin ton Fingerporin Kamppailuni. Moneen otteesseen pärisytti niin hyvin, että tuli taas oma sisko mieleen, tai siis että pitäisi varmaan hänelle hommata tää opus. Koska uppoaisi kuin puukko lapseen. Keissin uskomaton osuus: samana päivänä köpöttelin hierojalle ja poikkesin antikvariaattiin, jossa en ollut ikinä käynyt, ja vualaa, siellähän se Kamppailuni oli vitosella! Ei mitään rajaa säkällä enää. Nyt kirja on jo postitettu, ja parasta toivotaan.

– – –

Äärikokemuksiin siis: olen taas käynyt ulkona, ihan ihmisten ilmoilla. Wuuhuu! Kävin katsomassa saman mentalistin keikan, jota kattelin jo uudenvuodenaattona. Nyt keikka oli tuplasti pitempi ja lähellä kotiani. Ihan mieletöntä! Vaikka se selittää osan niistä jutuista ihan selkeesti – miten se lukee ihmisiä, miten se on harjoittanut muistiaan jne. – niin silti jättää kyllä äimistyneeksi. Silti joutuu kysymään, miten se muka ton tekee. Tää on niitä ammatteja, joissa vain elinikäinen harjoitus pätevöittää. Ihailen. Suuresti.

Sieltä jatkoin yhteen baariin, jossa arvelin tapaavani twitteristä tutun elokuvahemmon, ja näin kävikin. Hän oli puolestaan kerran käynyt mun työpaikalla ja nähnyt nimeni ovessani! Vaan en ollut silloin paikalla. Höh. Eniveis, lyhyt tapaamus, mutta sen verran että nyt saattaa tuntea ihan naamatustenkin jos tavataan. Eihän noista twitterin naamakuvista mitään selvää saa.

Semmosta. Nyt jännittää, käviskö viel kolmannen kerran ulkona kevään aikana. Jei… Voi hyvinkin olla, kunhan taas valoistuu, niin mielikin herää. Ruumis on ollutkin jo kolmisen viikkoa varsin harmittomassa kunnossa, koska hyvä hieroja.

Kotoa ulos

Normaali

Vallilan ääsmarketissa on yks myyjä, joka kysyy aina, laitetaanko pakastimet pussiin. Täs joku päivä en enää kestänyt, kysyin siltä:
– Pakastimet?
Johon hän vastasi tyynesti:
– Niin, nämä tässä.

No, eihän siinä sitten mitään. Ei laiteta pakastimia pussiin. Kuitenkaan.

(Myyjä on ihan suomalainen. Eihän tässä muuten mitään hauskaa ois.)

– – – –

Aurinko sai aikaan, että ilman suurempia pertsalle potkimisia sain itseni lähtemään ulos. Suuntasin ensin Kaapelille Kustom Kulture Showhun. Enhän mä silleen harrasta, eikä kukaan tuttukaan, mutta kun nuo tuunatut autot ja motskarit on vaan niin kauniita esineitä! Näytti pitkälti perhetapahtumalta – kaikki tunsi toisensa enkä mä tuntenut ketään… No, yks netistä tuttu on piireissä ja verkostoiduin sen verran, että sain kuulla tään ihmisen olevan tulossa. Ei tullut aika pitkäksi odotellessa, oli meinaan sitä silmänruokaa ihan tarpeeksi. (Flickr!)

pieni

jahattu

Ehdin kuitenkin lähteä ennen kuin ainokainen melkein-tuttuni tuli, koska oli tarkoitus ehtiä nipinnapin leffaan. Ulkona kuitenkin huomasin, että pashat, en kerkee, joten kotiin kävi suunta. Kunnes kohta sitten kuitenkin leffaan…

Voihan Ida. Vannoin jo vuosia sitten, että en katso enää yhtään Kaurismäen leffaa, ja sitten tulee joku puolalainen ja puukottaa just siihen kohtaan. Replikointi, kuva-alan käyttö, mustavalkoisuus, näyttelijöiden ilmeettömyys, kaiken resuisuus. Ooh, missä olenkaan nähnyt tätä ennen??! Idassa on ihan hyvät ainekset, mutta jos ihminen on jo valmiiksi tuskastunut lajityyppiin, niin eihän se iloksi muutu.

Asioita, joita ei tule ajatelleeksi (1)

Normaali

Mitä kauempana kielialue on päiväntasaajasta, sitä useampia sanoja sillä on väreille.

Nykyäänkin on vähintään kymmenen (tropiikissa käytettyä) kieltä, joissa ainoat väriä tarkoittavat sanat viittaavaat mustaan, valkoiseen ja punaiseen.

Sama meininki oli vielä Homeroksen aikaan. Kolme värisanaa.

Vai olitko muka tullut ajatelleeksi?! ;-)

Täältä pengoin: English for the Natives: Discover the Grammar You Don’t Know You Know, ss 106-108

Suomen paras työpaikka

Normaali

”Tämä on Suomen paras työpaikka” –> http://ra.fi/XWYz

Täytyy kyllä sanoa, että eipä ollut valittamista silloinkaan vuosina keppi ja porkkana, kun olin tuolla Alkossa duunissa. Kaikki oli selkeää ja asiat tapahtuivat ajallaan. Yhteishenki loistava ja kivoja, napakoita työkavereita. Fiksu ja reilu johto.

Nyt jos joku tahtoo kommenteissa tunnustaa olleensa/olevansa myös Alkossa töissä, niin *tassut!* vaan ja moi!

Tylsän ihmisen tilitys jatkuu

Normaali

En tiennyt että QI on Youtubessa! Stephen Fryn isännöimä ns. tietokilpailu, jossa on kyllä paljon muutakin hupia kuin se tietopuoli. Esim. kun vertaa minkä verran yleisö nauraa Uutisvuodossa tai QI:ssa, saat ite arvata loput.

Kaveri joka valisti mua tästä, tykkää katsoa myös Pointless-nimistä tietokilpailuhässäkkää. Kuulemma myös Youtubessa. En ole vielä tutustunut, mutta kunhan joskus puolen vuoden päästä kyllästyn QI:hin, niin sit lähtee.