Voin nyt kertoa, mikä on se turhin porukka. Se on nää, jotka vinkaisee organisaatiomuutoksen jokatoinen vuosi. Sekoitetaan kaikki että näin ja nuin, ja kymmenen vuoden päästä ollaan taas samassa pisteessä mistä lähdettiin, ”koska tää toimii”. Siinä välissä sitten potkitaan porukoita pellolle, mutta näkyykö koskaan, että se organisaatiomyllääjä havaitsisi olevansa itse se saatanan turha nappula, jonka pitäisi lähteä pitkälle kalareissulle? Eipä ole vielä sellaista itsetuntemusta nähty! Muut sentään tekee ihan oikeita töitä, siinä kohtaa kuin mylläri vain jumalauta myllää.
Eihän meilläkään ole tietysti julistettu, ketkä kaikki joutuivat lähtemään yt-myllyn aikaan. Mutta tänään kuulin todella hälyttävän uutisen pois potkimisesta. Kundi, jonkalaisia jos olis maailmassa enemmän, olisin saatana vaikka naimisiin mennyt ja lapsia laittanut (no en, lapset on sentään liioittelua). On nimittäin niin säpäkkä tekijä, että moista ei ole nähty koko talossa. Osaava päällikkö, kiva, tarttuu asioihin kaikilla kielillä ja toimittaa hommat valmiiksi. PISTETÄÄN POIS. Vähän sama kuin jos maitokahvista ottais sen kahvin pois ja sanoisi, että on tää silti maitokahvii, uskokaa nyt. On se.
Soitin sille illalla ja tarkistin. No, ei ole ihan loppuun taputeltu. Nimi ei mennytkään poistolistalle yt:ssä, vaan ihan vaan livahti poistettavien kaverien joukkoon, oho hups. Ja ylemmällä taholta meni läpi poistettavien joukossa, koska oho hups, mistäs me näitä tunnetaan tai tiedetään. Arvovaltaongelma suunnassa x! Tämän kaverin on lähdettävä, koska se aukoo suutaan! Munanmittaustalkoot tässä ja nyt!
Onneksi on jo joukko ihmisiä, myös mun lähihuoneista, jotka on kirjelmöimässä asiaa oikeille raiteilleen. Hyvin voi olla ettei potkuja peruta, mutta se jää selkeästi talon tappioksi. Ei kundin. Se tuntee ”kaikki” alansa ihmiset ympäri Suomen ja niiden kaverit, vaille töitä se ei jää. Mutta vituttaa tuo koko kuvio. Vituttaa yt:t ja organisaatiomyllerrykset, mutta ennen kaikkea vituttaa että joku arvovaltapaska laitetaan siihen vielä soppaa sekoittamaan. INHOAN kaikkia valtajuttuja muutenkin, en katso edes valtamouholeffoja – ja sitten kuulee live-elämässä tällaisesta. Voi helevetti.
Mut se tykkäsi siitä, että soitin. Hyvä. En tykkää yhtään puhelimessa puhumisesta, mutta tässä kohtaa oli vähän pakko, ja hyvä ettei mennyt hukkaan.