Category Archives: helmiä sijoilleen

Taas ulkona – mitämitä?!

Normaali

Kampaajalla luin ton Fingerporin Kamppailuni. Moneen otteesseen pärisytti niin hyvin, että tuli taas oma sisko mieleen, tai siis että pitäisi varmaan hänelle hommata tää opus. Koska uppoaisi kuin puukko lapseen. Keissin uskomaton osuus: samana päivänä köpöttelin hierojalle ja poikkesin antikvariaattiin, jossa en ollut ikinä käynyt, ja vualaa, siellähän se Kamppailuni oli vitosella! Ei mitään rajaa säkällä enää. Nyt kirja on jo postitettu, ja parasta toivotaan.

– – –

Äärikokemuksiin siis: olen taas käynyt ulkona, ihan ihmisten ilmoilla. Wuuhuu! Kävin katsomassa saman mentalistin keikan, jota kattelin jo uudenvuodenaattona. Nyt keikka oli tuplasti pitempi ja lähellä kotiani. Ihan mieletöntä! Vaikka se selittää osan niistä jutuista ihan selkeesti – miten se lukee ihmisiä, miten se on harjoittanut muistiaan jne. – niin silti jättää kyllä äimistyneeksi. Silti joutuu kysymään, miten se muka ton tekee. Tää on niitä ammatteja, joissa vain elinikäinen harjoitus pätevöittää. Ihailen. Suuresti.

Sieltä jatkoin yhteen baariin, jossa arvelin tapaavani twitteristä tutun elokuvahemmon, ja näin kävikin. Hän oli puolestaan kerran käynyt mun työpaikalla ja nähnyt nimeni ovessani! Vaan en ollut silloin paikalla. Höh. Eniveis, lyhyt tapaamus, mutta sen verran että nyt saattaa tuntea ihan naamatustenkin jos tavataan. Eihän noista twitterin naamakuvista mitään selvää saa.

Semmosta. Nyt jännittää, käviskö viel kolmannen kerran ulkona kevään aikana. Jei… Voi hyvinkin olla, kunhan taas valoistuu, niin mielikin herää. Ruumis on ollutkin jo kolmisen viikkoa varsin harmittomassa kunnossa, koska hyvä hieroja.

Mutta sitten!

Normaali

Taas yhtä mainiota tarinaa rikkaampana. Totuus Harry Quebertin tapauksesta ei hurmaa tyylillään, joka on ihan ok mutta varsin tavanomainen. Sen sijaan juonipirhana kiemurtaa ihan viime metrille saakka! Siksi tätä kirjaa oli niin kovin, kovin vaikea laskea käsistään vaikka silmät meni jo väkisin kiinni. Eikä nimittäin mennyt yhdessä illassa: melkein 800 sivua. Mutta pakko ahmia. Kolme iltaa meni. Ja nyt kun kirja on loppu, ihmettelen, mitä tekis. Kun ei enää tavallaan muista, mitä teki iltaisin ennen tätä vyörytystä :-D

Syvä huokaus. No, jos vaikka pyykkiä, ja jonkun pitäis varmaan tiskatakin…

EDIT: tästä mieluummin tv-sarja kuin leffa. Kiitos!

Eipä paljon tarvinnut

Normaali

Tällä viikolla: kaksi joululounasta, kaksi muuta lämmintä ateriaa, yksi iltapala kaverien kaa, vajaa karkkipussi, alkkomahoolia yks punkkulasi ja yks skumppalasi –> kaksi kiloa lisää. Kyllä läskit pullahtaa pikaseen, näköjään jo alle viikossa kun oikein yrittää!

No, nyt voiskin koittaa silleen, että se aatto… jestas, olenkos mä täällä puhunutkaan? JOO EN. Jouluaattona tänne meidän kaa tulee siis joulupukin muori! Joulupukkihan on tietenkin keikalla tuntikausia, koska joulu. Me laitellaan täällä hyviä juures- ja vihannesruokii muorin kanssa, ja kun punkki tulee töistä, syödään laitelmat ja sit nui menee takas Korvatunturille.

Niin sitä jäin sanomaan, että safkojen osalta aatto menköön niin kuin menee, mutta muuten nyt pitää jo ruveta taas niuhottamaan, ei muuten tuu mitään. Kyllä ei ollut ilo pompata vaa’alle äsken vaikka tiesinkin, mitä sieltä on tulossa :-(

Muija on niin kova!

Normaali

Melkein tippa tuli silmään kun luin tämän jutun. Positiiviset poikkeukset on vaan niin kovii! Jei! Olen toki, Ruki Verin blogin lukijana, tiennyt että donna on opettaja ja aika välkky, mutta jumalauta, tuon ulkonäön lisäksi vielä Suomen älykkäimpiä ihmisiä! Siis kovimman 2% joukossa. Pää maahan! (taas?… johan se oli valmiiksi maassa Gaultierin ja Bowien takia. Saa jatkaa!)

Viime aikojen iloja

Normaali

Toisaalla jaksan valittaa kovasti kaikesta, mutta nyt voisin kirjata muutaman viimeaikaisen ilonaiheen. Sellaisen, joita en tietääkseni ole vielä täällä pölpöttänyt.

1) A Most Wanted Man ja Lumiauramies. Ovat hirmuisen hyvää työtä. Most Wanted on semmoinen agentti/vakoojajuttu, samalla Philip Seymour Hoffmanin kolmanneksviimeinen leffa. Musta on niin hienoa, että ulkonäköä palvovassa Hollywoodissa voi rujokin kundi päästä pitkälle, kun osaa oikeasti työnsä eli näyttelemisen. Poseeraajia on ihan tarpeeksi muutenkin. Lumiauramies taas kopsahtaa melko sujuvastu huumorintajuuni, joka on reunoilta pikimusta. Tsihii! Norjalaiset, melkoisia venkoilijoita.

2) Petteri Järvisen NSA-kirja. Ensinnäkin: älyttömän kiinnostavaa, joka rivi! ”Sen minkä toiset pystyvät kuvittelemaan, toiset pystyvät myöhemmin toteuttamaan.” Elämä voi olla leffaakin ihmeellisempää! Tämä kirja on myös selvästi rentouttava (aiheestaan huolimatta), sitä voi lukea illalla ilman että jää juoneen kiinni loputtomasti, kuten dekkarien ja jännärien kanssa tuppaa käymään.

3) Paramax Forte 1000 mg. Tuhat! Ja lisäksi aputeekin täti sanoi, että aikuiselle ihmiselle oikeastaan tonni vasta alkaa auttaa. Suotta niitä hennompia napsimaankaan. En ollut tuotakaan tiennyt :-/ Nyt tiedän.