Hankala valinta

Sit tänään toi.

Hirvee ongelma, kun en tiedä, pitäiskö kosaista Ismo Leikolaa vai Niko Kivelää. Leikola on nero. Sen jutut on monasti pitkiä ajatusketjuja, jotka osoittautuu varsin lystikkäiksi sitten kun se töräyttää loppupäätelmän, mutta ite ei vaan ole tullut ajatelleeksi samalla lailla. Aina se vaan yllättää. Kuten esim tämä Caesar-keissi, varmaan moni on jo kuullut. Toisaalta, Niko Kivelä on fyysinen nero. Se tekee koko kropalla ja äänenkäytöllä, ja onhan sen tarinatkin herranjesta enemmän kuin siedettäviä. Kivelä ottaa tosi hyvin hetkestä kiinni ja etenee kuin pikajuna.

Vaikee pala. Jään miettimään.

UPDATE! Ismo Leikola Suomen ehdokas maailman hauskimmaksi ihmiseksi!

Elossa ja potkii

Huh-huh, elämä on rankkaa ja kuluttaa jalkoja! Häpeän tunnustaa (Exme, goddag) että en oo puhunut tääl ruotsia kuin yhdelle ukolle, jolta kysyin tunnelbaanaa. Kaikki muut jutut oon räpytellyt englanniksi, koska mul on aavistus, etten kuitenkaan ymmärrä, jos ne vastaa mulle ruotsiksi.

Muuten ihan jees. Tukholmassa on vielä kesä ja koko kaupunki hilluu ulkona paitahihasillaan.

– – –

Aijoo, piti sanoa siitä Helsinki Comedy Festivalistakin, koskapa tuli istuttua kolme iltaa. (padilla on hankala laittaa linkkejä, ettikää ite jos kiinnostaa) Eka ilta eli viime keskiviikko oli paras. Virgin Oilissa Ilari Johansson MC ja muita huippui, en ollut tainnut kuulla ainoatakaan jutuista aiemmin. Torstai-illan Hedberg+Kivelä oli aika juosten kustu. Näkyi, että tyypit oli sopineet parista jutusta ja ”hei laitetaan improna loput”. Kyyyllä se tavallaan toimi, mutta tavallaan taas vitutti että em näkyi läpi. Ja perjantai sitten varmisti sen, että ymmärrän olla toiste ostamatta näin paljon lippuja. 5-vuotisjuhla, isot nimet paikalla. Ilari J heitti osin samaa juttua mitä ke, MUTTA KIITOS aika paljon myös muuta! Eli sillä on iso setti mistä lähtee. Savolaiset konnarit tipautti mut aika täysin, vaikka vieressäni istui joku vitun rokpoliisi, joka ei innostunut mistään.

Oma pikku idolini Ismo Leikola heitti saman setin kuin keskiviikkona. Se on ymmärrettävää ja tavallaan ihan hauskaakin, mut ois nyt laittanut JOTAIN uutta. Grr. Heli Sutela oli ihana, ihan omanlaisensa. En oo häntä nähnyt moneen vuoteen livenä.

Perjantai venähti yhteentoista ulkona, ja kun herätys on sit neljältä niin monta vaaraa ompi eessä. Vähän ankeeta oli koko aamun, mut hotelli päästi mut nukkumaan jo aamulla vaik huoneet oikeasti saisi vasta iltapäivällä. Se pelasti kaiken. Aamen.

Sinne tänne tonne

Alkaa mennä pikkasen juoksemisen puolelle, eikä R&A ole vielä edes alkanut! Vaan mitäpä sitä ei hyvien naurujen takia.

Onneksi huomenna taas etäpäivä, kissakin ehtii muistaa kuka mä oon.

Kuiden vaihteessa

Viimeinen lomapäivä. Ei tätä saa kuulostamaan kovinkaan dramaattiselta. Huomenna käyn työ-töissä ja perjantaina työ-etäpäivä. Sitten on taas kaksi päivää lomafiiliksiä. Seuraava viikkokin on vielä äärimmäisen höttöinen duunin suhteen, mutta elän toivossa että wanha kamuni saattaisi tulla kaupunkiin. Ja toisen kamun näyttelynavajaiset on myös ensi viikolla. Sosieteerausta, jee!

Tämän vuoden loppukesän vietän fiksusti. En ole ostanut yhtään lippua Juhlaviikoille enkä edes tiedä milloin URB alkaa. Tähtään kahteen settiin: Helsinki Comedy Festival (koska niin paljon naurua ei ole etteikö mulle kelpaisi lisää) ja R&A (koska ei voi olla ilmankaan). Elo-syyskuun vaihteessa on hetken aikaa hektisempää duunissa, mutta pääperiaatteessa voin katsoa loman jatkuvan syyskuun loppuun asti.

Siitä olen vaan tosi surullinen että mun jalat on nyt niin paskat :-( Pystyisi nauttimaan kaikesta niin paljon paremmin, kun ei tarviis mittailla, käveliskö liikaa vai sopivasti. Loman aikaan olen monasti saldonnut pikku kävelyistäni tunnin per päivä, ja se on usein ollut ihan ylärajoilla tai jopa liikaa.

Mieli tekisi lähteä Tukholmaan, siellä on sekä Gaultierin että Helmut Newtonin näyttelyt 29.9. saakka.

Niko!

Kyllä mun pitää nostaa toi Niko Kivelä omalle suosikkilistalle. Se on ihan erilainen kuin JP ja Leikola. Se on tosi energinen ja fyysinen, eikä ainakaan nyt haitannut yhtään, että katsoin sitä kaksi iltaa peräkkäin. Jutut oli vain osan aikaa samat, ja mikäpä noita samojakaan oli katsoessa, kun tiesi etukäteen että hyvei ovat :-) <3

(kuva pöllitty, mut positiivisiin mainostarkoituksiin)

Ikinä en oo nähnyt sellaista yleisöä kun oli tänään Vanhalla. Sali täynnä – istumapaikat, seisomapaikat ja parvi – ja kaikki oli mukana alusta asti. Kaikki! Mukana! Se on mielettömän palkitsevaa esiintyjille. Kun salissa on hyvä meno heti alkuunsa, niin kaikki on niiiin helppoo!

Ite sain yllättäen saman loistavan paikan kuin eilenkin. Ja joo, EN mene stand-upissa eturiviin, vaikka muuten aina sinne pyrinkin (ja pääsen). Mikään hullu oo… Ne eturivin paikat sitäpaitsi menee aina ensimmäisenä. Ei ihan valotu, mikä kiire ihmisillä on päästä esiintyjien pilkattavaksi läpi settien, mutta ehkä se on vaan ihkuu kun saa huomiota. Oli se sitten mitä huomiota tahansa. Tok-tok. BB-sukupolvi?

Koomikoiden kyydissä

Nyt oon käynyt stand-upissa, ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen. Oon aika vannoutunut JP Kangas -fani ja myös Ismo Leikola -fani. Niissä on jotain samaa, muutakin kuin että kumpikin näyttää vuorenpeikolta. Ne uskaltaa olla hitaita. Varsinkin JP pitää

niin

pitkiä

taukoja

jutuissaan, että se olisi monessa kulttuurissa käsittämätöntä. Varsinkin, kun ihmiset ei edes lakkaa nauramasta niiden taukojen aikana :-D Se on se naama. Huomasin tänään kyttäileväni erityisesti ”ulkomusiikillisia” juttuhommia, koska suuri osa tarinoista oli jo tuttuja. Geeneissähän JP on naamansa saanut, mutta olettaisin että käyttö on pitänyt opetella erikseen. Ne kulmakarvat, se kiilto silmissä, hymyt, poskipäät – kaikki just niin maanista, että pakko on vaan hihittää :-) Hieno rytmi, hieno luottamus oman setin kestävyyteen.

Niko Kivelää en ollut nähnyt vuosiin. Eikä tehnyt yhtään pahaa nähdä nyt. Se osaa käyttää koko fysiikkaansa yhtä taitavasti kuin JP naamaansa. Hienoa, hienoa työtä. (Teemu Vesterisessä ja Niko Kivelässä on jotain hyvin samaa.)

Pirjo Heikkilä on upea. Moni yhtä kaunis nainen ei uskalla edes hengittää ettei näyttäis urpolta ja niinq ettei meikit mee, mutta Pirjo se vaan syöttää menemään, aina isommilla kierroksilla mitä pitemmälle setti etenee. Veikkaan, että on parhaiten tienaava naiskoomikko Suomessa nykyään. (Krisse ei ole enää iso nimi missään kuin kotonaan, eikä hänen setti nyt niin kovin kummoinen – aikaa kestävä, uudistuva – edes ole, koska kaikki on sidottu Krisse-hahmoon ja loputtomaan blondiuteen.)

Ehdin kiepata myös Bio Rexissä ostamassa R&A-sarjakortin ja katalogin. Hitsi kun ei osaa sanoa, oisko pitänyt ostaa kaksi sarjakorttia heti alkuunsa. No, niitä saa lisää jos siltä tuntuu. Tänä vuonna ei ole ainakaan duuni häiritsemässä harrastusta, jei!