Category Archives: helyt kilut ja asessorit

Kaikkea tekisi mieli

Normaali

Taas sama lomaressi kuin kuun alussakin. Niin paljon kirjoja ja kaikki hyviä – ei tiedä mistä aloittaisi! Kaverien blogit! Ja sitten ne blogit joita on lukenut huolimattomasti, mutta vannonut palaavansa kunnolla. Hesari. Elokuvat. Ylen Areena. Uni. Kissoista huolehtiminen. Siivousta. Kaikkea tekisi mieli yhtäaikaa! Päivällä päädyin jo siihen, että luin kirjaa pari sivua, sitten menin nettiin ja sieltä suorin vartaloin tiskaamaan, ja kaarto takaisin kirjan pariin. Kun ei voinut päättää. Himmeetä.

Mutta sen päätin, että jollain lailla on liikuttava joka päivä tuossa jumppamatolla. Vaik olisi pelkkää venyttelyä, niin se sitten. Ei tästä muuten tuu mitään, kun menee taas lojumiseksi ja istumiseksi.

– – – –

Sain yllättävän kokemuksen toissailtana, kun kamu tuli kahveelle. Hänellä oli mukanaan siskonsa kiertoon luovuttamia helysiä, ihan siis romukoruja, basaarihelyjä, ei mitään kummallisia. Mutta ennen kuin kamu vei ne eteenpäin, mä sain valita mitä ikinä. Tuli ihan outo innostus asiaan! Ottaen huomioon että aikuinen ihminen voi järkätä itselleen joulun joka päivä, ei luulis että kuumottaa muiden hylkäämistä hippakoruista. Mutta niin vaan kävi että kaksi rannekorua ja viisi sormusta löysi uuden omistajan tästä osoitteesta. Ilo! Hihku!

Miuskis mauskis

Normaali

Sunnuntain retki. Ensin surautettiin Hvitträskin joulumarkkinoille; koska Hvitträsk on ihana paikka, ja koska Saila oli siellä myymässä. Mä nyt näistä joulumarkkinoista silleen enää, mutta onhan Hvitträsk ihan eri juttu. Sinne menis jo pelkästään sen takia, että saa katsella niitä taloja vaikka ulkoapäinkin. Markkinat oli alakerrassa sisällä, sekä pihalla, ja vielä ravintolassakin toisella puolen pihaa. Annoin palaa kun oli lähdetty.

Pihan kojuja

Pihan kojuja

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Saaripalstan Saila myy

Saaripalstan Saila myy

Ostoksista haluun tuoda ihan kuvalla tämän: uusi ikkunatähti, jotain lasiaskartelua. Tykkään tosi paljon :)

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Ja sitten, sunnuntain part 2: kaksiviikkoisia kissanpoikia katsomaan Espooseen! Täällä (kissojen kotona) ja täällä (kuvaajan kissblogissa) on parempia kuvia mussukoista, en julkaise täällä sataa huonoa kuvaa vaikka sen verran niitä varmaan kännykälläni räpsin. Tolla NaukuMammalla oli sentään oikea kamera ja kunnon salama ja vehjekset mukana.

Vierailulla oli kaksi tarkoitusta: totuttaa pentuja ihmisiin ja käsittelyyn, sekä ottaa viikkokuvat. Ei ollut kauhean vastenmielistä baabattaa pörrönaamoille, ottaa niitä syliin ja katsella ihania pikku varpaita ja pikku nassuja :-))) Rauha-äiskä oli hyvin huolehtivainen ja pyrki hakemaan pentuja koppaan takaisin, tosi söpöä. ”Mitä nää isot rähmäkäpälät mun pennuilla muka tekee…”

Mutta tiiättekö, kun koskettaa kaksiviikkoista kissanpentua, se on niin pehmeä että sitä ei melkein tunne! Iiih! Tätäkin kokemusta vaille olisin jäänyt, ellen olisi mukana blogimaailmassa.

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Myöhemmin illalla kotona ehdin vielä kattoo True Detectiven loppuun. Kyl on HYVÄ sarja! Mutta sehän onkin HBO:ta, ei ne vissiin kauheen paskoo ole tehneet ikinä. True Detectiveä kantaa tietenkin pääosaukot McGonaughey ja Harrelson, ja tiuhaan viljelty salaperäinen, kähisevänkuiskaava tapa kommunikoida. Sekä tietenkin kimurantti juoni, jossa pörisee niin lasten hyväksikäyttö kuin okkultismi ja silkka päänpipiys.

– – – –

Aikuisuus lähenee. Mun viimeistä maitohammasta on suojeltu paikoilla edestä ja takaa, ja ne paikat lähtee aina pois ja se on taas sitten satasen pieti per. Eilen lähti viimonen paikka, ja olinkin ajatellut, että kun se lähtee, saa koko hammas lähtee. Varsin ajan niin että ensi viikolla ois poisto. Ei implanttia, jääköön kolo. Jos ketä häiritsee, niin saa maksaa mulle sen implantin.

Pitää vielä miettiä, millainen initiaatioriitti tähän aikuistumishyppyyn pitäisi liittää. Bileet kavereille kotona, vai karkkitarjoilu kaikille töissä? ”Hyvästelkää mun viimeinen maitohammas! Nyt musta tulee aikuinen, vakava ja urasuuntautunut täti, ja kukkahattuunkin ostetaan uudet sulat ja kukat!”

– – – –

Jep, näin. Mitäs muuta mun piti sanoa. Tää ’71 tuli katsottua nyt päivällä. Varsin machoksi ja jännäksi meni sekin kohdakkoin, mutta plääh, kun loppupuolella ei enää tiennyt, kuka on kekä. Kun Belfastissa v 1971 oli siis sotilaiden ja siviilien lisäksi ns. omat ja vieraat ja vastarintajoukot ja vastarintajoukkojen vastarintajoukot, soluttautujat ja petturit, niin pikkasen joutui ihan ajattelemaan, mitä lopussa oikein tapahtui. Mutta yleisfiilis siis tosi jees, niin on dramaattista ja jännittävää kuin pitikin, ja hyvät syvät musat auttaa asiaa kohtuupaljon. Ja irkuissa on aika nättejäkin tyyppei. Se silmien, ihon ja tukan yhdistelmä, nam. Ei huano.

Martin Markkinat

Normaali

Taas kerran :) Joillekin Martti aukeaa Viron matkailumarkkinoina, joillekin hyvien ruokien hankintapaikkana. Mulle Martin Markkinat on aina ollut se paikka, jossa on hysteerinen määrä kissakamaa. Neuleita, koruja, ompeluksia, vaikka mitä. Kissoja kissoja kissoja. Tällä kertaa kävi jopa näin:

kassiabi

Kassiabin tiskillä myös oikea kissa! Eivät myyneet. Kiva kissa oli. Ostettiin koruja siitä putiikista. Mulla ei ole enää reikiä korvissa, joten ostin nätin riipuksen:

riipus_

Lisäksi hiukan evästä: pakkaslokero täyteen pelmenejä, viisi pussia kympillä :-)

Kotona jännitys tiivistyi, kun aloin virittämään työkaverilta ostettua käytettyä teeveetä. Meni sentään yli tunti ennen kuin olin löytänyt kuvan ja kuvasuhteen. Mutta löysinpä! Sooou praud of maiself! Niin, en siis kato teeveetä edelleenkään, vaan leffoja. Mutta nythän noita varsin onkin, kamuilta lainaksi saatua matskua vino pino ja neljä kirjastostakin.

Sutiseva lauvvantaki

Normaali

Saatan nyt puolitietoisesti kompensoida sitä, kun heinäkuussa ei jaksanut muuta kuin lojua joko rantsussa tai petissä… Olen joutunut aikavääristymään – tuntuu kuin olisin herännyt aamulla noin viikko sitten, vaiks tänä aamunahan sen täytyi olla. On vaan mahtunut päivään taas niin ihanan paljon :-)

Kieppasin aamustapäivin ensi tuonne Design Marketin suuntaan, vähän vahingossa, koska luulin että tää on se vintage-tapahtuma, jossa ei ole paljon porukkaa myyjien eikä ostajien puolella (enää; nähty). Niin väärin luultu. Kyl ei ollut pula myyjistä eikä ostajista! Kerrankin en lähtenyt sojona pakoon, vaikka porukkaa oli niin paljon, ettei välillä päässyt liikkumaan. Piruuttanikin katoin kaiken. Ostoksia tuli tosi vähän. Bruunin Jaffa-kirjoitusalustan ostin, koska mulla on duunissa Alkosta 1980-luvulla saamani alusta. No, se on edelleen ihan kunnossa, en mä sitäkään voi heittää pois, mutta siivoilen sitä ja tyrkkään kiertoon. Samaa sarjaa hiirumatto. Matto jää kotiin, kirjoitusalusta lähtee töihin.

jaffulit

namit

Nuo pikkunamit tuossa on johdonpidikkeitä, joista tulee mun aarre työpöydällä. On aina hirveetä, kun irrottaa läppärin näytöstä, ethernetistä, virrasta ja hiirusta, ja jos johdot lähtee luistamaan pöydän alle, enhän mä niitä sieltä saa. Aina pitää pyytää joku. No, nyt ei luista. Namit ottaa ne kii!

Ajattelin kurvata Kaapelilta suoraan Kansallisteatterille, josko pääsisi klo 14 näytökseeen Juha Hurmeen Europaeukseen. Syystä tai toisesta suuntasin kuitenkin ekana kotiin, mikä hyvä, sillä tajusin sentään soittaa teatterille ja tarkistaa, onko järkee lähtee. No loppuunmyytyhän se oli. Sain siis kotiaikaa tunnin. Hello, kissat!

Seuraavaksi Tennarin suuntaan ja kattomaan Mielensäpahoittaja. Ei ollut ihan niin säpäkkä kuin kuvittelin. Mutta Mari Perankoski hoitaa hommansa, sydämenkuvia tähän!

Ja sitten Kansallisteatteriin varaamaan lippu jollekin toimivalle päivälle… Lippu Helsinki Comedy Festivaliin myös hankittu. Nyt otin vain yhden keikan, koska viime vuonna olin ottanut liian monta, tuli liian paljon toistoa.

Taas pari kotituntia, kunnes oli syytä pistää hyvin päälle ja lähteä Allas-baarin suuntaan, sillä R&A:n ilmaisleffat on tänä vuonna siellä. Mulla on ollut jo kuukauden muistilappu ovessa, että tänä iltana… Missasin nimittäin Doc Pointissa, vai missä lie ollut, himoilemani leffan menemällä väärään teatteriin! Idari. Vaan nyt se sama leffa olikin tarjolla tuolla maailmanpyörän alla!

allasta

Tää kuva on jotenkin jo niin rakas että ehkä pakko laittaa taustakuvaksi läppään :)

Tää kuva on jotenkin jo niin rakas että ehkä pakko laittaa taustakuvaksi läppään :)

Twenty Feet from Stardom! Mahtava, hymyilyttävä, liikuttava, kunnioitusta herättävä dokkari taustalaulajista. Mitä ääniä! Mitä upeita naisia! En ehkä malttanut edes räpytellä silmiä koko leffan aikana, ja tottakai eturiviin, maksoi mitä maksoi. Jos nyt tarviis etsiä viime aikojen katharttisin kokemus, niin kyllä se oli tämä. Ja vielä sekin, että mua NIIN harmitti se taannoinen oma hölmöily esityspaikkojen kans, ja nyt kuitenkin sain uuden tilaisuuden nähdä tää leffa! Ja että sääkin suosi. Kii-tos!

Oli jännää taas tulla ihan väärään aikaan kotiin. Vähän kuin ois mukana samassa maailmassa kuin muutkin ihmiset. Aina välillä ihmetyttää itteenikin, miten mie se vaan jaksan tyytyväisenä kömpiä petiin klo 20 tai 21. Että eikö ihminen joskus kaipaisi jotain muutakin. No, on tää ”jokin muu” tosi kivaa välillä, mutta eihän tällaista viikkokausia jaksasi. Mullahan on kohta jo traditioksi käyvä tää marraskuun eristäytyminen, joka justiinsakin on seurausta siitä, että intoilee syksyllä kaiken mahdollisen perässä.

Avaimiin nättiä

Normaali

Ai niin, olihan mulla asiaakin. Työläännyin joku aika sitten mainosavainkaulanauhoihin (niihin hauskimpiinkin) ja vaihdoin kanttinauhaan. No sehän on kiva ekat kolme päivää, sitten se alkaa suhraantua ja kohta vaihtoon. Mutta tänään löysin tilanteen selvittäjän: avainkaulanauha joka on samalla koru. Kuvat!

ava2 ava1 lappu

Tuo pienin kuva – siinä on siis valmistajasta ja materiaaleista, ja se suurenee hillittömiin mittoihin klikkaamalla. Suurenee noi muutkin. Ja btw, musta nauha on joustava ja vahva. Tykkään.

Tästä kohti viikonloppua

Normaali

Mikä ihana näky kohtasikaan näköelimiäni heti aamusta ennen kahdeksaa! Tutun tuttu, noin mun ikäinen musta mies, tuli hakemaan sovitusti avaimia. Ei olla nähty noin seittemään vuoteen, joten ällist oli aika mullist, kun kundi oli laihtunut jotain 40 kg ja näytti korkeintaan kolmekymppiseltä, neljän aikuisen lapsen isä. Saatana. Vielä hymykuopat kummassakin poskessa ja rätit ku jollain dj:llä. Tämmösii herätyksiä kun tulis kerran viikossa, niin mun sydän kuluis loppuun tään vuoden puolella.

No, siitäpä sitten lisäunille ja myöhemmin Uunisaareen kamun kaa. Ei oltu nähty koko kesänä, joten olihan noita juttuja kertynyt. Vesi väitti edelleen olevansa 19°C mutta pakko olla vähintään kahtakymppiä, oli kyllä niin lämppää. Uitiin monet kerran sen neljän tunnin aikana mitä siellä lorvattiin.

Menin Kaivarin Kanuunaan. Se ei ookaan mikä tahansa kirppari, kattokaa pari kuvaa.

barbi500

barbibag900

vaatt

lentsikat

Ei mitä tahansa romua, nicht? Koska tarviin aina uusia lenkkareita, ostin käyttämättömät Lacosten tai ”Lacosten” poposet neljälläkympillä. Yritin penkoa netistä, onko tuo logo oikea vai ei, mutta musta ne on kaikki samaa, jos ei oo ihan törkein mahdollinen väärennös. En siis tiä, onko nää oikeat, mutta toisaalta enpä hirveästi välitäkään. Lähes ainoat materiat, mistä kyttään brändejä, on kissanruuat ja parfyymit.

Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.

Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.

Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.

Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.

Meinaan, jos kengät on aidot ja hinta on neljäkymppiä, se on mahdollista monellakin lailla täällä uusrikkaiden venäläisten kaupungissa. Mut jos neljänkympin kengät on feikit, se kuulostaa kyllä todennäköisemmältä.

Kesää

Normaali

Hakaniemen halli on aina hieno paikka vierailla. Ehdin kiertää sen kokonaan noin pari kertaa vuodessa. Yläkerta on aina yhtä ällistyttävä – siellä on kaikki mitä ei ole muissa kaupoissa! Tässä kohtaa ei tarvis tulla muutosta ikinä.

Tänään tein maakuntamatkan. Vein Sulo-kissalle lediä vilkuttavan robokalan. Omista kissoistani poiketen Sulo runttasi koko käpälänsä veteen ja sai kalan pari kertaa heitettyä pöydällekin. Kova jätkä! Ja söpö :)

Tavallaan huvittavia nää varoittelut murtovarkaista. Siis omalla kohdallani. Jos nyt ylipäätään olisin minnekään lähdössä ja joku haluaisi murtatua tänne, niin löytäisi stereot 1980-luvulta ja telkkarin 2000-luvun alusta plus videonauhurit (juu, KAKSI) 1990-luvulta. DVD-pyöritin taitaa olla ihan tältä vuosituhannelta. Kylläpä kannattais, tsihi. Vaikka ei kaikki varkaat ihan täysin välkkyjä ole nuin alunperinkään. En varmaan ikinä lakkaa nauramasta sitä, kun kaverinkaverin kotiin murtauduttiin ja macin läppäri jäi sohvalle koskemattomana, mutta hemppamaukan korut oli kyllä kelvanneet. Näin just, amatöörit.

Luddiitti

Normaali

Muistan kun kertakäyttökamerat tuli. Olin niin pöyristynyt että lähes vihainen: kertakäyttö plus kamera ei vaan käy eikä kävele! Sehän kuulostaa samalta kuin vaikka kertakäyttöuuni tai kertakäyttöfööni, eli ihan helevetin idioottimaista! Kamera ei ole mikään ’kertakäyttö’!

No, sittemmin olen kyllä ymmärtänyt, että esim. bileissä tai retkellä on tosi kätevää heitellä kaikille omat kamerat ja sanoa kuvatkaa.

Sitten tuli tamagotchit. Meikä taas että MITÄ VTT, virtuaalilemmikki??! Joku piipittävä kikkare jonka voi syöttää kuoliaaksi? Ei lemmikki ole virtuaali! Lemmikki on lemmikki! Helevetti tätä maailmaa!

No, sittemmin tajusin, että jos kakara saa jonkin virityksen kestämään hengissä hoitamalla sitä oikein, niin ehkä tässä on jotain viitettä tai evästä tulevaisuuteen.

Sitten tuli kännykät. Taas naama kohtasi kämmenen, ei hyvänen aika. Kannettava puhelin, jotta voi olla tavoitettavissa koko ajan ja soitella kaikille koko ajan? Kuka idiootti tähän muka lähtee mukaan?

Sittemmin huomasin että jokuhan lähti, ja itsekin kannan kännykkää työajan ulkopuolella turvapellenä ja kellona. Työaikana sitä on pakkokin kantaa, koska on työnantajan puhelin.

Muistelin näitä juttuja tuolla pysäkillä istuessa ja sain päähäni kuvan… Neandertalit kurkkii puskan takaa homo sapienseja notskilla ja tuumaa: ”Mitä ih-met-tä ne duunaa hyvälle raa’alle lihalle? Ne työntää sen tuohon välkkyvään sotkuun!” Ja myöhemmin homo sapiensien lapset nyrpistävät sievää nenäänsä sähkölle…

– – – – –

Minäkin olin muuten tosi innoissani internetistä, ihan alusta saakka. En ole ihan toivoton! Ensin ihastutti mahdollisuus siitä, että pääsee tutkimaan kaikkia juttuja ihan ympäri maailman. Mutta varsinaisesti koukuksi osoittautuikin se, että pystyy luomaan kontakteja ja sosialisoimaan ympäri maailman. Sillä tiellä ollaan vieläkin, enkä tiedä miten tulisin toimeen ilman.

Hengen ja ruumiin ravintoa

Normaali

No niin. Se, miksi menin Tukholmaan, oli ekanankin, numbö uuno, se Jean-Paul Gaultierin iso näyttely Arkitektur- och Designcentrumissa. Ja tokaksi, Helmut Newtonin näyttely Fotografiskassa. Näiden lisäksi ihan sama vaikka olisin räkinyt kattoon hotellissa, mutta noihin oli päästävä.

Onnistuin kömpimään heti ekana päivänä Fotografiskaan – hotellini oli siinä aika lähellä Södermalmilla. Newtonin näyttely oli jotakuinkin samat kamat kuin olin jo käynyt katsomassa Berliinissä Helmut Newton Sammlungissa, mutta oli tietysti kiva nähdä jotain uudestaankin. Kirjat, teepparit ja Newton-korut on jo hankittuna monta vuotta sitten, joten ei siitä sen enempää.

MUTTA Gaultier! Voi hitsi. Hämmästyin ensinnäkin siitä, että siellä sai kuvata. Missään ei! Otin sieltä miljoona kuvaa, mutta kännykällä ne lopputulokset on mitä on. Otin myös videoita, laatu vielä paskempi koska hämmästys, mutta kattokaa esim. tämä, niin tajuatte:

Mikä se siinä? Elävä mallinukke! Mallinuket ilmehtii, flirttailee, laulaa ja vittuilee! Oli pienen kaupungin tytöllä ihmettelemistä. Hyperventiloin melkein kun en tajunnut miten tuo oli tehty, mutta ostin sitten näyttelyn kirjan (4 kg) jossa selitettiin myös nuket. Huh helpotti pikkasen, mutta ei täysin. Epäilin nimittäin videoheijastuksia alunperinkin, mutta en nähnyt, mistä naamat olisi heijastettu. Arvoitus. Hyvin spuukeja mutta ihastuttavia hahmoja. Mukana oli myös Gaultier itse nukkena, toivotteli tervetulleeksi näyttelyyn.

Pukuja oli muistini mukaan esillä 120 kpl. Osa oli tavallisten nukkien päällä, osa myös valokuvina, osa liikkuvalla lavalla. Gaultierin tyylin runsaus ja niinsanotuista rajoista välittämättömyys on just passelia heinää meikäläiselle.

nevergender

Laittelen kuvia Flickriin tuotapikaa. Tässä vielä pari videota:

Sitten niitä toisia tärkeitä eli safkoja.

Eka salaatti Hängmattanissa

Eka salaatti Hängmattanissa

Salaatti LouieLouiessa

Salaatti LouieLouiessa

Paikallista Louiessa

Paikallista Louiessa

Toka salaatti Hängmattanissa

Toka salaatti Hängmattanissa

Kanelbulle ja capuccino Fotografiskassa

Kanelbulle ja capuccino Fotografiskassa

Juurespataa uppomunalla (?) Moderna Museetissa

Juurespataa uppomunalla (?) Moderna Museetissa