Category Archives: helyt kilut ja asessorit

Poronkello

Normaali

Bukowskilla on myynnissä oikeasti aikamoisen harvinainen riipus. Weckströmin rouheaa 1970-luvun sarjaa Lapponialle, mukana myös raaka-ametisti. Taikasanat tuossa olivat siis ”Weckström”, ”1970-luku”, ”rouhea” ja ”raaka-ametisti”. Plus että riipus on tajuttoman nätti, keltakulta ja violetti soi yhdessä.

”Poronkello” on vehkeen nimi.

Jos tuntuu, että sait tai annoit vähän palautetta jostain joululahjasta, niin tässä olisi mahdollisuus korjata tötöily. Tämä ei ole vain koru, vaan sijoitus. Kuten kaikki 1970-luvun Weckströmit.

1

Puolipilvistä ulkona, mielessä aurinkoista

Normaali

Vilpittömästi tykkäsin tästä päivästä, vaiks vesikatko 8-13 ei luvannut hyvää.

Tavanomaisessa tokkurassa heräsin siis seiskan jälkeen kun pora ulvahti. Aamusambojen jälkeen lähdin torille tarkistamaan kissanminttutilanteen (ei ole) ja sieltä suoraan naapuriin Sörkkaan kaverien sohvalle tuutimaan. Kamut tekivät siinä töitään ja lähtöään, mie vedin zzzzetaa kunnes silmät aukesivat luontevasti. Heti sainkin tekstarikutsun lounaalle, ja tällä kertaa valitsimme Sakura Ruoka, Hämeentie 64. Kauhee nimi, mutta varsin hyvät safkat. Jälkiruoka jäi arvoitukseksi. Maku ja rakenne viittasi kookoksella maustettuun sammakonkutuun, mutta ehkä se oli jotain muuta.

Myös väreissä löytyy!

Mysteerijälkkäri…

Susseilta kiepahdin takaisin kamujen sohvalle, kirja mukana. He edelleen tekivät lähtöä toiseen kotiinsa Hämeeseen. Mie heiluttelin sohvalta heihei ja jatkoin lojumista vesikatkon yli.

Jonka jälkeen sitten myymään Dallape-puistoon. Oli hauska kokemus, myymässä ekaa kertaa 19 vuoteen! Olin ottanut alustaksi lakanan ja mukaan ison huivin, jotka kumpikin osoittautuivat nappiaarteiksi sadekuurojen kohdalla. Myös olin ottanut sellaiset ”myyntitelineet” jotka itsekin oli myynnissä eli nuita lehtitelineitä. Yksi niistä menikin. Mulla ei ollut kummoisesti kamoja, puolet ehkä sain niistä myytyä. Aika kului kuin siivillä ihmisiä kattoessa, kauppoja psyykatessa ja asentoja etsiessä. Loppumetreillä tuli paljon tuttujakin moikkailemaan, jei! Blogituttuja, naapureita. Jaksoin olla puistossa peräti nelisen tuntia – en ois ikinä uskonut etukäteen.

Turisko pörrää

Normaali

Tää on niin helppoa. Mun ei tarvitse lähteä minnekään kaupunkilomalle, koska jo Punavuoreen mennessä olen ihan ulkona kartalta ja ihmettelen turskana kaikkia kauppoja ja baareja.

Mokon punajuuririsotto

Emalilautasia alessa. Voi kun tarvitsisin, mutta kun en.

Kelpaisi

Kokoustila Mokossa! Vau.

Uskomatonta, että vaikka olin ekoja ”ulkopuolisia” ihmisiä jotka huomasi Kamomea filmattavan Suomessa, en kuitenkaan ollut ikinä nähnyt baaria livenä. Ennen kuin tänään :-)

Kamome kauempaa (japanilaisia, kyllä)

Eli Suomi-kahvila, heh-heh. Hyvä hämäys. Mut japot tietää!

Ja tepsutus jatkuu Fredaa kohti.

Hieno vaunu!

Kävin vielä Perobassakin, mutta siellä on masentavan paljon samat kamat kuin Mokossa. Kalliimmalla…

Varoitus: rättipostaus. Pelkkää rättiasiaa. Pelkkää!

Normaali

Taas tulossa pohdintaa, joka ei kiinnostaa ketään, mutta kirjoitan silti. No, miehän luen tosi mielelläni rättiblogeja, mutta EN näitä hemumamu-amatöörejä vaan ihan oikeita, kuten vaiks Red Carpetia. Upeita kuvia, upeita leidejä ja osittain myös upeita rättejä. Tosin, mitä pitempään olen lukenut Red Carpetia, sitä enemmän huomaan ärsyyntyväni rätteihin. Hengityksenstoppaajia tulee enää kerran viikossa, jos sitäkään. Suuren osan aikaa rättei selaa vain joo-joo-ja-joo -säädöillä; joskus pitää hiukan kirkua kauhusta.

Yksi joo-joo -vaikuttajista on tietysti se, jos hollywoodilaisen vieressä on kuva samasta luomuksesta mallin päällä. Vaikkei vaatteen istuvuudessakaan olisi suuria eroja – ei ny kukaan ole niin linnunluinen kuin malli, mutta monet näyttelijät on lähellä – mallin päällä vaate näyttää aina paremmalta. Syy? Malli on poikkeuksetta liikkeessä, hollywoodvaikuttaja melkein poikkeuksetta seisoo paikallaan. Eikä se vehjes vaan oikeasti oo sama, jos se kuvataan liikkeessä tai posessa. Eli toisinsanoen tässä aspektissa papparatsit saattaa hyvinkin saada parempia kuvia kuin punaisen maton väki, see? Papparatisoiden kohteet on usein liikkeessä.

Siitähän on jo aiemminkin ollut puhetta, että myös hollyweirdot on näissä punaisen maton bileissä pelkkiä mallinukkeja, joille heidän stailisti on pukenut eniten maksavan tai parhaiten lipovan muodinluojan viimeisimmän kirkaisun. Ihan välittämättä siitä, miten se ihmiselle sopii tai tykkääkö siitä kukaan. Tässä ei oo enää uutta. Mutta oi-kees-ti: eikö niillä staroilla ole mitään sanomista asiaan? Koska monet – ehkä valtaosa – kuvista osoittaa, että on kyllä lähdetty aika persie edellä puuhun. Milloin päällä on Lady Gagaa vaikka puvun sisällä ei ole Lady Gaga; joskus päällä on yöpaitaa vaiks ei ole pyjamaparty; joskus päällä on muuten vain outoa outouden vuoksi. Nää on just niitä kuvia, joita kohde häpeää aikavälillä alkaen kahden tunnin päästä loppuen nevö. Kai kaikki tietää, miten omat ”muodinmukaiset” luokkakuvat hävettää vuosien jälkeen? No, se sama just. Paitsi mittakaava ja palkkaluokka eri.

Mä en tiedä, mitä rättiblogia selaisin, jos on joskus pakko luopua Red Carpetista. Joten vaikka ärsyttää 80% ajasta, luen silti. Aina välillä – ainakin kerran kuukaudessa – tulee ne silmät sulattavat kuvat. Se palkitsee ehkä tarpeeksi.

Himolelu!

Normaali

Törmäsin tähän leluun ensimmäistä kertaa kokoushuoneessa, joka oli sisustettu kesäiseksi ulkoruokintapöydäksi. Tai siis en tiennyt silloin, mikä linnunlaulua tuottaa, mutta nyt tiedän. Samanlainen vehjes löytyi nimittäin piipittämästä meidän elukkalääkärillä, ja aloin ottaa tosissani selvää, mikä se on ja mistä niitä saa. Amazon kuulemma toimittaa, mutta joku kommenteissa varoitti että eurooppalaisten kannattaa ottaa Saksan amatsooniasta, koska sähkö, you know. (Älkää multa kysykö niitä oikeita sanoja, tajusitte kuitenkin mistä puhutaan.)

Kyllä nyt vähän himottais tuo piipitys! Lisäksi siinä on sademetsä, sade, sydänäänet ja mitäs muuta, kuusi erilaista äänimaisemaa yhteensä. Ennen kaikkea haluaisin tuoda (kissoille) talvella kesäistä äänimaisemaa kämppään, mutta saattaisipa tuo auttaa nukahtamisessakin. Mä kun oon vähän sellainen, että joogassa ja jumpassa osaan loppurentoutukset ihan vaivatta, mutta kotona en ehdi ajatella ensimmäistä varvasta pitemmälle kun mietokset on jo karanneet työasioihin, tulevaan putkiremppaan, ikkunan tiivistämiseen, seinien maalaamiseen.. ja hups, pyörinkin jo petissä isohkon väkkärän tapaan.

Oli kyllä kiva siellä kokoushuoneessakin. Pitäiskö ottaa kaksi? :-D

Oranssit!

Normaali

Exme tuumasi tuolla toisaalla, että ihmeesti tarttuu mukaan oransseja esineitä, johon minä sitten että niin mullakin. Otin tänä aamuna muutaman luokattoman kuvan muutamasta oranssistani. Nää on siitä hassuja keissejä, että mulla ei ole mitään oranssia kuin näitä pieniä – ei seiniä, ei verhoja, ei edes vaatteita kuin yksi. Mutta joo, tässä siis pikakatsaus mun oransseihin:

Tuo edt on tietysti silleen rajatapaus, että en olisi ostanut jos olis tuoksunut kakalle. Mutta tottakai ensisijaisesti oranssi pakkaus houkutteli ottamaan käteen, se on ihan selvä.

Hermeettinen sunnuntai

Normaali

Päivän ulkoilu käsitti roskien viemisen.

Unohtui sekä alennusmyyntien loppukiri notta kissanäyttely laiskuuden, unteluuden, pyykinpesun ja jumpan alle.

No, eilen tosin sen verran sitä alennusmyyntiä, että kävin leffan jälkeen Aleksi 13:ssa. Luotan edelleen mulle kuuluvien kamojen kiljuntaan – eli kaupassa huomaan kyllä, mikä on mun – mutta kovin hiljaista oli. Yks turkoosi iso huivi ryki ja ehdotteli, otin sen sitten kun ei muitakaan ollut tyrkyllä. Täällä kotona hänen kans istuessa olen huomannut, että ehdottomasti hänen olis kyllä pitänyt kiljua eikä sössöttää vaan, sillä tää huivi NIIN on mun :-)) Ihana!

Ja huivin sain ostaakin, sillä 5-6 vuotta sitten ostettu pehmoinen yybernätti Esprit’n huivi irtisanoi ittensä taannoin, hajosi ja laitoin roskiin. Oli tuskallista luopua, koska se oli nätein huivini ikinä. Mutta myös ihan huttulaatua, vaikka oli Esprit’n. Ei kestänyt pesemistä kunnolla edes pesupussissa :-(

Illan jännitysnäytelmän seuraaminen menee ihan linjassa päivän muun jännittävyyden kanssa: voi tuijottaa liikkuvaa pistettä kartalla. Whee!

Vain pari pientä helystä…

Normaali

Oi mikä helpotus! TAIKin joulumyyjäisissä vain yksi tiski houkutti niin että oli pakko ostaa itelle ja kaverille! Liikaa rahaa meni, ottaen huomioon että mitään ylimääräistä ei oo, mutta perkele, jos mä hankin yhdelle ihmiselle joulu- tai synttärilahjan niin ei oo kuolemaksi. Varsinkin kun jätän joulukakut ostamatta tänä vuonna (KYLLÄ JÄTÄN!!) niin summahan kuittautuu sillä. Krhm, selityksiä.

Fonzarelli. Oma.

Laiskanpulskeeta lauantaita

Normaali

Erinomaisen superlaiskan ja pitkän aamun jälkeen totesin, että pakko lähteä vähintään kauppaan, joten samalla sitä kaartaa vaikka Messukeskuksen kautta. Mitä siellä lie ollut, ehkä kuudet messut yhtäaikaa, gosh. Alotin lemmikeistä. Tylynä katsoin vain, tunnistanko tuttuja kissoja. Ei ollut. Kanit, rotat, koirat ja muut jätin ihan suosiolla, menin etsimään Outlettiä. Sitä ennen kuitenkin jouduin kiertämään kotieläinten kautta, joista yhtäkään en jäänyt katsomaan. Oli vaan niin pervoa, että ne oli tuotu sinne. Lapsille tietysti kivaa. Katso, Janimarika – lehmä.

Outletissä oli. Jep. Vuuh. No, ostin yhden kotimaisen voidesetin ihan piruuttani, kun yöpöydällä ei oo nyt mitään voidetta. Sain kaupantekijäisinä violetin mascaran. Samalla tiskillä näin jopa peräänkuuluttamaani vihreää mascaraa, mutta koska olin kokeillut sitä jo aiemmin (Kanebon), tiesin, että sävy ei ole oikea eikä näytä vihreältä. Niilläkin on nyt näköjään kiire päästä eroon vihreistään, koska se mun edellinenkin Kanebo oli joku mini-liitelahja, ei täysihintainen.

Tuon jälkeen tuli taas osasto, joka oli helppo kuitata läpijuoksulla eli Metsä. Sieltä päädyin Kädentaitoon, jossa saikin aikaa kulumaan ihan perkeleesti. Mieli olisi tehnyt montaakin juttua, jotka sitten jäivät sinne. Mutta yhdet sukat ostin, ja vielä yhden kissa-piparimuotin kokoelmaani, sekä Barbille uudet vaatteet. Myyjänä tuossa oli täti, jolta olin ostanut Barbin edelliset vaatteet jotain 10 vuotta sitten. Eli ei ihan koko ajan vekslata :-) Nyt Barbilla on hieno musta juhlapuku, kelpaisi vaikka Linnaan.

Pystyin väistämään kaikki korut! Tapu-tapu. Laukkujen väistäminen ei ollut edes vaikeaa, sillä ne kaikki oli kauheita. Huiveja en suostunut edes katsomaan, ne on vaarallisia.

Tänään olisi vielä DQ-miitti ja K50. Ajattelin pinnata kummastakin. Jos vaikka imuroisi, jumppaisi ja menisi taas vaihteeksi nukkumaan. Karanteeni pitää!