Tällä viikolla

Netti toimii taas, eli Sauniksen/Elisan joku oma hörhöily vikaa-vikaa.

Stressi ei oo silti mennyt minnekään.

Mutta sunnuntaista vielä! Kiehtovia hetkiä parin kaverin kaa Juhlaviikkojen teltassa kansalaistorilla. Laurie Anderson kävi juttelemassa puolen tunnin ajan jutuistaan. Haastettalija ei ehkä ollut mikään maailman paras (joku muija YLEltä) mutta meillä oli hyvät paikat, nähtiin ja kuultiin mucho. Kuvat on kamun ottamia.

Toi oli se viimeinen päivä kun vielä pärjäsi ulkona pitkähihaisella teepparilla. Oi, tänään oli ihana rankkasade, kun köpsöttelin hammaslääkäristä kotiin! Tykkään muutenkin sellaisesta sateesta joka tulee pystysuoraan ja isoina pisaroina, mutta tätä tuli myös määrällisesti ihan huolella – kaduilla oli kunnon virtoja, ei mitään purosia! Hymyilin kuin kuuluisa keksi, mikäli keksillä olisi ylähuulesta puolet puudutettu.

Hatutus

Olen ollut Laurie Andersonin fani jotain kolkööt vuotta, joten oli aika makoisaa tavata rouva ihan livenä. A-yliopisto myönsi hänelle kunniatohtoruuden jo viime vuonna, mutta hatutus tapahtui vasta nyt, pienessä kutsuvierastilaisuudessa. Sain kutsun sinne, mutta menin myös vähän järkkäilemään. Otin Andersonin takin ja kaulahuivin (laitoin naulakkoon, en tuonut kotiin), kättelin ja ilmaisin faniuteni vakaasti. Tää oli kätevä veto, koska siinä oli paikalla vain pari muuta ihmistä eikä se koko orkka, joka oli peremmällä tilassa. Parin sekunnin rauha :)

Takki. Kuten ilmeistä.

Hatutus

Mulle nyt oli sydämen täydeltä siinä, kun katsoin seremonian ja vähän aikaa pööpöilin sitten pommaclasin kanssa ja sormileipiä napsien. Oli hyvä aika lähteä kotiin jo paljon ennen muita. Jotenkin se, että tapaa livenä ja pääsee jopa koskettamaan niin pitkän ajan idolia, se vaatii jonkin verran aikaa mennäkseen kaaliin. – Nämä kuvat on näitä vaan kännyhöpsismejä, oli siellä paikalla ihan oikea valokuvaajakin. Siltä ryövään setin myöhemmin.

Ms Anderson oli saatavilla, koska hän esiintyy ensi viikolla Helsingin Juhlaviikoilla (toisen kerran jo).

Sinne meni Taiteiden yö, mutta

En huomannut Taiteiden yötä ajoissa. Vasta iltaysiltä. Nuorempana olis harmittanut kovasti; nyt vain totesin, että vissiin omassa elämässä on sitten sopivasti äksonia, kun isotkin festarit pääsee livahtamaan ohi.

Huomenna saatan rapsata jotain kutsuvierastilaisuudesta, jota olen osittain ollut järjestämässä. Mukana maailmanluokan tähti. Ei siis mikään hemmetin Cheek, vaan maailmanluokan. Joka on lisäksi ollut idolini jo vuosikausia. <3

Vuorileijona ja muuta uutta

Mulle päivitettiin uusi käyttöjärjestelmä Mäkiseen ja sen jälkeen ei mikään ole ollut ennallaan. Eiliset käämien käryämiset on jo melkein painuneet unhoon, mut tänään huomasin, että läppäri ei enää osaa edes paritella bluutuutilla mun puhelimen kans. ÄRR! Aina on osannut! No sitten asetuksiin. Aijoo, se vaatiikin salasanat joita ei oo mulla vaan vain Pojilla. Silleen.

Toinen juttu. Tiedättehän mikä on ouija-lauta? Se on semmoinen lauta, johon kun laittaa käden päälle niin alkaa hirmuinen sutina. Kuolleet puhuu ja demonit väijyy ihan pinnan alla! (Meikä haltsaa nää noitajutut – pim, olet hypnotisoitu!) Nyt mulla on Funky Ouija! Eka oma tietsa! Siinä on paljon kivaa, ja siinä on puutteensa. Mutta olipa Huvilassa varsin paljon muksempi odotella konsertin alkua ja pelleillä väliaika pois, kun mukana oli FO. (”Funky” siksi, että ouijahan on vanha juttu ja niinq analoginen, you know. Mut tää mun malli funkkaa enemmän, ja paremmin :-D)

Huvila.

Vanha tarina: ihan hyvät bändit mutta mulla vaan oli jyvä per*iissä poikittain. Sain hyvän paikan, mut selkä ei tahtonut kestää mitään. Myöhemmin huomasin, että vaiks olin monesti ottanut Huvilaan ihan liiankin lämmintä vaatetta, tällä kertaa oli toistepäin, eli paleli. Väliajalla jumppailin selkää kuntoon ja menin istumaan syrjemmälle, pois massan keskeltä. Tuo Selah Sue oli varsin energinen ja hipsterit raakkuivat innoissaan lavan edessä, mut en päässyt vastaaviin sfääreihin. Tunnustettava, että taas lähdin kesken. Ensi vuonna kyllä palailen Huvilan suhteen samaan pihtarimoodiin kuin ennenkin: 1-2 lippua, ei enempää. Tänä kesänä alkaa tuntua kuin olisin jo muuttanut Huvilaan…

Takaisin Funky Ouijaan. Kävin Omenakaupassa ja ostin kaksi juttua: toinen on softa joka auttaa sokkoja suunnistamaan tuolla baanalla. Ostin tämän, koska tuttu sokko on tosi utelias tästä mutta ei ole saanut vielä aikaan hankkia. Kunhan ensin opin käyttämään iipadia niin kuin näkevä, laitan Voice Overin päälle ja alan testata tuota suunnistussoftaa, toivottavasti piankin silmät kiinni. Huhujen mukaan se on ihan perkeleen hyvä. Eli siis testaan sitä kamua varten, jos hän vaikka sitten päätyisi hankkimaan.

Toinen softa on nimeltään Star Chart. Voisin leikkiä sillä ikuisesti! Se näyttää tähtitaivaan paitsi siitä missä ite oon, myös joka paikasta aina maapallon toiselle puolelle! Se nimeää kaikki planeetat ja pienetkin hituset ja kertoo niistä perusfaktat, joista mua eniten kiinnostaa nimet ja etäisyys Maasta (niistä muista riveistä ymmärräkään mitään). Lisäksi se näyttää hahmoina ne kuviot, joista tähtikuviot on saaneet nimensä! Ne hahmot (vaiks Iso Karhu, tai Castor ja Pollux) on hentoisina piirroksina tähtikuviossaan, eli voi hahmottaa, miksi juuri se nimi on annettu. Tää on niin pökräyttävää!

Eikä nuo edes maksaneet paljon mitään. Sokkosofta taisi olla 11 e tai dollarii, Star Chart oli kolme.

Zäpäkkä Mama!

No mut onhan se siis maailman kaunein nainen. En taho tällä olla mitenkään uskoton Grace Jonesille, hän on toki edelleen mun vaimoehdokas nro 1. Mutta jos jalkavaimo sallitaan, niin löytyi just nyt.

Myös shöy oli varsin kelpoisa. Itelleni näistä kekkereitä edelleen suurimmaksi vouhauttajaksi jää kelttihöpsökkäät The Imagined Village. Mutta hyvin tuntui yleisö hyväksyvän Zap Mamankin :-)) Suu vehnäsellä täällä, ei voi mitn.

Jopatiitti ruppee jysähtelemmään!

Kyllä!! Mahtavaa! Ei mun pieni tunne-elämä ollutkaan kuollut, mitä nyt oli telakalla tossa pari iltaa. Mutta nyt näyttää olevan ihan kunnossa. Kelttimuzakeista omalla twistillä hirviää jamia tuottavat britit pistivät sielun ja Huvilan tömisemään niin ettei mikään!

No, nytpä taas tuntuukin

OMG. OMG. OMG.

”Ihan ok”

En oo nyt ihan varma, mitä tässä on tapahtunut. Mutta kun mikään ei oikein tunnu miltään. Okei, myönnän että Katmandussa tuli tippa silmään useampaan kertaan, mutta sitten niinku tää eilinen Huvilan keikka ja tämänpäiväinen Jessikan pentu, ne on vaan ”ihan hyvii joojoo”, vaikka silmällä näen että muut ihmiset on niistä tosi innoissaan ja arvostelut kehuu.

Musta Jessikan pentu oli enimmäkseen surullinen. Tajusin kyllä, mille muut nauraa, mutta en saanut tunteella kiinni kuin muutamasta koomisesta kohdasta.

Alaston mies on tietysti aina hassu, tsihi!

Ei mul nyt muuta

Felix Zengerissä olin vielä tosi hyvin hereillä ja kova meno jeejee. Pääesiintyjä alkoi hyydyttää jokseenkin heti. Leikin ensin puhelimella, siirryin sit teltan perälle, sieltä baariin ja ekaa kertaa ikinä poistuin Huvilan alueelta heihei ennen kuin keikka oli loppu.

Mie en ikinä tajua sitä, että vaikka tunnen Hgistä satoja ihmisiä, ikinä ne ei oo samoissa jutuissa kuin meikä! Tai nyt yks oli niin pitkän ajan takaa nettituttu, ettei ollut mitään toivoa että se ois tuntenut enää. Ja Hesarin musiikkitoimittajan tunnen naamasta ko ollaan oltu samoissa bileissä monesti ja yhteisiä tuttuja, mut en kyl moikkaa.

EDIT Juhlaviikot Flickr