Category Archives: huijarit

Taas ulkona – mitämitä?!

Normaali

Kampaajalla luin ton Fingerporin Kamppailuni. Moneen otteesseen pärisytti niin hyvin, että tuli taas oma sisko mieleen, tai siis että pitäisi varmaan hänelle hommata tää opus. Koska uppoaisi kuin puukko lapseen. Keissin uskomaton osuus: samana päivänä köpöttelin hierojalle ja poikkesin antikvariaattiin, jossa en ollut ikinä käynyt, ja vualaa, siellähän se Kamppailuni oli vitosella! Ei mitään rajaa säkällä enää. Nyt kirja on jo postitettu, ja parasta toivotaan.

– – –

Äärikokemuksiin siis: olen taas käynyt ulkona, ihan ihmisten ilmoilla. Wuuhuu! Kävin katsomassa saman mentalistin keikan, jota kattelin jo uudenvuodenaattona. Nyt keikka oli tuplasti pitempi ja lähellä kotiani. Ihan mieletöntä! Vaikka se selittää osan niistä jutuista ihan selkeesti – miten se lukee ihmisiä, miten se on harjoittanut muistiaan jne. – niin silti jättää kyllä äimistyneeksi. Silti joutuu kysymään, miten se muka ton tekee. Tää on niitä ammatteja, joissa vain elinikäinen harjoitus pätevöittää. Ihailen. Suuresti.

Sieltä jatkoin yhteen baariin, jossa arvelin tapaavani twitteristä tutun elokuvahemmon, ja näin kävikin. Hän oli puolestaan kerran käynyt mun työpaikalla ja nähnyt nimeni ovessani! Vaan en ollut silloin paikalla. Höh. Eniveis, lyhyt tapaamus, mutta sen verran että nyt saattaa tuntea ihan naamatustenkin jos tavataan. Eihän noista twitterin naamakuvista mitään selvää saa.

Semmosta. Nyt jännittää, käviskö viel kolmannen kerran ulkona kevään aikana. Jei… Voi hyvinkin olla, kunhan taas valoistuu, niin mielikin herää. Ruumis on ollutkin jo kolmisen viikkoa varsin harmittomassa kunnossa, koska hyvä hieroja.

Beltracchi!

Normaali

Voi että! DocPointissa käyminen ei oo ikinä turhaa. Täällä arjen himmeleissä kun rimpuilee, niin on niin fantsua nähdä, miten erilaisia ihmisiä ja elämiä ja kohtaloita ja projekteja maailmaan mahtuu, toinen toistaan kummempia. Ja hei, nää on dokumentteja – joskin monesta saisi ns. pikkkkkasen weirdon fiktioleffan myös. DocPoint-urani alkoi muistaakseni leffalla, jossa tanskalainen vanha ukko halusi vuokrata tai myydä kartanonsa tai linnansa venäläisille nunnille.*) Ei ollut mutkaton projekti. Siitä lähtien on ällistelyä riittänyt.

Tänään oli kans yksi näistä hienoista illoista, leffa joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta. Tai elämä, joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta! Beltracchi – The Art of Forgery. Tään taideväärentäjän leikillisyys ja kevyt asenne koko elämään toimi hienosti vastakohtana hänen järjettömän isolle syntymälahjalleen maalausten väärentämisessä. Myöskään ei voinut jäädä huomaamatta, miten upean näköinen pari on tämä Beltracchin kombo, joka huijasi taidegallerioita pitkin Eurooppaa minkä ehti. Pariskunnan lapset tykkäsivät pieninä, että isi on hirveän laiska kun joku maalari olevinaan, mutta tekee vain taulun silloin tällöin. Ja kuitenkin rakennetaan aina upeampia ja upeampia koteja eri maihin, jännä juttu. No, eihän sitä paljon tarvii hikoilla, jos yhdestä taulusta saa muutaman miljuunan euroa.

Yleensä ottaen huijarit ei ole mitenkään mun ykkösfavoriitteja, mutta Beltracchista on pakko tykätä. Sedän hassuuden ja hänen eittämättömän taitonsa yhdistelmä on vakaasti kiehtova…

No, koppiahan siitä tuli, mutta ei mitenkään ankeassa mielessä. Tyypit pääsivät päiväksi aina töihin (maalaamaan), yöksi kun ilmestyivät takas vankilaan, niin hyvä on. Ja voihan vankilassakin piirtää!

Hieno, hieno leffa! Toivottavasti tulee myös telkkariin.

Huomasin viimeistään viime syksynä, että myös R&A:ssa olen kallistunut koko ajan enemmän dokumenttien puoleen, koska ne on vaan niin … odottamattomia ja ihmeellisiä.

*) http://www.imdb.com/title/tt0925259/

Uv-aatto

Normaali

Tavallisesti ikinä ole käynyt missään uv-aattona, paitsi katsomassa raketteja, jos poikkeuksellisesti olen jaksanut (viimeksi ehkä 1900-luvulla). Tänään lähdin ihan kotoa, woohoo! Tonne –> http://www.apolloliveclub.fi/helsinki/tapahtumat/?id=23169. Ensinnäkin, ei paskempi paikka. Kaunista vanhaa arkkitehtuuria, monta baaria, perinteisen näköinen teatteritila. Kaikki asiakaspalvelijat on kovin nuoria nykyään :-0

apolloh

Mua ei niinkään kiinnostaneet muut kuin tuo mentalistiukko. Ja niinhän siinä kävi, että kun Zaani, tanssiryhmä ja PP oli esiintyneet ja tauko aukesi, oli pakko lähteä jo pois. Sillä jos tauon jälkeen olisin jäänyt katsomaan tanssia tai vielä pahempi, Zaania, Poskiparran upea ja hauska esitys olisi huovuttunut niiden alle. Ja sehän ei käy, koska ukko on ällistyttävä! En kertakaikkiaan tajua, miten se tekee ne jutut. Kiukku! Olen jo ostanut lipun sen toisellekin keikalle, helmikuussa. Tuplakiukku!

Nyt raketit paukkuu ulkona eikä kissat ole millänsäkään. Yritän kovasti, että tänään jaksaisin valvoa puolilleöin ja kerrankin lähtisin tuohon sadan metrin päähän kentälle, missä varmaan ammutaan vaikka mitä ja mis saattaisi nähdä jotain muitakin raketteja, kauempaa pökittyjä. Pakko jaksaa edes joskus jotain, oikeaan aikaan!

Näillä puhein hyvää ja terveellistä alkavaa vuotta kaikille! Pysytään kanavilla, as they say.

Sama kuin ei mitään

Normaali

Kärkipaikka yhtä-tyhjän-kanssa -tuotteissa: puhdistusvaahto. Purkin kyljessä nimenomaan sanotaan, että poistaa meikin. Paskat poista. Menin jopa nettiin tarkistamaan, käytänkö vaahtoa mahdollisesti jotenkin väärin. En käytä. Se ei vaan puhdista mitään. Jos mulla on vaikka luomiväriä hiukan, ei edes ripsiväriä, niin ne samat värit on vielä kolmannen vaahdotuksen jälkeen naamassa. Kokeiltu nyt L’Occitane ja Madara. Samaa skeidaa.

Mutta ottaapa ihan perus-Lactoline ja täräyttää sillä. Lähtee meikit. Ei ole brändätty suurella rahalla eikä Isabelle Rosselini mainosta sitä herkän utuisessa kuvassa. On vain toimiva tuote, riittänee? Samat terveiset Erioilista. Käytin sitä kasvovoiteena yli nelikymppiseksi asti. Ei ollut valittamista. Ajattelin tässä kohtsillään palata siihen. Alkaa taas vituttaa tää mainosväen pelleily meidän pään sisällä.

Simpletonit

Normaali

Hyvin kiinnostava juttu Hesarissa. Koko ajan lukiessani ihmettelin, mitenkähän pitkään tää kundi saa pitää työpaikkansa. No, jutun lopussa sekin selvisi.

Oikeasti, nyt kun asian äärellä ollaan, mie sanon tään ääneen. Miehet on niin saatanan johdateltavissa, että tää ilmiselvä mielen yksinkertaisuus on yksi syy siihen, että elän mieluummin kissojen kuin miehen kanssa. Kissoissa sentään on jotain haastetta, eikä niitä voi huijata munasta taluttamalla sinne tänne. Mulla on suuri tarve kunnioittaa niitä yksilöitä, joiden kanssa vietän aikaa tai asun. Miehistä tosi harva on kunnioituksen väärti. Ja homoja ainakaan ei voi narrata sokkona minne helevettiin huvittaa, siksi niiden kanssa on kiva olla ja tasa-arvoinen fiilis.

En tykkää valtapeleistä. Enkä mistään muistakaan ihmissuhdepeleistä, sen puoleen. Tämä ei tarkoita eristäytymistä. Enimmäkseen oon valmis kuin partiolainen suoraan, luotettavaan ja tasaveroiseen kommunikointiin fiksujen ja mukavien ihmisten kanssa. Mutta mitään saatanan pelejä en jaksa pelailla, enkä kaivella rivienvälejä tai miettiä piiloviestejä.

tarvittavat lanka tiedot siirtää kautta western union

Normaali

Simo Axxtalo
To: undisclosed-recipients:;
KIIREELLINEN

Moikka

Vain toivoa tämän sähköpostin perille hyvin, olen pahoillani tämän hätätilan ja ei kerrotaan minun kiireellinen matka Ukrainan mutta täytyy kertoa minun tilanteeseen. Kaikki oli hyvin, kunnes kimppuun hyökättiin matkalla hotelliin, en ollut loukkaantunut mutta olen menettänyt rahani, pankkikortit, matkapuhelin ja laukkuni aikana hyökkäys.

Otin heti yhteyttä lähimmälle poliisiasemalle. Olen fyysisesti OK ja hienoja mutta olen pikaisesti 1800. maksamaan my hotellilaskut ja koti minun lentoliput maksavat takaisin heti, kun palaan kotiin.Ystävällisesti kertoa minulle, jos olisit voinut auttaa minua, jotta voin toimittaa teille tarvittavat lanka tiedot siirtää kautta western union.

Kiitos niin paljon,

Aina vaan jaksaa vituttaa se, että nää ei vaivaudu tekemään hommiaan kunnolla. Etsitään, saatana, se suomenkielinen ihminen ja pyydetään tarkistamaan teksti! Idiootit! Sentään pari viikkoa sitten kun A. Alasen sähköposti oli hakkeroitu, kerjuuviesti tuli oikein fiksusti muotoiltuna ja kauniilla englannilla. Mutta nää toiset sitten. Ei vaan lähe.

Uffaffaa

Normaali

Kivasti toisenlainen jännäkikkare tämä Hyväntekijät. Ei tarvinnut odotella kansitekstejä pitemmälle että mieleen hilautui YLEn UFF – Ryysyillä rikkauksiin -dokkaripätkä. Samaa tarinaa. On toi uffa kyllä tavan orjaplantaasi. Mut jos ei vie kierrätysvaatteita uffalle, sit jää vaihtoehdot Jeesus-Fida (lähellä, mutta miksi tukisin uskishömppiä?) tai kissatalon kirppari (kaukana, mutta asiaa). Vissiin laiskaperseenkin on vedettävä ryhdit ja kerättävä vain ja ainoastaan kissatalolle. Muut kohteet sisältää liikaa hyväuskoisten huijaamista.

Jankuti jank, Nesbø

Normaali

En vaan edelleenkään jaksa tykätä Jo Nesbøstä. Näen kyllä, että on taitava juonenpunoja ja kirjoittaja, mutta taitavuuden laskelmoivuus ärrrrsyttää. Laskelmoivuus oikein korostuu tässä viimeisimmässä, Poliisissa. On aikaa kun olen edellisen kerran lukenut Nesbøtä, mutta mulle on jäänyt mielikuva, että silloin ärsytti lähinnä murhien laskelmoitu superällöttävyys. Nyt uusimmassa laskelmointi esiintyy esim. jatkuvasti toistuvana kuviona, jossa lukijalle uskotellaan jotain, ja paria riviä tai paria sivua myöhemmin täydelleen puretaan se kuva, jonka lukija ehti saada päähänsä. Ei Nessukka siinä tee sen kummempaa kuin Joanne Harris tekee Herrasmiehissä ja huijareissa (kerran, eli hän saa huijattua lukijan yhteen ainoaan pitkään väärinkäsitykseen kirjan alusta lähtien) eikä Harris toimittanut sillä ollenkaan ärsyyntynyttä oloa vaan ihailua. Mutta Nesbø toistaa ja toistaa huijauskaavaa, ja se alkaa vituttaa siinä kohtaa kun joutuu taas kerran selaamaan taaksenpäin ja etsimään, millä lailla se johdatti harhaan.

Saatan mä näitä lukea jos kohdalle osuu, mutta Nesbø olisi suunnilleen viimeinen joka päätyisi omaan kirjahyllyyni.