Category Archives: ihme

”Muistot ovat toisinaan tulevaisuudessa”

Normaali

Aina välillä pöllämystyy kunnolla lukiessaan kirjaa. Kate Atkinsonin Elämä elämältä on sellainen, että se pudottaa melkein suurimpaan pölläm-tilaan, mutta muistan kyllä joidenkin kirjojen hiljentäneen vielä perusteellisemmin. Mutta joo, kyllä tämä vie silleen että ei ehdi oikein vikistäkään.

Romaanin perussysteemin voi kuvata jotakuinkin näin: päähenkilö Ursula joko syntyy elävänä tai ei, ja sen jälkeen hänellä on tällainen tai tuollainen elämä, joka päättyy tällaiseen tai tuollaisen kuolemaan joko heti syntymässä (1910) tai vasta eläkkeellä (1967). Lisäksi kulloisessakin elämässä tuntuu toisinaan kaikuja tai häivähdyksiä niistä toisista elämistä. Että vualaa, tässäpä tarjotin.

Mutta kirja ei ole yhtään sekava. Päinvastoin, sehän on hitsin hyvin rakennettu! Yhden ihmisen mahdollisten elämien kautta tulee kuvattua tavallista perhe-elämää brittien maaseudulla, samoin kuin koko Euroopan yli pyyhkiviä sotia 1900-luvun alkupuolen aikana. Ursulan yksi mahdollinen elämä on Hitlerin lähipiirissä, yksi Ursula taas kuolee em. herran järkkäämissä Lontoon pommituksissa, ja yksi elämä sijoittaa hänet samaisten pommitusten pelastusjoukkoihin, jolloin hän näkee samat naapurien kuolemat kuin kuolevana Ursulana, mutta tietenkin tälle pelastaja-Ursulalle samat ihmiset on vain joitain pommituksessa kuolleita. Hienoa kuljetusta!

Kirjan alkupuolella ei voi välttää koomista efektiä, kun Ursula kuolee lapsena ja nuorena yhä uudelleen. ”Ja pimeys laskeutui.” Mutta kun aikuisen Ursulan elämät pitenevät, syntyy myös pitkiä kerronnan kaaria ja kirjan syvyys paljastuu väistämättä. Tämä on kuulkaas pulleaa kerrontaa! Ihan kuin olisi lukenut monta kirjaa samalla istumalla. Toki on aika tavallista kuvata aikakausia ja tapahtumia monen eri kertojapersoonan näkövinkkeleistä, mutta tällainen yksi persoona, joka elää useita mahdollisia elämiä, tämä on kuitenkin jotenkin toisenlaista. Se ei avaa vain niitä näkökulmia, vaan tavallaan korostaa myös sitä, että yksilön elämässä on monenlaiset kulkusuunnat mahdollisia, eikä tapahtumien merkitystä välttämättä näe koskaan ja varsinkaan ei heti.

Muija on niin kova!

Normaali

Melkein tippa tuli silmään kun luin tämän jutun. Positiiviset poikkeukset on vaan niin kovii! Jei! Olen toki, Ruki Verin blogin lukijana, tiennyt että donna on opettaja ja aika välkky, mutta jumalauta, tuon ulkonäön lisäksi vielä Suomen älykkäimpiä ihmisiä! Siis kovimman 2% joukossa. Pää maahan! (taas?… johan se oli valmiiksi maassa Gaultierin ja Bowien takia. Saa jatkaa!)

Hatutus

Normaali

Olen ollut Laurie Andersonin fani jotain kolkööt vuotta, joten oli aika makoisaa tavata rouva ihan livenä. A-yliopisto myönsi hänelle kunniatohtoruuden jo viime vuonna, mutta hatutus tapahtui vasta nyt, pienessä kutsuvierastilaisuudessa. Sain kutsun sinne, mutta menin myös vähän järkkäilemään. Otin Andersonin takin ja kaulahuivin (laitoin naulakkoon, en tuonut kotiin), kättelin ja ilmaisin faniuteni vakaasti. Tää oli kätevä veto, koska siinä oli paikalla vain pari muuta ihmistä eikä se koko orkka, joka oli peremmällä tilassa. Parin sekunnin rauha :)

Takki. Kuten ilmeistä.

Takki. Kuten ilmeistä.

lau1

Hatutus

Hatutus

Mulle nyt oli sydämen täydeltä siinä, kun katsoin seremonian ja vähän aikaa pööpöilin sitten pommaclasin kanssa ja sormileipiä napsien. Oli hyvä aika lähteä kotiin jo paljon ennen muita. Jotenkin se, että tapaa livenä ja pääsee jopa koskettamaan niin pitkän ajan idolia, se vaatii jonkin verran aikaa mennäkseen kaaliin. – Nämä kuvat on näitä vaan kännyhöpsismejä, oli siellä paikalla ihan oikea valokuvaajakin. Siltä ryövään setin myöhemmin.

laur2

laur

Ms Anderson oli saatavilla, koska hän esiintyy ensi viikolla Helsingin Juhlaviikoilla (toisen kerran jo).

Sinne meni Taiteiden yö, mutta

Normaali

En huomannut Taiteiden yötä ajoissa. Vasta iltaysiltä. Nuorempana olis harmittanut kovasti; nyt vain totesin, että vissiin omassa elämässä on sitten sopivasti äksonia, kun isotkin festarit pääsee livahtamaan ohi.

Huomenna saatan rapsata jotain kutsuvierastilaisuudesta, jota olen osittain ollut järjestämässä. Mukana maailmanluokan tähti. Ei siis mikään hemmetin Cheek, vaan maailmanluokan. Joka on lisäksi ollut idolini jo vuosikausia. <3

Hurmeen Nyljetyt

Normaali

Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Olen menossa vasta sivulla 100, mutta tajuan jo, että tämä on yksi niistä kirjoista, jotka mun olisi pitänyt saada lukea ennen yliopistoon menoa, etten olisi ollut niin saatanan pihalla koko ajan. Tässä on kulttuuripohdintaa ja ihmisyyspohdintaa koko rahalla, viihdyttävästi ja toisinaan yllättävästi. Usein yllättävästi, joo. Pakko saada tää omaan hyllyyn, samoin taannoin kehuttu Filth-dvd. Taas lisää esineitä, mutta meinaan kyllä kuluttaa kumpaakin teosta vielä pariin kertaan. Ja osaan kyllä vastaavasti luopua parista esineestä. Tänäänkin vein yhden hatun kirpparille :) huh, heti parempi olo.

Varsin rela hetki äsken. Keskeytin kirjan lukemisen, kävin suihkussa ja tulin tähän petille. Ikkunat on raollaan, on lämmin muttei kuuma. Kuulen naapuruston äänet. Täällä kotona kuuluu toisen kissan hengitys ja toisen tepsutus. Yhtäkkiä kaikki lihakset vain rentoutui täy-sin. Ajatukset oli äskeisessä loistavassa kirjassa. Tunnen, että se tulee vielä uniinkin. On tehnyt hyvän ja syvän vaikutuksen jo nyt.

Uin!

Normaali

Tunnen taas olevani niin kova, niin kova :-))) Uin Uunisaaressa, vaiks vesi oli 18°C vain! Ja siis oikeasti uin, enkä ottanut kahta vetoa. Silloin perjantain retkellä en uskaltanut uida 17 asteessa, mut näköjään yksikin lisää tekee jo eron.

Tällä viikolla meri on varmaan kohta jo 20°C, ja sitten voikin uida loputtomasti!

Pitäis käydä korkkaamassa tuo Lauttasaaren merikylpylä kans. Siellä en ole kuin kävellyt rannalla keväällä. Siellä rantavesi on matalaa pitkään, mutta paljonko tuo haittaa. Onpa ainakin lämmin vesi, kun on matalaa.

Erikoista

Normaali

Tämänpäiväinen Uunisaaren retki kamun kanssa oli jossain määrin erikoinen. Kun lähdettiin Kalliosta puolenpäivän aikaan, porukoita oli puistossa pikniksulla, aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli oikein Uunisaari-päivän näköistä. Vaan kun ehdittiin Kompassilaiturille, näkymä saareen oli tämä:

Hyvä että tuli otettua aurinkovoide mukaan!

Hyvä että tuli otettua aurinkovoide mukaan!

MERISUMU! Ihan uusi juttu mulle! Sieltä se oli vaan pöksinyt Suomenlahdelta rantaan ja peitti kaiken tosi tehokkaasti, näkyvyys taisi olla semmoset 50 metriä :-D Mutta kun oltiin lähdetty, mentiin kans. Rantsussa oli ehkä viisi muuta ihmistä. Kummallista kyllä, sumu on sinänsä haitannut yhtään, koska aurinko paistoi jonkin verran sen läpikin ja lämmintähän siellä oli, tuuletonta. Sitten oltiin rantsussa kun oli lähdetty. Luulin, että uisin, mutta vesi oli 17°C joten eikiitos. Kahlailin vähän. Kaveri ui. Oli äärimmäisen relaa, olin vähällä nukahtaa aina kun maltoin lopettaa lukemisen.

Ja tietenkin, kun myöhemmin ajettiin takas kaupunkiin, siellä oli edelleen täysi aurinkopäivä. Häkellyttävää. Heh! Jatkoin itekseni viltillä lojumista vielä tunnin verran puistossa. ”Oikeasti” auringossa…

Mutta joo, kyllä nyt taas muistui mieleen miten ihana Unska on. En käynyt siellä enkä ylipäätään uimassa viime kesänä ollenkaan, mutta nyt kyllä korjaan! Menen! Ja ensi viikolla uinkin… pakko sen veden on olla kahtakymppiä jo ens viikolla, jos nyt alkaa se helle.