Category Archives: ihme

Vinkki epätyhmiin selfieihin

Normaali

Mun pärstä luontuu erityisen huonosti hyviksi kuviksi. On kuvauksellisia ihmisiä ja ei-kuvauksellisia, eikä tällä ole välttämättä hirveästi tekoa sen kanssa, onko ihminen länsimaisin kauneusstandardein sovitusti ”kaunis”.

Kuitenkin, pärstäkuvia tarvitaan, varsinkin kun pörrää somessa sen verran kuin meikäläinen. On noloa pitää esillä liian vanhaa kuvaa – ikäänkuin haluaisi esittää itsensä nuorena ja freesinä vaikka todellinen ulkomuoto on harmaa säkki – ja uusia kuvia tarvitaan myös tunnistettavuuden takia kun tukanväri tai -pituus muuttuu, silmiklasit muuttuu tms.

Kehtaako sitä pyytää kamerakavereita ottamaan kuvia omasta naamavärkistä? No ei. Sittenpä pitää pärjätä selfieillä. Patsastellaan kotona peilin ääressä tai suristellaan PhotoBoothilla, aina yhtä paskat lopputulokset, koska naamasta ei vaan saa hyvää kuvaa. Varsinkaan jos pinkeänä yrittää.

Mutta vihdoin keksin, miten ei-kuvauksellisestakin naamasta saa siedettäviä kuvia! Koko homman ydinhän on rempseä onnellisuus. Ei hyvät meikit tai täydellinen tukkalaitos, vaan rela hyvämieli. Ja milloin olen onnellinen hyvissä valaistusolosuhteissa? No, esimerkiksi kävellessäni kadulla kivassa säässä. Siispä hyvät asiat mielessä hyvässä säässä ulos, känny tanaan ja kamerapuolen vaihto. Sitten vaan kävelee ja räpsii räps räps räps. Ulkopuolisista näyttää siltä kuin akka ottaisi maisemavideota kävelystään – tää ei ole siis edes noloa. Lopputuloksena sata tuhottavaa kuvaa ja muutama ihan käyttökelpoinen.

Siitä vaan :-)

Ratikkakiskojen tuolla puolen

Normaali

Tää loma on taas tämmöstä päivästä toiseen valumista, mutta kun en osaa/jaksa/viiti tehdä mitään ennakkosuunnitelmia. No, mut tuleepa luettua ja kateltua leffoja. Urakalla!

Eilen kävin kuitenkin taas maakuntamatkalla. Ihan Oulunkylässä asti, siis ratikkakiskojen tuolla puolen! Mulla on yks niin vanha tuttu ettei melkein kehtaa kertoakaan. Se oli 11 ja mä 10 kun tutustuttiin. Meistä on tullut ihan erisuuntaisia ihmisiä, mutta olkoon, ihan sama. Kumpikin ollaan kuitenkin suht selväjärkisiä ja ns. tavallisia ihmisiä, tullaan toimeen ilman pinkeää yrittämistä, kun tavataan tarpeeksi harvoin.

Olen tavannut hänen ukkonsa vain kerran – tyyppi oli ihan persiistä. Mutta kaveri vannoi, että ukko on kehittynyt paljon, PALJON kohti ihmisyyttä sitten 1980-luvun lopun. No mitä helvettiä, menin sitten kylään kun kutsuttiin.

Ei tarvinnyt pettyä. Paitsi että sain ruokaa ja ihanaa Louhisaaren juomaa, myös ukko oli todellakin kuin ihminen. Löydettiin jopa yhteinen sävel – eläinrakkaudesta! Meuhattiin aika paljon koirista ja kissoista ja hevosista :-D

Kamulle näytin mitä kaikkia kivoja leluja ja hyötyjä iPadiin voi tilata omenakaupasta. Jumppaohjelmii, joogaohjelmii… Ja ainahan on kehittävää vaihdella vanhenemiskuulumisia, kun täs on kuitenkin vasta ensimmäinen elämä menossa ja kaikki taantumat ja rappeutumat on tavallaan uusia asioita. Niin että mitä toisilla on jos itellä on tämmösiä ja tommosia. Plus kikkoja näitä ja noita vastaan.

Ihanaa kun on sentään pari itseäni vanhempaa naispuolista kamua. Vaik kaikkihan me romahdellaan eri tahtiin geeniemme ja elämäntapojemme puitteissa, mutta suuntaviivoissa on niin paljon kuitenkin samaa, että sillä voi bondailla. Hyödyllisestikin.

Harvinainen tapaaminen tulossa?

Normaali

Loma saa aikaan kaikenlaista. Laitoin tekstarin mun siskontytölle (siis ÄK:n tyttärelle, joka ei toivon mukaan olisi itsekin Ä tai K – en voi tietää kun en tunne!) ja kysyin, josko tavattais kahveella kunhan hän on joskus Helsingissä. Tuntui ilahtuvan ehdotuksesta kovasti! Hän on nyt vielä töissä parilla festarilla, mutta kaipa tuo joskus kotiutuu.

Tapasin hänet viimeksi, ööö, hetkonen… 2003? Kävin bäkkärillä yhden heidän esityksen jälkeen Kaapelitehtaalla. Sitä ennen oltiin tavattu joskus 1980-luvun lopulla. Kävin joskus muutama vuosi sitten katsomassa yhden hänen sooloistaan, mutta mummolauma esityksen jälkeen oli niin tiivis tytön ympärillä, että en päässyt lähellekään. Jätin sitten vain kukat henkilökunnalle.

Simpsalapimpsala

Normaali

Ihmeitä solkenaan! Osasin vaihtaa housuihin vetoketjun! (Edellisestä keikasta varmaan yli 10 vuotta…) Ja siis osasin myös vaihtaa ompelukoneeseen vetoketjujalan! Ja osasin vaihtaa normijalan takaisin! Puolakotelo perseili koko ajan, kunnes otin Santen turhan puuterisudin ja puhdistin kotelon sekä vaihdoin puolan. Kosmetiikkalaatikosta käyttöön napsahti tässä projektissa myös pinsetit. Mut hienompaa on, että se suti löysi vihdoin käytön. Tuolla se on lojunut toimettomana jo pari vuotta ja ihmetellyt.

Aijai. Nyt on kyllä niin nero olo :-) Ompelu on kivaa, mut ei ole hirveästi ommeltavaa.

Wanha kuin mummos, mutta toimii! (pöllitty kuva)

Wanha kuin mummos, mutta toimii! (pöllitty kuva)

Siskoni on powerhouse!

Normaali

Mullahan on siis kaksi biologista siskoa, kumpikin parikymmentä vuotta vanhempia eli ihan hirveesti ei oo ollut yhteisiä juttuja. Vanhin on FS (Fiksu Sisko) ja nuorempi ÄK (Ääliö Kusipää). FS:a ihailin jo pentuna, ja paljon siitä mitä olen nyt, on perua siitä innostuksesta että halusin samoja taitoja ja tietoja ja kiinnostuksia kuin FS:lla ja lisäksi tykkäsin hänen huumorintajustaan ja vaatteistaan. ÄK taas… kaunis ja tyylikäs, mutta en kuullut edes pentuna häneltä yhtään ystävällistä sanaa. Mutsin hautajaisissa akka räjähti naamalle enkä ole sittemmin pitänyt minkäänlaista yhteyttä. Kerran osuttiin vahingossa teatteriin yhtäaikaa; lähdin väliajalla. Hänen tyttärensä kanssa vaihdellaan joskus tekstareita, mutta muuten zero&nada siihen suuntaan.

FS:n kanssa ollaan joskus soiteltu, useammin tekstailtu. En ole nähnyt häntäkään livenä pariinkymmeneen vuoteen. Mutta tänään vietin kokonaisen päivän hänen kanssaan, ja olen tosi, TOSI onnellinen siitä!

Tää menee näin. Meidän yhteinen tuttu lähti ajamaan Hellsingistä mun siskon luo ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. Pyysin häntä ensin tarkistamaan, sopiiko siskolle. Kovasti sopi, kumpikin oltiin tervetulleita. Otettiin lomapäivät. Tänään ajo sitten toteutui. Ensin parisataa kilometriä sateessa ja sitten lisää vähemmän sateessa.

FS on… mahtava. Hänessä on jotain samaa kuin Tinkimättömissä tyylitaitureissa, jonka onnistuin kattomaan just eilen. Ei niinkään että se kulkisi sulkapäähine päässä ja jumppaisi koko ajan, vaan ylipäänsä semmoisessa rohkeudessa olla vanha ja silti ihan helvetin elossa. On onnistunut leskeytymään kahdesti, ja näin ihania pussailukuvia hänestä ja tästä toisesta miehestä, joka oli varsin komea ilmestys juu. Oli löytänyt tään toisen seitsemänkymppisenä ja menettänyt kolme vuotta myöhemmin, mutta toisaalta asuu edelleen miehen asunnossa ja sai hänen myötään uusia mukavia sukulaisia.

Mentiin paikalliseen, konkkaan ajautuneeseen isoon hotelli-ravintolakompleksiin syömään. Paikkoja ravintolassa oli jotain ainakin 150, oltiin ainoat asiakkaat. Istuttiin maisemaikkunan ääressä huolellisesti ja pitkään, syötiin ja juteltiin siskon asioita ja suvun asioita ja meidän asioita. Oli herkullista kuulla juoruja ÄK:stä, hähä! Siitä on tullut leskeydyttyään joku village cougar ja on julkaissut omakustanteena banaalin lemmenrunokirjan, josta näytteitäkin kuultiin. (Mulla tietysti iPad mukana ja träkkäsin verkosta näitä juttuja koko ajan…) FS oli kritisoinut s.o. hirnunut jotain runojen kielikuvaa vuosia sitten, ÄK oli kääntynyt kannoillaan eikä ole sittemmin näkynyt. Tää on vähän tämmöstä meillä, juu.

FS käyttää aika paljon aikaansa auttamalla muita. Se on ollut aina voimalaitos-tyyppinen ihminen eikä se siitä oo miksikään muuttunut, vaikka liikkuminen onkin hankalampaa kuin nuorempana. Ajaa autoa edelleen seiskavitosena ja on muutenkin ihan terävä. Meistä on nyt jopa pari hyvää yhteiskuvaa, mistä oon tosi iloinen. Fanikuvii mun idolin kaa ;-)

Ihan hömelö olo, mutta hauskalla tavalla. Sain jo Tyylitaitureistakin jotain virtaa tähän omaan olemiseeni – kattokaa linkistä tuo pätkä! – mutta vielä enemmän sitä toi tämä tapaaminen. Outoa ja kiehtovaa jo pelkästään nähdä ihminen, jossa on samoja geenejä. Jazzzzz!

Miten jatkossa? No, en tiiä. Suvun tyylit tuntien ehkä on ihan hyväkin jos tekstaillaan vaan ja pidetään tapaamiset aika vähissä. Mutta sanoin kyllä FS:lle että jos haluu tulla käymään, niin saa mun petin ja hyvässä lykyssä vielä kissaseuralaisetkin. Hän kysyi, millainen asunto mulla on. Joten ehkä sitä joskus huvittaisikin tulla? Ei voi vielä tietää.

Tulin myöhään illalla junalla takas kotiin. Naapuri oli käynyt antamassa herra kissalle ruokaa iltapäivällä. Kaikki hyvin.

(PS. vein tuliaisiksi Princesses Behaving Badly)

Jutut kerrotaan kädet käyden!

Jutut kerrotaan kädet käyden!

Lievä autius

Lievä autius

Suussa sulaa

Normaali

Surkupaskaksi vajonnut puhelimeni tänään päättikin löytää kaikki kuvat – ne eilen ottamani, joita ei eilen näkynyt missään, ja myös ne lähes kolmesataa, jotka olin jo poistanut toissapäivänä…

Mutta näin ollen saan tään omenapiirakkatiedotuksen siis kulkemaan! Kansalaiset! Kaupungin parasta omenapiirakkaa myydään Cafe Redissä Arkadiankadulla:

Täällä!

Täällä!

Tätä! OM NOM NOM!

Tätä! OM NOM NOM!

Laatu on vakaa, sillä oisin voinut tehdä saman postauksen jo viime kesänä. Kyllä oli hyvää silloin, ja on nyt!

Testingiä

Normaali

Arvoin täällä, olisiko rosmariinihiusvedestä mitään iloa päänahan suojaamisessa värjäyksen kirvelyltä. Ta-daa! Ilolla ilmoitan, että on toiminut ainakin kerran! Aamulla supsuttelin rosmariinit päänahkaan ja illalla värjäsin, ilman pienintäkään kirvelyä missään kohtaa! Väri on kuitenkin ihan se sama, joka on jo ehtinyt kirvellä kolmisen kertaa tätä ennen.

Yks paska sunnuntai

Normaali

Tämä päivä jatkui samanlaisena unteloimisena kuin eilinen. Onneksi lopulta kyllästyin itteeni ja lähdin suihkuun, jolloin muistinkin, että kylppäri pitää pestä. Hoidin sen samantien (tunti) ja sitten vasta suihku.

Silti viikossa oli tavanomaiseksi muodostunut vajaus, eli jumppaa puuttui. Illalla muistin, että parin viikon päästä mulla on pieni haava selässä parantumassa, ja sitten on turha itkee, että voi kun ei saa hiota eikä saa mennä suihkuun. Niin että parempi jumpata vaan nyt kun pystyy. Oon niin helppo: jo tuolla sain itte houkuteltua taas matolle! Hah, easy bitch!*)

Avasin juuri harvinaisen taivaallisen olutpullon. En ole juonut olutta, kääk, viikkoihin? Ilmankos on niin hyvää. Tummaa lageria Tsekeistä. Taitaa mennä koko pullo eli kaameeta dokaamista luvassa. LälälälÄLÄLÄ!

*)mm. 60 sekunnin lankku, eka kerta. Halkeen ylpeydestä!

Hehkuvanpunainen

Normaali

Kattokaa miten söpön tilan löysin Kalliosta lauantaina! Siinä punahehkuisalla mokkanahkasoffalla oli tädin kiva lukea kirjaa, kenenkään häiritsemättä. (Musta rönttökasa sohvalla on siis meikäläisen valtaus.) Tunnistaako kukaan tilaa? Haha, ettepä! Julkinen tila. Varmaan varattavissakin, jos tarvitsee. Noooo?

kakskakk

ykskakkaa

kolmkak

Otetaan mitä on…

Normaali

Istuthan? Hyvä.

Tein ruokaa.

Ilman reseptiä.

Sitä voi syödä!

Ennen uunia ja juustoja, näyttää yrjöltä

Ennen uunia ja juustoja, näyttää yrjöltä

Uunista tultua näyttää laatikkoruualta

Uunista tultua näyttää laatikkoruualta

Ihmeellisintä, että tää ei vaatinut kaupassakäyntiä vaan kaikki oli jo kotona! Niin, muistattehan niitä kuvia mun jääkaapista (mustikoita ja juggeripurkki) – siksikin äimistelen tilannetta jopa ite aika paljon.

No niin. Olin joskus ostanut hulluuspäissäni quornia, ajattelin vissiin että teen siitä jotain. Nyt tuli se päivä. Pakkasesta puoli pussia quornia kippoon.

Pakkasesta löytyi myös parsakaalia, sitä kans puoli pussia toiseen kippoon, ja sen kaveriksi pilkoin babyporkkanoita. Parsat ja porkkanat kiehumaan hetkeksi.

Toiseen kattilaan vettä, johon sekoitin yhdet Mummon muusin jauhejämät. Tähän löysään liruun sekoitin talon viimeisen kananmunan.

Jaa, jääkaapista löytyi hapankaalin jämät! Mukaan vaan. Mausteita lensi sekaan soijaa, korianteria, valkopippuria ja chilijauhetta.

Sitten kaikki nuo vaan sekaisin ja juustosiivut päälle. 220°C viisitoista minuuttia.

Tein myös kermaviilidipin valmiista jauheesta, kaiken varalta. Hyvältä se maistuu tään keitoksen kanssa, mutta ruoka pärjäisi ihan hyvin ilman sitäkin. Oikeasti tätä hei voi syödä! Olen ihan äimistynyt! :-))))!