Category Archives: kamustelu

Miuskis mauskis

Normaali

Sunnuntain retki. Ensin surautettiin Hvitträskin joulumarkkinoille; koska Hvitträsk on ihana paikka, ja koska Saila oli siellä myymässä. Mä nyt näistä joulumarkkinoista silleen enää, mutta onhan Hvitträsk ihan eri juttu. Sinne menis jo pelkästään sen takia, että saa katsella niitä taloja vaikka ulkoapäinkin. Markkinat oli alakerrassa sisällä, sekä pihalla, ja vielä ravintolassakin toisella puolen pihaa. Annoin palaa kun oli lähdetty.

Pihan kojuja

Pihan kojuja

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Saaripalstan Saila myy

Saaripalstan Saila myy

Ostoksista haluun tuoda ihan kuvalla tämän: uusi ikkunatähti, jotain lasiaskartelua. Tykkään tosi paljon :)

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Ja sitten, sunnuntain part 2: kaksiviikkoisia kissanpoikia katsomaan Espooseen! Täällä (kissojen kotona) ja täällä (kuvaajan kissblogissa) on parempia kuvia mussukoista, en julkaise täällä sataa huonoa kuvaa vaikka sen verran niitä varmaan kännykälläni räpsin. Tolla NaukuMammalla oli sentään oikea kamera ja kunnon salama ja vehjekset mukana.

Vierailulla oli kaksi tarkoitusta: totuttaa pentuja ihmisiin ja käsittelyyn, sekä ottaa viikkokuvat. Ei ollut kauhean vastenmielistä baabattaa pörrönaamoille, ottaa niitä syliin ja katsella ihania pikku varpaita ja pikku nassuja :-))) Rauha-äiskä oli hyvin huolehtivainen ja pyrki hakemaan pentuja koppaan takaisin, tosi söpöä. ”Mitä nää isot rähmäkäpälät mun pennuilla muka tekee…”

Mutta tiiättekö, kun koskettaa kaksiviikkoista kissanpentua, se on niin pehmeä että sitä ei melkein tunne! Iiih! Tätäkin kokemusta vaille olisin jäänyt, ellen olisi mukana blogimaailmassa.

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Myöhemmin illalla kotona ehdin vielä kattoo True Detectiven loppuun. Kyl on HYVÄ sarja! Mutta sehän onkin HBO:ta, ei ne vissiin kauheen paskoo ole tehneet ikinä. True Detectiveä kantaa tietenkin pääosaukot McGonaughey ja Harrelson, ja tiuhaan viljelty salaperäinen, kähisevänkuiskaava tapa kommunikoida. Sekä tietenkin kimurantti juoni, jossa pörisee niin lasten hyväksikäyttö kuin okkultismi ja silkka päänpipiys.

– – – –

Aikuisuus lähenee. Mun viimeistä maitohammasta on suojeltu paikoilla edestä ja takaa, ja ne paikat lähtee aina pois ja se on taas sitten satasen pieti per. Eilen lähti viimonen paikka, ja olinkin ajatellut, että kun se lähtee, saa koko hammas lähtee. Varsin ajan niin että ensi viikolla ois poisto. Ei implanttia, jääköön kolo. Jos ketä häiritsee, niin saa maksaa mulle sen implantin.

Pitää vielä miettiä, millainen initiaatioriitti tähän aikuistumishyppyyn pitäisi liittää. Bileet kavereille kotona, vai karkkitarjoilu kaikille töissä? ”Hyvästelkää mun viimeinen maitohammas! Nyt musta tulee aikuinen, vakava ja urasuuntautunut täti, ja kukkahattuunkin ostetaan uudet sulat ja kukat!”

– – – –

Jep, näin. Mitäs muuta mun piti sanoa. Tää ’71 tuli katsottua nyt päivällä. Varsin machoksi ja jännäksi meni sekin kohdakkoin, mutta plääh, kun loppupuolella ei enää tiennyt, kuka on kekä. Kun Belfastissa v 1971 oli siis sotilaiden ja siviilien lisäksi ns. omat ja vieraat ja vastarintajoukot ja vastarintajoukkojen vastarintajoukot, soluttautujat ja petturit, niin pikkasen joutui ihan ajattelemaan, mitä lopussa oikein tapahtui. Mutta yleisfiilis siis tosi jees, niin on dramaattista ja jännittävää kuin pitikin, ja hyvät syvät musat auttaa asiaa kohtuupaljon. Ja irkuissa on aika nättejäkin tyyppei. Se silmien, ihon ja tukan yhdistelmä, nam. Ei huano.

Mul on tästä asti aikaa

Normaali

Loma! Tai siis viikonloppu plus neljä päivää plus etäpäivä. Aamuisin en tietenkään saa nukkua, koska biologiset herätyskellot, mutta muuten: JEEEEEEE!

Sunnuntaina on tiedossa pieni retki hyvässä seurassa. Pärinää ja piipitystä! Perästä kuuluupi.

Tiistaina menen lounaalle siskontyttöni O:n kaa. Tavataan aikuisiällä nyt ensimmäistä kertaa ihan saman pöydän ääressä istuen ja paria minuuttia kauemmin. Ihan hyvä ettei jäänyt viimetippaan: O on 46, mä oon 54. Tsihi! Lueskelen just sen varsin viehättävää väikkäriä. Ei oo ihan pölijä ihminen, keksii uusia juttuja. Väikkärin perusteella sanoisin, että hänellä on varsin hyvät mahikset pysyä tervepäisenä koko ikänsä, vaikka ollaan luonnehäröisten psykopaattien sukua.

Ja perjantaina, jos kaikki menis mahdollisimman hyvin, tulis B! Kissatäti B. Kissoilla menee silmät sirriin jo pelkästä ajatuksesta. SE rapsuttaja!

Lopun aikaa meinasin sitten istua elokuvissa ja kattoo A&P:ltä saatui devareita. Ja ai niin, pitää myös jumpata nyt kun on aikaa. Eiku nyt ajattelen, että SAA jumpata paljon, nyt kun on aikaa. Nuin. Ja jos ei muuten maistu, niin pistänpä muistellen kaikkia nimettömiä henkilöitä, jotka jumppaisivat niin mielellään, mutta eivät voi. Johan maistuu.

kumpula3

Ylellinen etäpäivä!

Normaali

Lisää tämmöistä niin mielenterveys säilyy. Aamupäivän tein työhommia ja puolenpäivän aikaan entinen työkamu, muutenkin rakas ystävä tuli käymään. Lounas, nam. Ääsmarketissa myydään salaattitiskistä munakasrullaa kasvistäytteellä sekä couscoussalaattia ja hedelmäsalaattia isoin lohkoin. Tommoset syötiin punkun ja sidukan tahdissa, ai nami. Olinkin kaivannut punkkua jo useamman viikon.

Ai mikä työpäivä? No kyllä sekin. Nimittäin puhuttiin menneistä työasioista ja katottiin satoja kuvia yhdestä isosta duuniprojektista. Juteltiin toki siviiliasioitakin, kyllähän sitä neljään tuntiin mahtuu kaikenlaista. Illalla sitten jatkoin työ-työjuttuja eli maileja ja nettiä.

Kissat edustivat mallikelpoisesti koko ajan – myös ujompi pikkukissa. Olen huomannut taipumuksen, että hän tykkää painia vieraitten kenkien kanssa, ja niin nytkin. Uskomattoman söpö tytteli <3

Mun häntä... tossa. Jännä.
Mun häntä… tossa. Jännä.

Pikkuvaimonössykkä

Normaali

No nyt on taas vähän jännää. Mulla on yks ikivanha tuttu, jo 1980-luvun puolelta, silloin poika, nyt mies. Se katosi jonkin latinodiplomaatin matkaan jo tuolloin mainittuna vuosikymmenenä, ja seuraavan kerran siitä kuultiin kun se alkoi kirjoitella mulle 2009. Sähköposteja siis. Sillä ei ollut omaa email-osoitetta, se kirjoitteli sen toisen ukon mailista. Sitten se antoi myös sen toisen ukon skype-tunnarin, ja mä tietysti yritin ottaa yhteyttä, kun näin että ollaan linjoilla. Oli kuulemma saanut huudot siitä, että mikä akka siellä yrittää sulle jotain suomeksi. Mä en enää viittinyt sen jälkeen ottaa yhteyttä, koska jos ihminen on hankkiutunut tuollaiseen läpeen, että on vain pikkuvaimo-orjana ilman oikeutta pitää yksityisesti yhteyttä edes vanhoihin kamuihinsa, niin olkoon perkele. Itepä on mustasukkaisen pelleksi hankkiutunut.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, siltä tuli taas maili. Samasta ei-omasta osoitteestaan tietysti. Vajaa rivi pelkillä pikkukirjaimilla, ei edes allekirjoitusta. Näyttää kuin olisi sutaistu tosi kiireessä. Viestinä oli vain maakunta, mihin he on nyt muuttaneet ja katuosoite. Ei edes kaupunkia.

Jos tää olis dekkari tai leffa, niin nyt mun pitäisi tajuta, että sitä pidetään tosi vankina siellä ja se tarvii apua. Mutta koska tää on tosielämää, niin totean vaan että vittuuks mulle kirjoittelee kun ei kerta ”saisi”. Hankkikoon oman emailin ennen kuin tarttee mulle tulla räpsyttämään yhtään mitään. En siedä tuommoisia lapasia ja pikkuvaimonössyköitä. VÄHÄN RYHTIÄ, heleketti!

Hip

Normaali

Nyt ei enää harmita Divine tai sen puute. Keksin kolmannen vaihtoehdon party costumeen – yritän aina löytää jotain toisenlaista, kun esim. nuoruus, kauneus tai sexxikkyys ei onnistu näillä parametreilla. Hienosti meni! Olin respassa tunnin, tapasin kaikki viaraat ja sain paljon hymyjä ja kehuja outfitistä. Sitten siirryin itekin salin puolelle, ja musiikki alkoi tanssittaa pertsastani kasvavia jalkoja ja näitä toisia haarakkeita tääl ylempänä. Ihan erinomaiset deejiit, mutta omiapa ovat. Sääli, etten jaksanut olla kuin pari tuntia, koska vilpittömästi tykkään tuollaisesta klubimeiningistä, mutta eihän sellaiseen enää pääse käsiksi näillä kilometreillä. Paitsi just jos on ihan omat bileet, kuten nää.

No huoh. Mutta paree näin, en oo ihan niin kunnossa että kannattaisi riehua tuntikausia, vaikka onkin hyvät pillerisatsit alla. Huomenna ehkä vielä pystyn kävelemäänkin, kun nyt lähdin ajoissa.

Lisäksi: nyt loppui yks iso stressi! Vielä noita kotitarpeiksi riittää, mutta olis tosi palkitsevaa, jos esim. vatsakivut nyt loppuisivat tähän.

Namikkaan viikonlopun päätös

Normaali

Sunnuntai jatkui myös vauhdilla. Lähettiin kamun kaa Porvooseen, paitsi ihmiskylillä käymään myös vähän kulttuuria katselemaan. Olin aika pitkään himostellut nähdä ton Taidetehtaan ja siellä olevan raflan Sinne – tuli hoidettua. Ihana ilmakin oli edelleen, mikäs tepsutellessa. Ja Porvoo jo sinänsä! Liian harvoin käyn. En edes joka kesä.

Syömään sitten. Yritettiin Gabrieliin… taas. Viimeksi tammikuussa, kun se oli rempassa. Taas tuli mustaa kättä: täyttä on. Eipä muuten tullut mieleenkään varata paikkaa raflasta sunnuntai-iltapäivänä. Kamu sävelsi reitin meille kummallekin tuntemattomaan paikkaan jossain meren tuntumassa: Kalkkirannan Kievari. Tömähdettiin maalaiskylän rustiikkin romantiikkaan. Woo!

kievari

sisä

Oli aika syrjässä, mutta viehko mesta.

Kotiin tultuani jotain hassua taas tapahtunut sisuksissa – mun stressimassu alkaa olla aika paska elämänkumppani – piti jutella norjaa suureen posliinipuhelimeen hetken aikaa. Mut siitä se sitten meni. Lopun iltaa pesin pyykkiä ja lojuin.

Ihan mahtavin viikonloppu vaikka posliinikin mukana. Kiitti sunnuntaista kamulle!

Vilikas perstai

Normaali

Nyt on niin paljon kuvia odottamassa! Etenkin autokuvia. Sai riivittyä itseni eilen liikkeelle ihan kunnolla!

OK… työpäivä kotona eli jumppia lukuunottamatta pöydänjalkaan kettingillä kahlittuna. Duunien loputtua suuntasin hierojalle, vaikka oli just sellainen olo, että jos nyt meen ratikkaan, nukahdan. SUUUUUUreksi ilokseni hierojalla olikin tänään kaksi opaskoiraa (Bee jäi nuorena sairaseläkkeelle ja asuu edelleen tässä samassa porukassa; Tee on töissä), muakaan ei enää yhtään nukuttanut, kun sain lällättää niiden kanssa ja opetella, kumpi on kumpi, kun ne on yhdessä. Melko hankala saada kunnollisia kuvia, sutina oli aika vilkasta.

koirut2

skoir2

skoir1

koirut1

Keikan jälkeen rouva pyysi, että jos ei oo muita ihmeitä niin saattaisinko hänet raflaan, jossa miehensä ja tään työkaverit oottaa. Ite en edes tiennyt missä se paikka on, mutta koska toinen tiesi, niin lähettiin. Koirat jäi vastaanotolle siksi aikaa. Saattoi kehkeytyä lievää komiikkaa, kun toisella mustat lasit ja toisella valkoinen keppi, ja sit ”anteeks, tiedättekö missä on Malminkatu?” ”Te olette Malminkadulla.” … jep tähän malliin.

Baarissa tuli ihan semmoinen olo, että mitä helv, mä en ole ollut baarissa VUOSIIN (mikä ei oo totta) eli liian pitkään aikaan. Jäi semmoinen kaipuu että oispa kiva. Muttei voinut kun piti lähtee lääkitsemään yks kissa ja ruokkimaan kaksi. Kaduillakin oli ihmisiä ja musiikkia ja elämää. Jäi nakertamaan!

Näin etiäpäin, kotona kello oli jo yli kahdeksan, kun päätin lähteä kotoa Kauppatorille. Ilta alkoi pimetä, eli ihan erilainen cruising mulle tällä kertaa! En ole koskaan ollut siellä hämärissä, ja kuvistakin tulee tietysti erilaisia erilaisessa valossa. Nautin taas kovasti nättien autojen katselemisesta, siksihän sinne mennään. Harvoin siellä törmää tuttuihin, mut nyt oli entinen naapuri, myös entinen taloyht. hallituksen pj. Se oli myös ostanut museoauton ja pönötteli siellä. Komee mies ja mukava. Kelpais mullekin, mut kun on jo naimisissa, niin ei kelpaa. Löytäjä saa pitää. Snif.

Cruisingissa ihmiset muuten oikein fiksusti väistää aina kameraa. Ihan kuin kaikilla olis se äly, että tänne tullaan kuvaamaan autoja. Harvinaista joukkoa.

Kun oikein hurjaksi olinkin jo alkanut, niin meninpä sitten vielä baariin. KYLLÄ! Menin! Tässä kotikulmilla otin yhen portterin. Kotiin tultua kattelin, mikä olikaan se juttu mitä piti tehdä viä kompuutterilla, niin sehän oli toi Naurun tasapainon kakkoskauden aloitus. Siellä oli Ilari Juuhansson taas… tuttuni/kaverini H on semmoinen tyttö, että sehän ottaa mitä lystää, ja sitten se otti ton Juuhanssonin. Nyt niillä on pätkä uutta ihmistä myös, vissiin jo kolmatta vuotta. Naurun tasapaino oli lupaava. Imeskelin pari desiä hehkuviiniä ja kattelin ja tykkäsin. Hehkuviiniä tuli ostettua melko vahingossa jotain viikko sitten, kun kävelin Alkon ohi mutten ohi. Ei tehnyt mieli mitään, mutta kun selasin tarpeeksi pitkään, hokasin etten ole ostanut hehkuviiniä pariinkymmeneen vuoteen. Siitä sitten & siks.

Jos suunnitelmat pitää, tänään ja huomenna on luvassa yhtä hyvät päivät.

Lä lä lä lä

Normaali

Onneksi huomenna Setä tulee kahveelle, päästään oikein mäystämään tuosta Venäjästä. Vähän jo tänään lämmiteltiin puhelimessa. Kiva päästä purkamaan huolta ihan vuorovaikutuksellisesti, kun ei netissä ketään kiinnosta.

Kävin leffassa. Jouduin vähän arpomaan kolmen elokuvan kesken, kun mikään ei inspannut ihan hirveästi, mutta sielu vaati istumista pimeässä valoisan kankaan ääressä. Ostin sitten lipun Step Upiin, vaikka 3D ei ole mikään mun ihannetila – en ikinä kato 3D, jos on muukin mahdollisuus. Kävelin ovelle, yks poitsu katsoi lipun ja toinen tuli vastaan ”ja tästä lasit mukaan”. Sisällä ihmettelin, että onpa pitkä Sin City 2:n mainos, kunnes tajusin että olen katsomassa Sin Cityä. No hitsi, mikäpä siinä! Tyylikäs leffa noin visuaalisesti, ja mitä juoneen tulee, moni asia on vedetty niin yli että onhan sitä vaan ilo kattoo. Ykkönenhän mulla on ihan täällä kotihyllyssäkin, niin että olen vissiin jonkin verran arvostanut tätä genreä ennenkin.

Tiesin, että Sin City on lyhyempi kuin Step Up, joten teatterista ulkoistuttuani menin kysymään henkilökunnalta, voisinko nähdä Step Upin lopun, kun mulla on lippukin sinne. Päästivät. Joten näin ne lopun isot tanssikohtaukset, ja mitä muuta mä siitä tarvitsinkaan muka? Ei ainakaan tullut juonta tai tarinaa ikävä, sehän on näissä aina sama. Tanssit on se katsottava osuus. Heh, kaksi leffaa yhden hinnalla :-D

Ruohonjuureen on iskenyt siis tämä Tukes-hysteria, kuten mediassa nähty. Aika vähän oli pesuaineita enää. Tai pyykkiaineet mua eniten kiinnosti, niitä ei ollut juuri mitään siellä. Olin nakannut täyttöpullot aamulla roskiin ja otin nyt siis ylimääräistä muoviroskaa mukaani kaupasta kun ostin pyykkilitkuja. Vähän siunailtiin kassan kanssa asiaa, tietenkin. He toivoo kovasti, että Saksan malliin vetoaminen voisi purkaa Tukesin päätöksen, koska onhan tuo nyt ihan persiistä. Kai kaikki asiakkaat nyt ite tietää mitä ostaa, ja jos eivät tiedä, niin se tuotelappu kylkeen. How hard can it be?

Ja kierrätyksestä vielä. Joku oli roudannut täysin toimivan nojatuolin roskakatokseen. Tuossa tien toisella puolella – ja joka puolella – on Siivouspäivä. Kuin vaikee ois ollut viedä se tuohon nurtsille ja myydä vitosella? MÄ en sitä ruvennut kantamaan katokselta, koska olen ihan tarpeeksi vammainen ilman vieraitten huonekalujen raahailuakin. Mutta omistaja ite ois voinut viedä sen saman matkan toiseen suuntaan kuin mitä raahasi katsokseen, jonne huonekaluja ei edes saisi roudata. ttu.

Viimeistä lomapäivää vietäis

Normaali

Tosi kiva loman lopetus: kissabloggaajien tapaaminen Korkeasaaressa. Merimatka mennen tullen ja pitkä sessio Kissalaaksossa. Venytimme tiikerin ruokintaan asti. Komean hypyn teki kunkku saadakseen lihapalan pylvään päältä! Aijai. Ja leijonanpennut, ja kaikki muut. Ilffes taisi olla ainoa Kissalaakson kaveri jota ei nähty.

(EDIT! Lisää hienoja kuvia täällä!)

Se riittikin mulle, matkailin kotiin Hakaniemen lautalla. Torilla oli markkinat, kuten joka kuun eka sunnuntai. Kuljin läpi, mutta en malttanut pysähdellä, koska oli tavallaan kiirus tuulettamaan kotia. Johan täällä olikin taas 35°C mittarissa vaikka olin ollut poissa vasta nelisen tuntia. Huoh. Kissaparat, kun lähden töihin huomenna.

Töihin… ööö. Mitäs sinne pitäis..? No, hiusjuuret jää kyllä värjäämättä, mutta kynsissä on nätti lakka vaihteeksi (olen malttanut olla purematta vaikka olen lukenut sairhaan jänniä kirjoja, esim. Jussi Adler-Olsen, anyone?!). Puhtaita vaatteita on. Yritän varmaan pakata illalla, että alitajunta saa listata yön aikana, mitä meinaa unohtua. Jestas, on tää aika outoa jotenkin.