Ai hinputti, unohin taas, miksi ei pitäisi tehdä ruokaa itselleen. Ei, vaikka ois vähän tekemisen puute ja luomisen tarve. Koska voi sattua, että siitä ruuasta tulee niin hyvää, ettei voi lopettaa syömistä! Argh, tässä ollaan taas.
Ihan ilman reseptiä tein ja jokaikisen osasen mitta kokonaisuudessa osui tasan kohdalleen, niin kiinteiden kuin nesteiden. Tätä ihmettelen eniten, koska enhän mä siis laita ruokaa, kuten täälläkin monasti todettu… kokemussormee ei yksinkertaisesti ole.
Simpukkapastaa kattilaan, quornia ja vihanneksia pakkasesta kulhoon. Yks sipuli palasiksi ja pannulle, quornit ja vihannekset kohta tekemään hälle seuraa. Muna(soija)maitoon sekoitin Jamie Oliverin pastakastiketta, mustapippurii, chiliä ja suolaa. Kaikki sopi uuniastiaan ihan just. Jotain juustopalasia siihen päälle ja uuniin. Jumalaare että tuli hyvää. Mutta tietenkin liian paljon, sehän näissä itelle laitetuissa aina on. Toisaalta, viikonloppu tulossa ja mulla on jo hyvät safkat tiedossa.
Ehkä pienin pullo punkkua tuohon kylkeen. Ois. Ois se.