Category Archives: kengät

Lomapäivä

Normaali

Otin tähän kohtaan nyt lomapäivän. Ihan oikean, naps vuosilomasta. Toisaalta aika turhaan, mutta toisaalta en olis jaksanut kyllä lähteäkään töihin. Eilen oli kivaa kamujen kaa, mutta itsekseen ollessa tuo sää vaan niiiiin masentaa. Ajattelin aloittaa reippaasti – menin heti aamusta elokuviin. Nightcrawler, ei moittimista, hyvin on saanut pongoja imdb:ssäkin. En silti jaksanut perustaa henkilökohtaista suhdetta, kunhan vaan kattelin ja lähdin pois. Vein parit kengut Hesyn Perintöpuotiin, jotta päivässä olisi edes jotain hyödyllisen elementtiä. Ja sataa ja sataa, sateessa ja tuulessa edestakaisin. Liian vähän päälläkin, kuin amatöörillä. Olin uskonut, kun kännykkä sanoi että meil on 9°C.

Muistuttaisin taas kerran itelleni, että ei kannata yrittää ulko-ovea pitemmälle ilman kunnon troppausta. Varmaan mun massuvaivatkin johtuu osittain kipulääkkeistä, mutta kun ilman niitä en vaan pärjää. Olin aamulla ottanut liian vähän, ja se tietysti muodosti osan kärsimystä. Fiksasin heti kotiin tultua, mutta ei tässä silti aleta treenaa showtanssia. Kunhan nyt saa lojuttuakin kivuitta, on oikein kiva se. Kädessä Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja.

PS. Olin jo nousemassa tästä notta iltapesulle ja yötä aloittelemaan… sit huomasin ettei kello ole edes seitsemää. NYT JUMALAUTA jotain rotia siihen petiin menoon! Edes kaheksaan pitää pystyä venyttämään, vaikka on marraskuu ja kylmää sadetta paukkuu ikkunalautaan.

Tästä kohti viikonloppua

Normaali

Mikä ihana näky kohtasikaan näköelimiäni heti aamusta ennen kahdeksaa! Tutun tuttu, noin mun ikäinen musta mies, tuli hakemaan sovitusti avaimia. Ei olla nähty noin seittemään vuoteen, joten ällist oli aika mullist, kun kundi oli laihtunut jotain 40 kg ja näytti korkeintaan kolmekymppiseltä, neljän aikuisen lapsen isä. Saatana. Vielä hymykuopat kummassakin poskessa ja rätit ku jollain dj:llä. Tämmösii herätyksiä kun tulis kerran viikossa, niin mun sydän kuluis loppuun tään vuoden puolella.

No, siitäpä sitten lisäunille ja myöhemmin Uunisaareen kamun kaa. Ei oltu nähty koko kesänä, joten olihan noita juttuja kertynyt. Vesi väitti edelleen olevansa 19°C mutta pakko olla vähintään kahtakymppiä, oli kyllä niin lämppää. Uitiin monet kerran sen neljän tunnin aikana mitä siellä lorvattiin.

Menin Kaivarin Kanuunaan. Se ei ookaan mikä tahansa kirppari, kattokaa pari kuvaa.

barbi500

barbibag900

vaatt

lentsikat

Ei mitä tahansa romua, nicht? Koska tarviin aina uusia lenkkareita, ostin käyttämättömät Lacosten tai ”Lacosten” poposet neljälläkympillä. Yritin penkoa netistä, onko tuo logo oikea vai ei, mutta musta ne on kaikki samaa, jos ei oo ihan törkein mahdollinen väärennös. En siis tiä, onko nää oikeat, mutta toisaalta enpä hirveästi välitäkään. Lähes ainoat materiat, mistä kyttään brändejä, on kissanruuat ja parfyymit.

Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.

Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.

Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.

Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.

Meinaan, jos kengät on aidot ja hinta on neljäkymppiä, se on mahdollista monellakin lailla täällä uusrikkaiden venäläisten kaupungissa. Mut jos neljänkympin kengät on feikit, se kuulostaa kyllä todennäköisemmältä.

Istuu pimmeessä

Normaali

Jess, Season Film Festival suoritettu! Sieltä on mukavankätevää valita muutama leffa, kun tarjonta ei ole niin poskettomissa mitoissa kuin vaikka R&A:ssa. Nyt nappasin perjantai-illaksi yhden ja la-su kumpanakin päivänä kaksi. Osa leffoista tulee normilevitykseen myös. Valitettavasti Kinky Boots on niin vanha, että sitä tuskin näkee nyt enää missään kankaalla – varsin hyväntuulinen ja voimaannuttava pläiskähdys, lisäksi tosipohjainen. Ihan järjetöntä, mitä kaikkea oikeassa elämässä voi tapahtua :-D parhaista paloista onneksi tehdään elokuvia!

Jaa, seuraavaksi taitaakin olla tulossa taas Night Visions

lolaaa

EDIT: Musikaalina Lontooseen ensi vuonna!
http://www.thestage.co.uk/news/production/2014/01/kinky-boots-musical-set-2015-west-end-run/

Kenguu

Normaali

Jos heräisin jonain aamuna ylellisyyteen, jossa toivomusbingo mäikäisi lakkaamatta ja toiveet myös toteutuisivat, eka toive olisi ihan selvä: uudet kengät jokatoinen viikko.

Niin, mulla on taas uudet (talvi)lenkkarit. Uudet kengät tuntuu iiiihan erilaisilta kuin vanhat. Nämä ihan oikeasti tukee jalkaa ja saa kävelyn kestämään paremmin ryhdissä. Tätä kestää ehkä pari viikkoa. Sitten kengät alkaa antautua jalkojen vikojen alla ja niistä tulee lällyt. Parin vuoden ikäisillä kengillä ei käytännössä enää tekisi mitään, mutta enhän mä pysty semmosiakaan pois heittämään, muuten ihan ehjiä tavaroita.

Mun pitäisi kokonaan luopua kengistä joissa ei ole joustoa, sillä mulla ei ole nilkoissa joustoa. Yhdet saan lähtemään kirpparille kohta. Doc Martensien näköiset mutta kiiltävää mustaa nahkaa, kotimaa Englanti.*nyyh!* En jaksa laittaa huutonettiin, taidan pummia kamuilta kyydin ja viedä Kissatalon kirpparille.

Kirpparit <3

Normaali

Hieno päivä (säätä lukuunottamatta). Aamulla tein työ-töitä ja lounas mulle oli varattu mukavan, hauskan, fiksun ja komean miehen seurassa. Se ei mennyt ihan niin vaan söinkin lounasta kahden mukavan, hauskan, fiksun ja komean miehen seurassa. Woohoo!

Eilen olin käynyt kirpparilla metsästämässä kevättakkia nollatuloksin, ja ajattelin jatkaa retkeä nyt keskustan kirppareilla. Ekalla (Iso-Roban Fida) meni aikaa alle viisi minuuttua kun olin jo kassalla kahden takin kanssa. Toinen oli/on ihan uskomaton: musta pitkä, ihan kuin ei kertaakaan käytetty, ehjä vuori ja hyvin designia… eli siistit, äärimmäisen yksinkertaiset leikkaukset ja linjat. Ainoa tietty että se on sitten kans ohut ja liehuvainen, ei mikään lämmin. Mutta helvetin nätti. Classy. Toinen on lantiopituinen enemmän pusakkakeissi, musta ja ihan hyvä sekin. Yhteensä 27 e. Sopii just tasan mun nykyiseen rahatilanteeseen…

Sitten kohti Iso-Roban UFFaa, josta löytyi kengät 12 eerolla. En tiedä, minkä verran käytän niitä (ne on mallia Hessu Hopo) mutta on ne ainakin mukavat.

Tulkoon vaan silmitön talvi,
järjetön sää.
Meitsii ei kylmetä routa ja jää.

Nyt on hyvä meininki!

Tämäkin hörhöily hyytyy jo?

Normaali

Olisiko viimeinen Helsinki Vintage? Vielä pari vuotta sitten vastaavassa tapahtumassa ei mahtunut kävelemään eikä hengittämään, porukkaa oli kuin vintagepipoa sekä myyjä- että yleisöpuolella. Nyt myyjät löysi kun suuntasi Kaapelilla katseen kaukaisuuteen, eikä yleisöä tosiaan ollut sen vertaa että olisi pystynyt kompastelemaan toisiinsa. Varsin nuivaa ja köyhänoloista siis. Tarjonnat oli ne samat mitä ennenkin, paitsi kaikkea vähemmän ja myös, kuten sanottu, esillepanijoita vähemmän.

Harvinaisen turha keikka.

Tule ukkonen, tule!

Normaali

Lähdin hiukan kesken Pride-viikon korkkarijuoksusta, sillä taivas alkoi vetäytyä pilveen lupaavasti – lupaus on vielä kaukana, mutta enää tuntien eikä päivien päässä sentään. Sit luin netistä noita Kööpenhaminan keliuutisia. Oh noes. Ei meille sentään samanlaista, mut jos nyt pieni pyöräytys kuitenkin että ilma vähän viilenisi.

Meillä kotona ei oo ihan mahdotonta. Ostin toisenkin tuulettimen, viime kesästä oppineena. Tää uudempi on räpättimetön Duudsoni (Dyson), jonka lunastin kotiin heti huhtikuussa ettei varmasti kans joudu ostamaan eioota kesällä. Tuo vanha räpätin toimii myös, mutta se vaatii kymmenisen minuuttia päästäkseen vauhtiin. Nää yhdessä hoitaa ilmaan kohtuullisen verran liikettä.

Vuoden toinen Vintage

Normaali

Syksyn 2009 Helsinki Vintage. KIITOS, että siirsitte Kaapelille! Siellä sentään voi hengittää ja kävellä, vaikka kuumahan siellä on aina, tapahtuma mikä hyvänsä.

tapahtumanjuliste_2

Pääosin keväästä tuttua tavaraa, mutta hiukan ohjelmallisempi ote. Oli kiva kävellä, kun tiesi jo etukäteen että vaateostokset on poissuljettu mahdollisuus – en ole ihan vintagekokoa vaikkakin ikiä, hehe – enkä muutenkaan tarvitse mitään, joten… No okei, ostin Ansan tiskiltä yhden helmikorun. Oranssia tietty, sitähän mulle aina tarttuu mukaan, en tiedä miksi. Sinne jäi ihana kiiltonahkainen pikkulaukku, joka kuiskaili mun nimeä, mutta oli pakko selittää sille, että mulla on niin hirveesti laukkuja että en voi enää sitä ottaa. (Sitäpaitsi mä tiedän ihan hyvin missä Ansa-puoti on.)

marilynlaukut

ansanihanapikkuinen

PS! Löysi omistajansa!

julkkia1

korsetti3

hatturasiat

Ainoa jono oli kahvilaan, ja se oli piiiitkä. Korvapuustit oli noin jalkapallokentän kokoisia ja Laitilan limsoja oli tarjolla moneen lähtöön. Testasin vihdoin Brändylonkeron. Ei maistunut yhtään miltään, vaikka makuaisti, tietääkseni, jo onkin palannut. Asiakkaita oli kiva katsella, sillä moni oli laittanut asiaankuuluvaa vermettä päälle. Itsekin olin mielestäni ihan tarpeeksi eighties sulautuakseni pukeutuneiden joukkoon ;-)

asiakkaita2

Yläkerrassa oli toimivia antiikkivermeitä mm. Brunswick-levysoitinkaappi ja Wurlitzer-levyautomaatti. Samoilla tienoin myös upeita, ihania vanhoja designhuonekaluja, joista pari settiä olisin ottanut heti jos vain ikinä olisi tilaa tai varaa. Toisaalta, yhtä herkkuja löytää kirppareilta jos hyvä tuuri käy.

mv1

wurlitzer2

Kiva tapahtuma. Varmaan tuolla tulee ensi vuonnakin käytyä, ennen kuin alkaa hyytymys. (Hyytyi jo Recycling Factoryn kohdalla, meinaan – jotenkin ei enää jaksa niitä samoja risaineja kai jo kolmatta vuotta peräkkäin.)

Iso siivu suomalaisen muodin historiaa

Normaali

Merja Salon kirja – yhden kiinnostavan kulttuurihistoriasiivun raamattu, if you please – Muodin ikuistajat ei ole uusi opus. Se on ilmestynyt jo neljä vuotta sitten. Ja nämä neljä vuotta olen kuolannut ja miettinyt, josko joku ostaisi tuon mulle vaikka 50-vuotislahjaksi, tai jotain. Nyt kuitenkin on sen verran jouluinen olo lumisateineen kaikkineen, että menin ja ostaa päräytin ihan itse. Eipä tarvi odottaa ensi vuoteen.

Syvä ja onnellinen huokaus. Tässä kirjassa on niin paljon sitä, mikä mua kiinnostaa: suomalaisen vaatteiden käytön ja arvostuksen historiaa arjessa ja juhlassa, maan vaatetusteollisuuden historiaa, paljon tuttuja henkilön- ja firmojen nimiä, upeita kuvia ja tietenkin myös muotivalokuvauksen historiaa – sen näkee kirjan nimestäkin. En edes tiedä, miksi nämä mua kiinnostaa niin kovin. Lapsena vissiin jäänyt tarpeeksi pimentoon vaatteilla koreilusta ja ulkoisiin takertumisesta, ja nyt aikuisena on varaa ottaa takaisin kaksin käsin. Koska valmisvaatteista sopii mulle vain hasardina promillen verran, ja harvoin viitsin edes ommella mitään, tämä on sitten mun tulokulma muotiin ja vaatteisiin ja asessoreihin. Toisten ihailu, lehdet, kirjallisuus, blogit.

Ja blogeista puheenolleen, kaikille kymmenille muotibloggareille Salon kirja saattaisi myös olla avartavaa luettavaa ja katseltavaa. Ymmärrän jos ihminen itse ottaa peilin kautta muotibloginsa kuvat, ne saattaa ihan luvalla olla sitä lolita-lähtöistä varpaat sisäänpäin -nököttämistä kuvasta toiseen, mutta monella on toinen kuvaajana – ehkä voisi vaikka viikonloppuisin yrittää vähän vaativampaa asettelua ja valoa?

muodinikuis

Merja Salo: Muodin ikuistajat – Muotivalokuvaus Suomessa. Taideteollinen korkeakoulu. 336 s (2005)