Category Archives: loma

Viimeiset vapaahetket, hej hej

Normaali
kissa katsoo ikkunasta lumisadetta

Lunta…

No voi perhe, ois pitänyt tajuta paistaa nuo viimoset piparit nyt samalla kun uuni posotteli kolmatta tuntia hapankaalisoppa sisuksissaan! :-( Vaan enpä tajunnut. Olemme ilman piparia (Otaniemessä tuttu tunne vanhastaan), tyydymme soppaan.

Olen katsonut taas liikkuvaa kuvaa lähes tukehduksiin saakka. Tänään meni kolme dokkaria Areenasta plus yksi kirjaston leffa. Eilen ja toissapäivänä Toisen kanssa ja Syke, kaikki uudet jaksot. Kyllä, katson jopa kotimaista nykyään. JOS on hyvää! Noi on. Jossain välissä sujahti myös Nuori Morse ja Scott&Bailey. Onneksi Areenassa on nykyään niin paljon uusintoja, ettei tarvi ihan kaikkeen hyväänkään tarttua. Ja onneksi myös sarjat loppuu aikanaan!

En oo voinut kovin hyvin nyt pariin päivään, mutta huomenna taas reippaasti rekkain alle. Vielä huomenna voin valita, menenkö toimistoon, jossa saa lämpimän lounaan, vai sinne susipuskaan. To-pe jo puskapakko.

Hylläri

Normaali

Kirjahyllylläni on tapana yllättää välillä, siksi että olen pyrkinyt eroon kirjoista ja hyllymetreistä, ja siten sullonut kaiken mahdollisen kahteen riviin (takarivi ja näkyvillä oleva). Nyt illalla löysin takarivistä korkkaamattoman Eyes Wide Shut -dvdn! Olen nähnyt leffan kahdesti, mutta viimeksi vuosia, vuo-si-a sitten. Eli ei paljon hajua. Pistinpä katsoen uudestaan.

Näin filkan saa venytettyä yli kaksituntiseksi: ohjeistaa vaan, notta sanokaa sitten ne replat mahollisimman hitaasti, sana per minuutti sillain väsyneesti vois olla ihan hyvä rytmi. Eikä se silti ollut kovin rasittava. Korjaan, ei kovin rasittava koko aikaa. Olihan siellä niitä Kidmanin pitkiä sekohölinöitä, mutta paljon myös kelvollisesti pykättyjä jännitysmomentteja.

Tämähän oli aikanaan hyvin huudeltu leffa, osin epäilemättä anteliaan paljaan ihmisihon esittelyn takia. Vaikka valtavirtainenhan tämä oli jo silloinkin (1999), kuten nytkin. Tykkäsin kyllä ihan tarpeeksi, leffa säilyy hyllyssä. Muutenkin oli hempoisa hetki, kun koko talosta ei kuulunut mitään, pöydällä paloi kynttilät ainoana valona, ja sitten intensiivinen elokuva kaikessa rauhassa. Mieli teki tempoa Minority Report heti perään, mutta kohta saisi taas syytellä viikon lopulla itseään, kun kävi tahallaan sekoittamaan unirytmiään, vaikka tietää miten käy :-/

Puk puk Joulupuk!

Normaali

Erilainen aatto! Pukinmuori tuli jo iltapäivästä hirmuisten kantamusten kanssa, ja mie aloin pilkkoa juureksia. Muori hoitikin melkolailla loput. Paitsi olin laittanut hapankaalisoppaa jo edellisenä päivänä, se oli mun siivu. Muori pisteli juureksista ruukkua ja pataa ja jälkkäriksi vielä sherryssä kypsähtäneitä päärynöitä. Ei loppunut ruoka kesken.
aa ja pee ruokapöydässä

Joulupukki itse tuli lahjatöistä kahdeksan maissa. Otettiin aina himoittuja valokuvia puksun kaa, ja sitten syömään. Mainioita ei-jouluruokia riittää vielä pariksi päiväksi sekä meille että heille.

Nyt takas lojumaan.

Uuuu, naamakin menee julki, kun on niin makoisat olosuhteet!

Uuuu, naamakin menee julki, kun on niin makoisat olosuhteet!

Kaikkea tekisi mieli

Normaali

Taas sama lomaressi kuin kuun alussakin. Niin paljon kirjoja ja kaikki hyviä – ei tiedä mistä aloittaisi! Kaverien blogit! Ja sitten ne blogit joita on lukenut huolimattomasti, mutta vannonut palaavansa kunnolla. Hesari. Elokuvat. Ylen Areena. Uni. Kissoista huolehtiminen. Siivousta. Kaikkea tekisi mieli yhtäaikaa! Päivällä päädyin jo siihen, että luin kirjaa pari sivua, sitten menin nettiin ja sieltä suorin vartaloin tiskaamaan, ja kaarto takaisin kirjan pariin. Kun ei voinut päättää. Himmeetä.

Mutta sen päätin, että jollain lailla on liikuttava joka päivä tuossa jumppamatolla. Vaik olisi pelkkää venyttelyä, niin se sitten. Ei tästä muuten tuu mitään, kun menee taas lojumiseksi ja istumiseksi.

– – – –

Sain yllättävän kokemuksen toissailtana, kun kamu tuli kahveelle. Hänellä oli mukanaan siskonsa kiertoon luovuttamia helysiä, ihan siis romukoruja, basaarihelyjä, ei mitään kummallisia. Mutta ennen kuin kamu vei ne eteenpäin, mä sain valita mitä ikinä. Tuli ihan outo innostus asiaan! Ottaen huomioon että aikuinen ihminen voi järkätä itselleen joulun joka päivä, ei luulis että kuumottaa muiden hylkäämistä hippakoruista. Mutta niin vaan kävi että kaksi rannekorua ja viisi sormusta löysi uuden omistajan tästä osoitteesta. Ilo! Hihku!

Tämmöisiä tänään

Normaali

EDIT! Isomäestä puheenollen…

– – – –

En tiiä miten tämän nyt selittäisin, kun olen täälläkin vakuutellut mennen tullen, että en ole musiikki-ihmisiä ollenkaan… ja nyt taas pitää vouhkata siitä, että sain lipun musiikkijuttuun. JEE, SAIN LIPUN! Queenin keikka tänä iltana! Ok, ei ole ihan live. Mutta ajaa asiansa. Ootan aika paljon.

Mulla on cd-levyjä aika vähän. Oisko edes neljääkymmentä. Mutta ne kaverit keiltä on enemmän kuin yksi levy, ovatten seuraavat: David Bowie, Queen, Leonard Cohen, Prince, Eric Serra, Jean Michel Jarre ja Wimme. Wimmeltä on ehkä eniten :-D Elokuvamusiikkia olen haalinut jonkin verran, esim. just Serrat, koska ne on kivaa taustaa mille vaan. (LP-levyjä on myös, ja soitin. Mutta niitä tulee käytettyä vielä vähemmän kuin noita toisia.)

quee

Risto Isomäki on jännä kirjailija. Varsinkin sen aikaisemmassa tuotannossa on pistänyt silmään se, että se kirjoittaa aika paskaa dialogia ja on suht pihalla ihmisten välisistä jutuista esim. parisuhdetasolla. Tässäkin on tullut korjausta vuosien mittaan. Ja se tiedejännäripuoli, siinähän ei ole mitään korjattavaa ollutkaan! Kyllä nää ekokatastrofit ja maailman tuhoutumiset on ihan toisella levelillä jänskättäviä kuin joidenkin mafiosojen toistensa jahtaamiset. Isomäen Sarasvatin hiekkaa olen kehunut ennen ja kehun edelleen. Siellä vielä näkyi nuo dialogiheikkoudet ihmisten kesken. Nyt äsken luin Kurganin varjot, ja siinäkin oli alkupuolella jotain hemmetin kiusaannuttavaa kliseilyä siinä, mitä ihmiset tykkää toisistaan, mutta kyllä tiede- ja toimintapuoli taas imaisi niin, että hätinä ehti huomata ihmissuhteidenkin käsittelyn paranevan loppua kohti.

Niin, ja monasti Isomäen arvosteluissa muistetaan mainita ”ei herkästi ahdistuville” :-> Syystä!

Silmukoita

Normaali

Naapuriin muutti lankakauppa. Kävin siellä kolmisen kertaa ostamatta mitään, mutta sitten neulomishimo kasvoi liian suureksi, vaikka ite en tarvitse mitään enkä viiti rasittaa tuttuja kaulaliinoilla. Ajattelin sitten, että pakkokos niistä on tulla mitään, voi ihan vain kokeilla millaista jälkeä tulee eri langoista ja samalla saapi sitä neulomisintoa tyydytettyä. No.

Samat violettina ja turkoosina

Samat violettina ja turkoosina

Otin kolme kerää nauhaa (tosiaan enemmänkin nauhaa kuin lankaa), jossa väri vaihtuu liukuen pinkistä syvään violettiin. Napsuttelin jonain iltana tuollaisen lapun, siinä on nyt ne kaikki kolme kerää ja vieressä odottaa turkoosia nauhaa saman verran. Ei kovin riittoisaa. Isoilla puikoilla tosi nättiä pintaa, mutta esim. tuo on niin jäykkää, ettei siitä tulisi mitään kaulaliinaa ollenkaan. Se on nyt vain tuollainen lappu. Laitoin sen kissojen koppaan, jos heitä yhtään kiinnostaa lojua joskus jonkin toisenlaisen päällä.

Kokeilin sitten toista, tämäkin on enemmän nauhaa kuin lankaa. Kiusallista neulottavaa, mutta hyvin pehmeä ja hauska tulos:

Vihreää, mustaa, ruskeaa, harmaata

Vihreää, mustaa, ruskeaa, harmaata

Tiiä mitä nyt tuostakaan. Ehkä siitäkin tulee lappu.

Näin kun neuloo kerran kymmenessä vuodessa, jännä huomata että silmukoiden luominen lähti itsestään, mutta neuleen päättelyä joutui ihan miettimään. Jotain vedettiin jonkin yli mutta ääk, mitä ja miten? Löytyi sekin sitten.

– – – –

Lounas siskontyttöni O:n kanssa sujui ihanasti! Sukulaiset ohitettiin hyvin minimaalisin maininnoin ja oltiin vain kaksi ihmistä, jotka on kiinnostuneet toisistaan, toistensa tekemisistä ja olemisista ja kiinnostuneita tutustumaan. O on tosi nätti ja hänellä on hersyvä nauru :-) Sain paljon jutunjuurta siitä väikkäristä, jonka ehdin lukea loppuun aamulla, ja käytiin läpi myös mun puuhia viimosen 25 vuoden ajalta. Puolitoista tuntia humahti ettei mitään. Silvopleessä oltiin, kuhina kävi koko ajan. Se mesta ei todellakaan voi mennä konkkaan, sen verran tiuhaan käy ovi.

Miuskis mauskis

Normaali

Sunnuntain retki. Ensin surautettiin Hvitträskin joulumarkkinoille; koska Hvitträsk on ihana paikka, ja koska Saila oli siellä myymässä. Mä nyt näistä joulumarkkinoista silleen enää, mutta onhan Hvitträsk ihan eri juttu. Sinne menis jo pelkästään sen takia, että saa katsella niitä taloja vaikka ulkoapäinkin. Markkinat oli alakerrassa sisällä, sekä pihalla, ja vielä ravintolassakin toisella puolen pihaa. Annoin palaa kun oli lähdetty.

Pihan kojuja

Pihan kojuja

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Saaripalstan Saila myy

Saaripalstan Saila myy

Ostoksista haluun tuoda ihan kuvalla tämän: uusi ikkunatähti, jotain lasiaskartelua. Tykkään tosi paljon :)

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Ja sitten, sunnuntain part 2: kaksiviikkoisia kissanpoikia katsomaan Espooseen! Täällä (kissojen kotona) ja täällä (kuvaajan kissblogissa) on parempia kuvia mussukoista, en julkaise täällä sataa huonoa kuvaa vaikka sen verran niitä varmaan kännykälläni räpsin. Tolla NaukuMammalla oli sentään oikea kamera ja kunnon salama ja vehjekset mukana.

Vierailulla oli kaksi tarkoitusta: totuttaa pentuja ihmisiin ja käsittelyyn, sekä ottaa viikkokuvat. Ei ollut kauhean vastenmielistä baabattaa pörrönaamoille, ottaa niitä syliin ja katsella ihania pikku varpaita ja pikku nassuja :-))) Rauha-äiskä oli hyvin huolehtivainen ja pyrki hakemaan pentuja koppaan takaisin, tosi söpöä. ”Mitä nää isot rähmäkäpälät mun pennuilla muka tekee…”

Mutta tiiättekö, kun koskettaa kaksiviikkoista kissanpentua, se on niin pehmeä että sitä ei melkein tunne! Iiih! Tätäkin kokemusta vaille olisin jäänyt, ellen olisi mukana blogimaailmassa.

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Myöhemmin illalla kotona ehdin vielä kattoo True Detectiven loppuun. Kyl on HYVÄ sarja! Mutta sehän onkin HBO:ta, ei ne vissiin kauheen paskoo ole tehneet ikinä. True Detectiveä kantaa tietenkin pääosaukot McGonaughey ja Harrelson, ja tiuhaan viljelty salaperäinen, kähisevänkuiskaava tapa kommunikoida. Sekä tietenkin kimurantti juoni, jossa pörisee niin lasten hyväksikäyttö kuin okkultismi ja silkka päänpipiys.

– – – –

Aikuisuus lähenee. Mun viimeistä maitohammasta on suojeltu paikoilla edestä ja takaa, ja ne paikat lähtee aina pois ja se on taas sitten satasen pieti per. Eilen lähti viimonen paikka, ja olinkin ajatellut, että kun se lähtee, saa koko hammas lähtee. Varsin ajan niin että ensi viikolla ois poisto. Ei implanttia, jääköön kolo. Jos ketä häiritsee, niin saa maksaa mulle sen implantin.

Pitää vielä miettiä, millainen initiaatioriitti tähän aikuistumishyppyyn pitäisi liittää. Bileet kavereille kotona, vai karkkitarjoilu kaikille töissä? ”Hyvästelkää mun viimeinen maitohammas! Nyt musta tulee aikuinen, vakava ja urasuuntautunut täti, ja kukkahattuunkin ostetaan uudet sulat ja kukat!”

– – – –

Jep, näin. Mitäs muuta mun piti sanoa. Tää ’71 tuli katsottua nyt päivällä. Varsin machoksi ja jännäksi meni sekin kohdakkoin, mutta plääh, kun loppupuolella ei enää tiennyt, kuka on kekä. Kun Belfastissa v 1971 oli siis sotilaiden ja siviilien lisäksi ns. omat ja vieraat ja vastarintajoukot ja vastarintajoukkojen vastarintajoukot, soluttautujat ja petturit, niin pikkasen joutui ihan ajattelemaan, mitä lopussa oikein tapahtui. Mutta yleisfiilis siis tosi jees, niin on dramaattista ja jännittävää kuin pitikin, ja hyvät syvät musat auttaa asiaa kohtuupaljon. Ja irkuissa on aika nättejäkin tyyppei. Se silmien, ihon ja tukan yhdistelmä, nam. Ei huano.

Kun kaikkea!

Normaali

Lomaongelma: haluaisin tehdä kaikkea heti ja yhtäaikaa! Haluaisin lukea tuon väikkärin loppuun. Haluaisin myös lukea jotain odottavista kuudesta kirjasta. Haluaisin siivota ja nukkua ja katsoa True Detectiveä. Haluaisin olla nukkumatta!

Eli nyt ainakin heti pois netistä ja tekemään jotain muuta.

2h 17min

Normaali

No niin, Prinsessa Kaguyan taru on katsottu, originaalina tietty. Pelottaa aina nää yli kaksituntiset leffat, notta jos ei jaksa ja nukahtaa tai pitää lähteä pois. Vaikka ikinä en oo lähtenyt kesken elokuvista. (Eiku oon kerran, kun yskitti niin paljon etten kehdannut jäädä.) Ei ois taaskaan tarvinnut jänskättää. Ihan suilakkaasti sujahti koko maraton. Heti jo alusta tuli tosi rauhaisa olo, koska japanilainen estetiikka on vaan niin… se sopii mun sielulle. Rinsessa on tienannut viittä tähteä ympäri maailman, joten siitä ei sen enempää: ansaittuja ovat. Tarina ja tekniikka ovat yhtä kunnossa kumpikin. Voin suositella tätä enemmän kuin joulumarkkinoita. Rinsessasta selviää hengissä ehjempänä, eikä oo tungosta.