Category Archives: matkalla

Hieno keksintö. Nukkupillerit.

Normaali

Kunnioitan kovasti.

Nyt kun hotlassa yrittää seurata, mitä eri tv-kanavilla tarjotaan, täysin yllättäen vain Frendien kopioita. Näitä sohvilla läppääviä alle kolmekymppisiä. Kiitollisena olen katsonut myös pari aitoa Frendi-jaksoo, mut se oli sit se.

Kun menee twitteriin, siellä katotaan telkkarii vehkeet kädessä, eli myös twitter on muuttunut telkkariksi. Eiku sohvaksi. Exskjuus käsitteiden sotkeminen, ihana nukkupilleri alkaa vaikuttaa, jee.

Pitkän unen toivon vaikuttavan taas päivän mielenlaatuun, koska hälinää tuleepi riittämään, alkaen siitä pakkauksesta. Matkustan tosi vähillä kamoilla ja nytkään matkatavarahihna ei tunnistanut laukkustani matkatavaraksi. Liian kevyt, vaikka 3 teepparia osoittautui turhiksi olemaan mukana. No, ei oo sama vaiva takas tullessa. Kaikki käyttämättömiksi jääneet paidat tulevat suojaamaan kivasti Mujista ostettuja kivoja ja muutamii muita lasipurkkeja. Nyt on hihnalle painoa tarpeeksi, mut pelko on niin päin että toivottavast myös käsimatkatavarat pääsevät punnituksesta läpi. Byyh.

Huomenna

Normaali

tulee olemaan NIIIIN kauheet pakkaustraumat. Ei pitänyt ostaa kuin Gaultierin kirja. (no, sekin painaa ainakin jotain 5kg) Mut sitten maanantaiksi ei ollut mitään suunnitelmii, ja lähdin ulos…

Päivän voitto: selvisin salaattibaarin tiskillä ruotsilla. Juhuu! Oli meil kyllä jonkin verran lystiäkin, ko mähän puhun siis minkä verran vaan, mutta ymmärrys toppaa heti. Mä sit vaan puhuin koko ajan, niin että ne ei saaneet suunvuoroa. Tuli ihan huimaava olo – oikeasti osaan oikeassa tilanteessa. Jumankekulis.

Lyhyesti

Normaali

Missään en oo saanut niin hyviä kasvis- ja vegaanisalaatteja kuin Tukholmassa. MISSÄÄN. En etenkään kotona. Nää täällä tekee isoja lautasellisia innovatiivisesti, ainesten rikkaus ja kauneus mielessä. Missä vaan näkee hipsterii istumassa terdellä, niin sinne sisään ja salaattitilaus vetämään. Ei voi pettyä. Kuvia tulee myöhemmin.

Viime keväästä saakka mulla on ollut sellainen pikkuhaaveilmus että olisi kiva päästä hotelliin suihkuun, lojumaan ja hotellipetiin nukkumaan. Jei, nyt pääsen harrastamaan sitäkin! Humputan päivät tuolla ulkona, mutta illat juurikin suihkua, lojumista ja nukkumista. Kelvollista! Hotelli on hiljainen ja pieni.

Elossa ja potkii

Normaali

Huh-huh, elämä on rankkaa ja kuluttaa jalkoja! Häpeän tunnustaa (Exme, goddag) että en oo puhunut tääl ruotsia kuin yhdelle ukolle, jolta kysyin tunnelbaanaa. Kaikki muut jutut oon räpytellyt englanniksi, koska mul on aavistus, etten kuitenkaan ymmärrä, jos ne vastaa mulle ruotsiksi.

Muuten ihan jees. Tukholmassa on vielä kesä ja koko kaupunki hilluu ulkona paitahihasillaan.

– – –

Aijoo, piti sanoa siitä Helsinki Comedy Festivalistakin, koskapa tuli istuttua kolme iltaa. (padilla on hankala laittaa linkkejä, ettikää ite jos kiinnostaa) Eka ilta eli viime keskiviikko oli paras. Virgin Oilissa Ilari Johansson MC ja muita huippui, en ollut tainnut kuulla ainoatakaan jutuista aiemmin. Torstai-illan Hedberg+Kivelä oli aika juosten kustu. Näkyi, että tyypit oli sopineet parista jutusta ja ”hei laitetaan improna loput”. Kyyyllä se tavallaan toimi, mutta tavallaan taas vitutti että em näkyi läpi. Ja perjantai sitten varmisti sen, että ymmärrän olla toiste ostamatta näin paljon lippuja. 5-vuotisjuhla, isot nimet paikalla. Ilari J heitti osin samaa juttua mitä ke, MUTTA KIITOS aika paljon myös muuta! Eli sillä on iso setti mistä lähtee. Savolaiset konnarit tipautti mut aika täysin, vaikka vieressäni istui joku vitun rokpoliisi, joka ei innostunut mistään.

Oma pikku idolini Ismo Leikola heitti saman setin kuin keskiviikkona. Se on ymmärrettävää ja tavallaan ihan hauskaakin, mut ois nyt laittanut JOTAIN uutta. Grr. Heli Sutela oli ihana, ihan omanlaisensa. En oo häntä nähnyt moneen vuoteen livenä.

Perjantai venähti yhteentoista ulkona, ja kun herätys on sit neljältä niin monta vaaraa ompi eessä. Vähän ankeeta oli koko aamun, mut hotelli päästi mut nukkumaan jo aamulla vaik huoneet oikeasti saisi vasta iltapäivällä. Se pelasti kaiken. Aamen.

Mitään muuta lomaa enää tartte

Normaali

No niin, huh-huh. Olo alkaa olla taas normaali. Koko eilinen päivä rehotusta fantsunpantsussa sosialisoinnissa ensin junassa, sitten Tampesterin Trattoriassa, sitten taas junassa. Perjantaina käytiin ostamassa liput oikein livenä Kriisin kaa, ja lauantaina tavattiin sitten Ohari, Birdy ja Tiina ehtymättömän skumppasammion ja erinomaisen safkan ja palvelun merkeissä. Kommunikaatiota riitti… hetkonen.. Tampereella perkele seittemän tuntii ja junamatkat lisäksi. Se on introvertille aikamoinen poikkeustila :-D Ja herkullinen, ihana poikkeustila olikin! Noita wanhoja tätejä – vaik Tiina ei oo wanha, hän oli porukan nuorisoedustaja – on niin ihana nähdä, mieluusti tapaisi vaikka useamminkin!

(Ne on vain naurunkyyneleitä. Oikeesti.)

Painostusta meitsain liittämiseksi Feisbuukkiin ilmaantui lopulta huomattavissa määrin. Huomasin kyllä, että paljon on sellaisia juor…asioita, joita en mitään tiedä kun niistä on puhuttu vain feibussa. Fakta on kuitenkin, että jo näinkin vietän aikaa netissä jo ihan liian paljon, joten en pistäisi kauheesti vetoa että ikinä päädyn vielä yhteen aikasyöppöön.

Mutta eilinen, se kyllä tuntui kokonaiselta lomalta. Mää mitään muuta lomaa tartte! :-)

15 vuotta Helsingissä

Normaali

Huomenna vappuaattona tulee 15 vuotta siitä kun muutin Helsinkiin. Eipä ole tarvinnut sen jälkeen kovasti matkustella Suomessa. Jyväskylässä olen käynyt kerran koulutuksessa; Viialassa, Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa olen käynyt kerran katsomassa kamuja; Turussa kävin kerran porukkamatkalla; Porvoossa olen käynyt kolmesti ja Tampereella moniaita kertoja sekä tapaamassa ihmisiä että kerran koulutuksessa. Tampere rokkaa näistä ehdottomasti eniten. Sinne voisi hurauttaa ihan vain pällistelemäänkin päiväksi.

Helsingissä on edelleen mulle täysin tuntemattomia alueita. En ole käynyt edes Pihlajasaaressa, pohjoisen lähiöistä puhumattakaan. Toissakesänä hahmottelemani päämäärätön bussiretkeily kaatui käsittämättömiin helteisiin, mutta suunnitelmanahan se edelleen voi olla olemassa.

Helsingissä parasta: kaikki tarjonta, avoimet ihmiset mukaanlukien.
Helsingissä pahinta: kamahörhöt, pultsarit ja roskaajat.

Pikapistäymys länsinaapurissa

Normaali

Noin, nyt on käyty Tukholmassa – mulle eka kerta 30 vuoteen… Asuttiin Värtanissa Östermalmilla, yksi päivä saatiin menemään Södermalmilla. Yksi päivä jaettiin keskustan, Riddarsholmenin keskiaikamarkkinoiden ja Gamla Stanin kesken. Eka pääkohde oli uusi Fotografiska, jossa Leibowitzin näyttely ja vessoissa kangaspyyhkeet!

Södermalmilla sattui olemaan koulujen päättäjäiset samaan aikaan kun me turskat pällisteltiin siellä. Valmistujaiset ilmiasustelevat samaan tapaan kuin meillä penkkarit, eli kiljutaan ympäriinsä ajelevien kuormurien lavalla. Sitä oli kiva katsoa, sillä myös jalkakäytäväsvedut tekivät juhlasta omansa – hymyilevien naamojen ja vilkuttavien käsien seassa näkyi ruotsinlippuja ja kukkia :-) Näin saatiin vähän korvausta kalenterin nielemistä sambakarnevaaleista ja Helsinki-päivästä.

Södermalmin sivukatuja on mainostettu jossain ennenkin, mutta eipä vähä lisää pahaa tee. Päädyttiin ihan vahingossa tällaiselle kuin Södermannagatan, ja sen pikkuputiikeista oli tosi vaikea päästä irti. Grandpa tarjosi sellaisia vaatteita ja releitä että itku meinasi tirahtaa kun ei rahat riitä kaikkeen. Hiukan siitä eteenpäin tuli vastaan luomukauppa jossa oli ravintola samassa. Eväät illaksi sieltä, ja vuoden ekat ruotsalaiset mansikat. Ja hups, kun mentiin kadun yli, siellä jo houkutteli 60-lukuun sisustettu baari, jossa oli elävä musta villakoira ikkunassa. Tottahelv mä meen paikkaan missä on eläin!

Hyvä meininki. Joskus menen tuonne takaisin yksin ja ihan älyttömän rahatukon kanssa.

Sekä Södermalmilla että Norrmalmilla tutkin Gudrun Sjödenin putiikit. Katalogit kukkasineen ja väreineen on saaneet kuolan valumaan useita kertoja, mutta itsepäisesti en ole ostanut postimyynnistä mitään. Paikanpäällä sitten sekosin kunnolla, tutkin kaiken mitä oli. Pyyhkeitä ei ollut kuin Gamla Stanin myymälässä, joten ne jäi nyt. Mutta vaatteita sovittelin kaikkia mitä yhtään teki mieli. Sain lopulta järjen käteen ja ostin vain pari juttua ja sukat. Olen tosi onnellinen. Tarkistin juuri kotiin tultua, että onhan mulla vielä rahaakin tilillä (25 euroa) ja luottokortti vinkaisi vain noin kolmensadan edestä, niin että mikäs tässä. (Onneksi ei ole enää muita lomasuunnitelmia.)

Menomatkalla laivalla oli aurinkoinen pläkä. Ihan tyyntä, lämmintä ja ihanaa. Tukholmassa oli pilvistä tai satoi, koko ajan. Paluumatkalla oli ilmeisen kova tuuli, mutta kunnon keinunta alkoi onneksi vasta Maarianhaminan jälkeen, jolloin olin jo unessa. Tunsin keinunnan tietenkin myös petissä ja laiva ryskyi ja rämisi, mutta pysyin hyvin leveleillä aina kellonsoittoon asti.

Kotona päässä keinui vielä monta tuntia… kaikkea se välikorva oppiikin, vaikka aivot olisivat sleepissä.

Riddarholms Medeltidsmarknaden (Flickr)