Category Archives: Night Visions

Sitten jotain muuta

Normaali

Pari toisenlaista leffaa. The Wolf of Wall Street on jo ollut ja mennyt teattereissa, mutta katsoin sen dvd:ltä pari viikkoa sitten. Maps to the Stars esitettiin äsken Night Visionsissa, mutta suomenkielisin tekstein, eli ehkäpä sekin on tulossa kankaille. Näille on yhteistä se, että kummassakin leffassa oli pelkästään vastenmielisiä henkilöhahmoja. Eli kraist mitä porukkaa! Mutta hei, toinen sijoittuu Wall Streetille, toinen Hollywoodiin. What could go wrong with the personality development?!

Silti aikasmoisen hyviä duuneja, noin kokonaisuutena. Wolfissa Leonardo DiCaprio tekee sellaista työtä, että oksat poies. Tuossa toisessa taas ihmetystä herätti Julianne Moore, jonka vissiin pitäisi olla noin satavuotias (oho, eiku syntynyt samana vuonna kuin meikä, köh), mutta ihmeen freesi. Sehän saa riisuuntuakin useampaan otteeseen Mapsissä, eikä turhaan. Kestää kyllä kattoo. Ei näitä vilimejä silti yhtä kertaa enempää jaksa, on koko tuo maailma sen verran perskolosta kotoisin.

Tänäänkin piipahdin Night Visionsissa… The Voices. Ho-hum, olin ymmärtävinäni, että siinä pidettiin jotenkin outona henkilöä, joka kuulee eläinten puhuvan. Jaahas vai niin. Entäs jos eläimet pitää vaikka blogia?

Istuu pimmeessä

Normaali

Jess, Season Film Festival suoritettu! Sieltä on mukavankätevää valita muutama leffa, kun tarjonta ei ole niin poskettomissa mitoissa kuin vaikka R&A:ssa. Nyt nappasin perjantai-illaksi yhden ja la-su kumpanakin päivänä kaksi. Osa leffoista tulee normilevitykseen myös. Valitettavasti Kinky Boots on niin vanha, että sitä tuskin näkee nyt enää missään kankaalla – varsin hyväntuulinen ja voimaannuttava pläiskähdys, lisäksi tosipohjainen. Ihan järjetöntä, mitä kaikkea oikeassa elämässä voi tapahtua :-D parhaista paloista onneksi tehdään elokuvia!

Jaa, seuraavaksi taitaakin olla tulossa taas Night Visions

lolaaa

EDIT: Musikaalina Lontooseen ensi vuonna!
http://www.thestage.co.uk/news/production/2014/01/kinky-boots-musical-set-2015-west-end-run/

Ihan kiva pubikierros

Normaali

Välillä jotain muuta kuin Elisaa.

”Five friends who reunite in an attempt to top their epic pub crawl from 20 years earlier unwittingly become humankind’s only hope for survival.”

Night Visionsin The World’s Endissä oli suomenkieliset tekstit! Mikä saattaa merkitä sitä, että leffa tulee Finnkinon (tms.) levitykseen! Ei olis ihan hirveän huono juttu, oli nimittäin yllättävän viihtyisä räppi se. Brittikomiikasta tuttuja naamoja useampikin. Ensimmäiset parikyt minuuttia sitä vaan nautti tyypeistä ja mietti, että mitähän tämä leffa oikeastaan tekee Night Visionsissa – kunnes *PÄDÄNG!* vastaus valkenee hyvin reippaalla tavalla! Dialogi on nopsaa ja näppärää alusta loppuun, tyypit on ihan loistavia ja homman teemahan ei ole sen vähempää, ei sen enempää kuin ihmiskunnan pelastaminen. Ihan kiva pubikierros se.

out

Kattelin NV:ssä kolme muutakin leffaa, mutta niistä ei ole niin kummoisesti sanomista. Jotain ”joo ok, tarpeeksi huuruisaa ja paranoidia, liian pitkä”, jotain ”ihan ok, liian pitkä, aika turha” ja ”joo ihan ok, oisin voinut elää ilmankin”. Tänä vuonna olen ollut ilmeisen laiska leffafestarikävijä, mutta onpa sitten riittänyt powerii johonkin muuhunkin.

Kevään elokuvafestareita – herkkua on siinä monenlaista

Normaali

Suoraan noitten tiedotteesta:

– – – –

R&A:n pikkusiskona tunnettu Artisokka vaihtaa nimensä Season Film Festivaliksi. Kevätfestivaali (4.-7.4.2013) esittelee ennakkoon levitykseen tulevien elokuvien parhaimmistoa sekä komean joukon uutuuksia, joita ei Suomen teattereissa muuten nähdä. Season Film Festival seuraa naiselokuvafestivaalina vuonna 2001 aloittaneen Artisokan jalanjälkiä antamalla ohjelmistossaan yhä paikan tärkeille naisteemoille, -ohjaajille ja –näyttelijöille.

..clippety-clip…

Muoti- ja designelokuvaa esittelevä Fashion Film Festival siirtyy kesältä keväälle ja lyöttäytyy yhteen Seasonin kanssa. FFF-sarja esittelee muodin maailmaan sijoittuvia elokuvia sekä elokuvia, joissa muoti ja design ovat tärkeä osa kerrontaa. Muotisarjassa nähdään muun muassa Harper’s Bazaar- ja Vogue – lehtien legendaarisesta päätoimittajasta kertova dokumentti DIANA VREELAND: THE EYE HAS TO TRAVEL sekä Berliinin elokuvajuhlilla kiitosta kerännyt FAREWELL, MY QUEEN, joka on veteraaniohjaaja Benoît Jacquot’n (A SINGLE GIRL 1995, VILLA AMALIA 2009) tulkinta kuningatar Marie Antoinettesta Ranskan vallankumouksen alkupäivinä.

– – – –

Ja vielä erikseen Night Visions, Back to Basics 11.-14.4.

Aijai!

No nyt!

Normaali

Night Visionsin pomo ilmoitti ennen End of Watchin esitystä, että eihän tämä ole tavanomainen NV-leffa, mutta nähty on ja hyvä leffa on, vaikka siinä on Jake Gyllenhaal pääosassa, niin että nauttikaa vapaasti.

Niin kävi, että mulle tästä ”ei-NV-leffasta” kopsahti se odotettu verenpaineiden herättäjä. Mä ja joku istuttiin takarivin keskellä yksi penkki välissä, ja toivon kovasti, ettei se huomannut mun jatkuvaa kynsienpureskelua ja käsivarsien raapimista ja naamanvääntelyä, sillä leffa tosiaan vei mukanaan :-> Jos joku tykkääpi intensiivisestä toiminnasta, jossa on tarpeeksi komeita univormusällejä ja -neitoja, hereillä pitävät dialogit ja muutama muukin mieltä viihtävä jippo, niin tässä se on. Suomenkielinen teksti oli jo saatu (ja nimi: POLIISIT. Hohhoijaa, oisko voinut keksiä mitään muuta? POLIISIT…) ja ensi-ilta Suomessa on ensi viikolla.

Tällä hetkellä leffan pisteet menee IMDB:ssa 8/10 ja ihmettelen jos ne siitä kovasti laskee. Koska tämä on vaan hyvä. Eikä Jakea tarvi dissata yhtään, se – ja ne muut – hoitaa hommat niin täysin. Kattokaa juonet ja muut särpäkkeet linkistä yllä.

– – —

Mutta illalla sitten… The Seasoning House on no contest ilkein ikinä näkemäni elokuva. Huom. olen siis 52-vuotias, omistan mm. alkuperäisen I Spit on Your Graven ja olen nähnyt muitakin leffoja jotakuinkin kohtuuttoman paljon. Ja silti mut pystyy vielä yllättämään. Tämä pystyi. Ei edes örkkejä, vaan ihan vain ihmisiä. Balkanin sota. Kaikki leffan miehet psykopaatteja, kaikki naiset uhreja. Kunnes…

En voi erityisesti suositella tään näkemistä kellekään. Tämä ei ole silleen trash eikä mauton että tässä mässäiltäisiin erityisesti millään. Tämä on vaan niin vtun tyly ja rujo. En yhtään ihmettelisi, jos tällainen psykoilu olisi just nyt, reaalisesti, menossa monellakin suunnalla maailmassa. Koko ajan on menossa sotia, koko ajan muiden tuhoamista erilaisin keinoin.

Olen ihan… Toivottavasti silmät ja suu on asettuneet normaaliasentoihin huomiseen mennessä, kun pitäis lähteä ihmisten ilmoille. Toistaiseksi muistutan lähinnä Munchin Huutoa. ”Ööööö?!”

Roisketta…

Normaali

Killing them softly. Tämäkin on uusi leffa. Taisin ostaa lipun kaikkien isojen nimien takia: Brad Pitt, James Gandolfini jne. Spiikkeri lietsoi ennen leffan alkua, että Cannesissa tämä oli ehdottomasti väkivaltaisin show. Daa, no Paperboy ei sitten vissiin ollut Cannesissa, koska näyttävistä ampumisista huolimatta tää oli ihan pupujussileffa eiliseen verrattuna.

Hienointa tässä oli oikeastaan se, miten televisiosta syöttyvä pressanvaalikampanja isänmaallisine ja kohottavine puheineen taustoitti leffan raakoja ja laskelmoivia tapahtumia. Ikäänkuin kaiken päälle olisi tupsuteltu toiveikasta taikapölyä, joka hämmästyttävästi muuttui veriroiskeiksi, hukatuiksi elämiksi ja muista piittaamattomaksi omanvoitonpyynniksi. Pessileffa siis.

Muutenhan tää oli semmoinen psykojen ukkojen oma juttu, ei paljon naisia tarvittu. Yksi huorahahmo taisi saada peräti kolme repliikkiä, siinäpä ne filkan naiset sitten oli.

Sekä Paperboy että tämä on periaatteessa ihan valtavirtaleffoja, ja en oikeastaan näe edes niiden väkivaltaisuudessa syytä siihen, etteikö Finnkino voisi ottaa näitä ohjelmistoon. Yhtä väkivaltaisia kohtauksia löytyy varmasti parhaillaankin esitettävistä elokuvista, puhumattakaan sitten jostain 1970-90 -lukujen mafialeffoista jne.

Niin kovasti toivoisin, että jompikumpi huomisista katsottavista sytyttäisi sielun kunnolla. Tää on aina vähän tämmöstä kytemistä Night Visionsin kanssa. ”Ihan hyvii joo.” Rakkautta&Anarkiaa palkitsee yleensä kunnolla aina jossain vaiheessa, mutta onhan siellä tietysti paljon, paljon enemmän tarjontaakin.

Kaksi katsottu, kolme jäljellä

Normaali

Paperboy. Siis Kidman on neljävitonen? Ei helv. Tiedän kyllä legendaariset naamaleikkaukset, ei siinä mittään, mutta miten neljävitosen naisen podi voi olla yhtä hyvässä sheipissä kuin barbinukella? No, ehkä se syö yhden kikherneen viikossa ja potee kaksi päivää ahistusta mässäilystä, ei tiä.

Leffa ei ollut vallan huono, itse asiassa se sojotteli lonkeroita moneen suuntaan ilmiselvän väkivaltateeman lisäksi. Ihmissuhteet on outoja, ihmispsyyke on outo, soppaan hiukan rasismia ja paljon seksismiä, himppa homoutta, epätoivoisia riippuvuussuhteita, hyväksikäyttöä puolelle ja toiselle, kunnianhimoa. Louisianan sikaniskat, rämesuot ja white trash blondit ei varsinaisesti ole ominta kuvastoani, mutta miksikäs mä ostin lipun… ai joo, muistan: Matthew McKönnykkä! Könnykän ääni ja Kidman koko mitalta palkitsevat toki sen verran, ettei itteensä tarvi alkaa läpsiä poskille leffan katsottuaan.

(kuva pöllitty imdb:stä)

Game of Werewolves oli tylsempi. Olen jo tottunut odottamaan hulluilta espanjalaisilta mielettömiä tarinoita ja säpäkkää menoa, mutta jotenkin ei vaan auennut mulle tässä. Toisaalla kaveri sanoi, että hänestä ihmissudet oli tosi hyviä ja meno villiä – no okei, ne sudet oli hyvässä karvassa ja meikissä, ei siin mittään, mutta sitten kun niitä on 30 ja ne kaikki karjuu kitarisat hulmuten ”ROAAAAARRRR!!!” päin kameraa, niin menee vähän maku. Juonenkäänteet kuulostaisi varmaan kirjoitettuna ihan kohtuullisen jänniltä, mutta ei ne siel teatterissa ihan sitä olleet. Selvästi oli haettu myös koomisia elementtejä ja koomista replikointia, mutta ei mennyt ihan tarpeeksi korniksi kuin parissa kohtaa.

Night Visionsin yleisö on ainakin näissä kahdessa näytännössä ollut ihan muuta kuin odotin. Trad kuvittelin mustaan pukeutuvien teinipoikien muodostavan pääosan katsojakunnasta, mutta siellähän oli porukkaa aika nuoresta vaariin ja mummoon, kaikki sukupuolet ja iät. Ai niin, onhan tässä ikärajat! Siksi niitä teinipoikiakaan ei siellä ollut.