Category Archives: poistoa

Kellä se taas ois isoin, voi herrajesta

Normaali

Voin nyt kertoa, mikä on se turhin porukka. Se on nää, jotka vinkaisee organisaatiomuutoksen jokatoinen vuosi. Sekoitetaan kaikki että näin ja nuin, ja kymmenen vuoden päästä ollaan taas samassa pisteessä mistä lähdettiin, ”koska tää toimii”. Siinä välissä sitten potkitaan porukoita pellolle, mutta näkyykö koskaan, että se organisaatiomyllääjä havaitsisi olevansa itse se saatanan turha nappula, jonka pitäisi lähteä pitkälle kalareissulle? Eipä ole vielä sellaista itsetuntemusta nähty! Muut sentään tekee ihan oikeita töitä, siinä kohtaa kuin mylläri vain jumalauta myllää.

Eihän meilläkään ole tietysti julistettu, ketkä kaikki joutuivat lähtemään yt-myllyn aikaan. Mutta tänään kuulin todella hälyttävän uutisen pois potkimisesta. Kundi, jonkalaisia jos olis maailmassa enemmän, olisin saatana vaikka naimisiin mennyt ja lapsia laittanut (no en, lapset on sentään liioittelua). On nimittäin niin säpäkkä tekijä, että moista ei ole nähty koko talossa. Osaava päällikkö, kiva, tarttuu asioihin kaikilla kielillä ja toimittaa hommat valmiiksi. PISTETÄÄN POIS. Vähän sama kuin jos maitokahvista ottais sen kahvin pois ja sanoisi, että on tää silti maitokahvii, uskokaa nyt. On se.

Soitin sille illalla ja tarkistin. No, ei ole ihan loppuun taputeltu. Nimi ei mennytkään poistolistalle yt:ssä, vaan ihan vaan livahti poistettavien kaverien joukkoon, oho hups. Ja ylemmällä taholta meni läpi poistettavien joukossa, koska oho hups, mistäs me näitä tunnetaan tai tiedetään. Arvovaltaongelma suunnassa x! Tämän kaverin on lähdettävä, koska se aukoo suutaan! Munanmittaustalkoot tässä ja nyt!

Onneksi on jo joukko ihmisiä, myös mun lähihuoneista, jotka on kirjelmöimässä asiaa oikeille raiteilleen. Hyvin voi olla ettei potkuja peruta, mutta se jää selkeästi talon tappioksi. Ei kundin. Se tuntee ”kaikki” alansa ihmiset ympäri Suomen ja niiden kaverit, vaille töitä se ei jää. Mutta vituttaa tuo koko kuvio. Vituttaa yt:t ja organisaatiomyllerrykset, mutta ennen kaikkea vituttaa että joku arvovaltapaska laitetaan siihen vielä soppaa sekoittamaan. INHOAN kaikkia valtajuttuja muutenkin, en katso edes valtamouholeffoja – ja sitten kuulee live-elämässä tällaisesta. Voi helevetti.

Mut se tykkäsi siitä, että soitin. Hyvä. En tykkää yhtään puhelimessa puhumisesta, mutta tässä kohtaa oli vähän pakko, ja hyvä ettei mennyt hukkaan.

Heihei hammas ja heihei palkka

Normaali

Sinne meni maitohammas, heihei. Eikä vienyt pitkään, ehkä kymmenisen minuuttia. Plus yheksänkymppiä, mikä on tosi paljon vähemmän kuin kissalääkäri!

Myös löydettiin uusi optio kun en sitä implanttia tahdo. Mun puhkeamaton rautahammashan on olemassa siellä. Sen voisi jollain oikomishoidolla saada ajan mittan esiin ja riviin. Vau, viisnelonen vaihtaa maitohampista leipähampiin :-D Homman pimeä puoli, että se tulisi maksamaan saman verran kuin implantti. Eli ei näillä palkoilla.

Enkä kehtaa edes ajatella, paljonko palkasta tänään jäi, kun maksoin velkoja, bussikorttia puoleksi vuodeksi, lainanlyhennyksen, ja aijoo vastike on vielä maksamatta. Kyllä ei oo nyt tavallinen olo ollenkaan. :-(

Kävin kaupasta kylmää kahvia ja pullaa. Mmmmm, pullasuttua iltapalaksi! Oikeasti ois kyllä tehnyt mieli lämmintä ruokaa, mutta nyt ei käy.

Vanhoi kääpiä

Vanhoi kääpiä

Ihan horo

Normaali

Pettajän tie mua vie. En sentään ole käynyt rapsuttelemassa vieraita kissoja – saati koiria! – mutta lipsahti kumminkin, toisella lailla…

Oli se viheriä valo siellä, sanoi, että vapaita aikoja. Jotenkin hypnotisoiduin siitä, kävelin vain sisään ja päädyin noin vaan pettämään TukkaJukkaa. Sorit! Ihan horo.

Ei ole TukkaJukkani tämä!

Ei ole TukkaJukkani tämä!

Siistittiin vaan, ja laitettiin joku tehohoito. Oli kyl sen verran kallista touhua, että nöyrin mielin kipitän takas Jukalle het ensi vuonna.

Unska 19°C!

Normaali

Kävin sitten katsomassa sen Larun ”merikylpylän”. VMP! Tiesin kyllä, että rannassa riittää matalaa ihan liian pitkään aikuisen ihmisen makuun, mutta sitä en tiennyt, että pohjalla on myös kiviä sekä kuoppia niissä kohdin, mistä kivi on poistettu! Eli yhtä heleketin kompurointia pitkään ja pitkään kunnes vesi ulottui sentään polviin saakka. Luovutin siinä kohtaa ja kävin kellumaan hetkeksi. Sen jälkeen vidoin helevettiin koko paikasta niin nopsaan kuin kerkesin. HYI!

Fiiliksen parantamiseksi vaihdoin keskustassa kolmoseen ja menin Uunisaareen, jossa ei tarvi kävellä loputtomiin, vaan heti laivasta noustessa on sekä rafla että ranta. Painuin uimaan samantien, ja uin. Vesi 19°C! Hitto. Rantsun pitää olla sellainen kuin Unskassa on! En edes yritä enää ikinä minnekään muualle.

Löysin myös toisen reitin Merikadulle. Aina välillä rasittaa tuo kolmonen kun se on usein niin täynnä ja tukala. Mutta jos meniskin ratikalla keskustaan ja hyppäis siitä 24-bussiin. Se menee Merikadulle eli melkein rantaan asti. Ja poispäin tullessa 24 pysähtyy Sokoksen edessä. Ei yhtään huono.

Tänään tuli yks vaatepoisto, ihan yrittämättä. Vasta pari vuotta vanha iso valkoinen paita, jollaisia tykkään pitää rantareissuilla päällä. Löysin olkasaumoista takaa reiät kummaltakin puolelta (nää mun mahtavat muskelit varmaan, joopajoo), ja kun otin rätin pois päältä kotona, se repesi ihan kunnolla. Kaikkee paskaa sitä tulee ostettuakin. Roskiin.

Viimeinen lomapäivä

Normaali

Kolmas ja viimeinen lomapäivä – tällä erää – meni myös hienosti toteuttaessa kaikkea sitä, mitä ei työviikkoina ehdi. Niin jes. Ateneumissa Tove Janssonin näyttely ja lounas kamun kaa, sitten päiväunet kissan kanssa hänen lempivilttinsä alla, ja illalla elokuva sekä kaksi uutta tuolia perjantaina lähtevien tilalle. Perjantaina tulee nimittäin kierrätyskeskuksen auto hakemaan yhden toimistotuolin ja kaksi ruokapöydän tuolia, koska en vaan enää jaksa niitä. Ostin pöydän ääreen kaksi valkoista klappituolia. Kohta on taas kotoisa olo, ”the void of dormitory house” vai miten se meni ;-)

Jos jotakuta kiinnostaa sähläri, joka sählää mm. kissoja kadoksiin, sekä loputon folkin ulina, niin tässä on elokuva hälle: Inside Llewyn Davis. Muitten ei kannata vaivautua. Ite en jaksa sähläreitä ollenkaan, ja folkia ehkä biisin viikossa, jos mut teipataan tuoliin. Niin että kyllähän nyt tuli annos laitoja myöten täyteen. Mut pakkohan tämäkin oli katsastaa, koska kissat.

Minisaarna

Normaali

Tää rupee nyt menemään ihan mahottomaksi, tää työelämä. Siellä pitää tehä töitä koko ajan! Yöelämä sitten, töitä sitä tulee tehtyä sielläkin kun ei silmät jaksa lukea niin pitkään että tajunta sammuisi. Olen kokeillut erilaisia yhdistelmiä laillisia huumeita, kuten melatoniini plus 5mg pami, tai melatoniini ja puolikas Zopinox, tai melatoniini ja lihasrelaksantti. Nukuttaahan ne (varmemmin kuin pelkkä melatoniini) mutta kyl on herääminen hidasta. Joskus sitä herää vasta kun on tullut duunista :-(

– – – –

Seuraa päivän minisaarna. Aiheena roskien lajittelu.

EI SE OO NIIN VAIKEETA, URPOT! (Et sä, kun ne toiset.) Jokaisen jäteastian kannessa lukee, mitä sinne ei saa laittaa ja mitä saa! Yksi aamu poimin lasinkeräyksestä 12-osaisen fakin astiaston ja tarkistin oikein, sanotaanko pöntön kannessa että ei posliinia, ei keramiikkaa. Tietenkin sanotaan! Nämä lukutaidottomat pellet pilaa kaikkien muiden kierrätyksen samalla kun itse öllönmöllöttelevät omat roskansa mihin sattuu. Ja ne pahvilaatikot oikeesti voi litistää ja laittaa siihen pahvilootaan, PAHVIT, eikä jättää katoksen lattialle.

Alakerran ravintola oli kerryttänyt ja kerryttänyt peltipurkkivuorta omaan katokseensa ties kuinka monta viikkoa. Menin sitten lopulta katsomaan, mikä siinä maksaa. Voihan niitä kuskeja soittaa paikalle, jos ei ne muuten tule. No ylläri, näiden pönttöjen kansissa ei ollutkaan kerääjien puhelinnumeroita, eli sitä kautta ei lähetä purkamaan vuorta. Sen sijaan huomasin, että tyypit oli laittaneet metallipurkit lasinkeräysastiaan (ja vuoreksi sen ulkopuolelle), joten koska roskakuskit on periaatteen miehiä (lue: jäykkäniskaperoja), niin nehän EI tyhjennä lasiastiaa jossa on metallia.

Ravintola saa multa anteeksi, koska ne on ulkkareita ja tuskin niiden keittiöväki osaa lukea yhtään mitään kieltä. Sanoin hoville nätisti siitä lajittelusta, että ei ne purkit lähde sieltä ikinä jos ne ei ole oikeassa astiassa, valitan, tää on Suomee tämä. Heti samana iltana ainakin pönttöön päätyneet purkit vaihtoivat itsensä ihan oikeaan paikkaan. Nää osaa kun niitä neuvoo. Mutta talon suomalaiset urpoidiootit ei vaan opi, vaikka ohjelappuja on sekä katoksessa että jaettu joka asuntoon. GRRRR!

Uffaffaa

Normaali

Kivasti toisenlainen jännäkikkare tämä Hyväntekijät. Ei tarvinnut odotella kansitekstejä pitemmälle että mieleen hilautui YLEn UFF – Ryysyillä rikkauksiin -dokkaripätkä. Samaa tarinaa. On toi uffa kyllä tavan orjaplantaasi. Mut jos ei vie kierrätysvaatteita uffalle, sit jää vaihtoehdot Jeesus-Fida (lähellä, mutta miksi tukisin uskishömppiä?) tai kissatalon kirppari (kaukana, mutta asiaa). Vissiin laiskaperseenkin on vedettävä ryhdit ja kerättävä vain ja ainoastaan kissatalolle. Muut kohteet sisältää liikaa hyväuskoisten huijaamista.

Kenguu

Normaali

Jos heräisin jonain aamuna ylellisyyteen, jossa toivomusbingo mäikäisi lakkaamatta ja toiveet myös toteutuisivat, eka toive olisi ihan selvä: uudet kengät jokatoinen viikko.

Niin, mulla on taas uudet (talvi)lenkkarit. Uudet kengät tuntuu iiiihan erilaisilta kuin vanhat. Nämä ihan oikeasti tukee jalkaa ja saa kävelyn kestämään paremmin ryhdissä. Tätä kestää ehkä pari viikkoa. Sitten kengät alkaa antautua jalkojen vikojen alla ja niistä tulee lällyt. Parin vuoden ikäisillä kengillä ei käytännössä enää tekisi mitään, mutta enhän mä pysty semmosiakaan pois heittämään, muuten ihan ehjiä tavaroita.

Mun pitäisi kokonaan luopua kengistä joissa ei ole joustoa, sillä mulla ei ole nilkoissa joustoa. Yhdet saan lähtemään kirpparille kohta. Doc Martensien näköiset mutta kiiltävää mustaa nahkaa, kotimaa Englanti.*nyyh!* En jaksa laittaa huutonettiin, taidan pummia kamuilta kyydin ja viedä Kissatalon kirpparille.

Ihan ilman leffakoulutusta

Normaali

”Vilpittömin ja vaivihkaa hauskoin elein kuvatussa ja kerrotussa elokuvassa on kaikki suursuosion ainekset.”

Tavarataivas ei vaan lähde mielestä, pakkohan siitä on jotain kirjoittaa. Ehdottoman viihtyisä dokkari. Kunnioitettava suoritus nuorelta kundilta (ja häntä tukeneilta kavereilta). Edellinen tarkoittaen paitsi leffaa myös sitä elämää, jota päähenkilö/ohjaaja vietti itsereflektiokeikkana. Itse en suurin surminkaan juoksisi joulukuussa munasilteen paria kilometriä hakemaan takkia, ensimmäistä käyttöön otettavaa esinettä esineettömässä elämässä.

Leffa on toki menossa sekä televiissoriin että ulkomaille.

Ohjaaja/päählö itse tuli juttelemaan filmin jälkeen. Kysymyksiä ja vastauksia sateli hyväsen puolen tunnin ajan. Vahva kundi, ja mukava. Mainosalalla, nyt siis jotain 28-vuotias.

Alunperin filmissä piti keskittyä tavaroihin, niiden puutteeseen ja tavaroiden merkitykseen. Mutta itse asiassa, koska melkein joka päivä kuvattiin noin tunnin ajan (300 h materiaalia), tarinoita tuli useampi, näkyvimpinä päähenkilön oman tavarattomuuselämän lisäksi mummon elämä ja päählön uusi ihmissuhde, Maija. Hyvä näin, pelkistä tavaroista myös laajemmin omakohtaiseen elämään, tavaraprojektin pörrätessä koko ajan rinnalla.

Arvoitukseksi jää, jäikö loput tavarat varastokonttiin 365 tavaran palauduttua käyttöön :-)

http://tavarataivaselokuva.fi/