Category Archives: R&A

Beltracchi!

Normaali

Voi että! DocPointissa käyminen ei oo ikinä turhaa. Täällä arjen himmeleissä kun rimpuilee, niin on niin fantsua nähdä, miten erilaisia ihmisiä ja elämiä ja kohtaloita ja projekteja maailmaan mahtuu, toinen toistaan kummempia. Ja hei, nää on dokumentteja – joskin monesta saisi ns. pikkkkkasen weirdon fiktioleffan myös. DocPoint-urani alkoi muistaakseni leffalla, jossa tanskalainen vanha ukko halusi vuokrata tai myydä kartanonsa tai linnansa venäläisille nunnille.*) Ei ollut mutkaton projekti. Siitä lähtien on ällistelyä riittänyt.

Tänään oli kans yksi näistä hienoista illoista, leffa joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta. Tai elämä, joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta! Beltracchi – The Art of Forgery. Tään taideväärentäjän leikillisyys ja kevyt asenne koko elämään toimi hienosti vastakohtana hänen järjettömän isolle syntymälahjalleen maalausten väärentämisessä. Myöskään ei voinut jäädä huomaamatta, miten upean näköinen pari on tämä Beltracchin kombo, joka huijasi taidegallerioita pitkin Eurooppaa minkä ehti. Pariskunnan lapset tykkäsivät pieninä, että isi on hirveän laiska kun joku maalari olevinaan, mutta tekee vain taulun silloin tällöin. Ja kuitenkin rakennetaan aina upeampia ja upeampia koteja eri maihin, jännä juttu. No, eihän sitä paljon tarvii hikoilla, jos yhdestä taulusta saa muutaman miljuunan euroa.

Yleensä ottaen huijarit ei ole mitenkään mun ykkösfavoriitteja, mutta Beltracchista on pakko tykätä. Sedän hassuuden ja hänen eittämättömän taitonsa yhdistelmä on vakaasti kiehtova…

No, koppiahan siitä tuli, mutta ei mitenkään ankeassa mielessä. Tyypit pääsivät päiväksi aina töihin (maalaamaan), yöksi kun ilmestyivät takas vankilaan, niin hyvä on. Ja voihan vankilassakin piirtää!

Hieno, hieno leffa! Toivottavasti tulee myös telkkariin.

Huomasin viimeistään viime syksynä, että myös R&A:ssa olen kallistunut koko ajan enemmän dokumenttien puoleen, koska ne on vaan niin … odottamattomia ja ihmeellisiä.

*) http://www.imdb.com/title/tt0925259/

Juna meni jo

Normaali

Pitäsi taas läiskiä itseään turpiiniin, olen ilmeisesti jotenkin hidasälyinen.

Kymmenen vuotta sitten oli isoimmat firman bileet ikinä, ja menin sinne pukeutuneena Patsyksi. Suurmenestys! Nyt ensi viikolla on taas isoimmat firman bileet ikinä, tajusin vasta äsken, että tällä kertaa olisin voinut pukeutua Divineksi! AARRGH fak fak fak! Patsy ei vaatinut muuta kuin ammattikampaajan, se teki asiaankuuluvan frisyyrin mun omista hiuksista. Kaiken muun hoidin itse. Mutta Divine… ei synny silleen. Fyllit, tissit, vaatteet, meikkaaja, peruukki, piilarit, korut, kynnet. Kun samalla pitää käydä töissä ja lompakko on rahusen sijasta täynnä R&A-flaboja. Voi itku, potku ja raivari!

2013lgbtfilmfestival_fullsize_story1

Nyt pitää vaan äkkiä mitata, minkä verran kadun, jos en edes yritä.

Jos en kadu paljon, olkoon. On mulla sentään jonkinlainen rooliasu, joskaan ei mikään glamoröösi.

Voimaton

Normaali

Tuo helleviikkojen pakkotauko jumpassa on osoittautunut ihan skeidaksi. Seurauksena kaikki saavutetut edut hävinneet, en jaksa nostella oikein mitään. Mieluummin vain venyttelisin ja unohtaisin kaikki raudat, mutta kun on ihan pakko tehdä jotain tään jatkuvan istumisen ja lojumisen vastapainoksi. Johan sen lihaksetkin (”lihakset”, hehe, jos näitä nyt sellaisiksi voi edes kutsua) sanoo: saatava edes vähän rasitusta ja liikettä.

Toisaalta, en ole noudattanut mitään treenaajien ravintosuosituksia, vaan syön ja juon mitä milloinkin huvittaa – koska en myöskään kasvata pattia, vaan vain liikutan kroppaa. En sitten tiiä, oisko siitä ravinnosta kuitenkin kiinni, ettei jaksa mitään. Tai ehkä mä oon vaan vanha, niinhän siinä lopulta kumminkin käy.

Siitä puheenollen! Tänään katsoin taas vanhuuteen rohkaisevan leffan: Advanded Style. Ihan mahtava! Naama vehnäsellä koko ajan! Upeita asenteita vanhoilla leideillä ja upeita asuja! Kivaa elämääkin viettivät noin pääpiirteissään, vaikka vanhempana on tietysti enemmän kremppaa. Menee R&A:ssa. Oli Kinopalatsin ykkösessä (!!) ja sali oli vähintään puolillaan. Eikä oo pieni sali se.

EDIT Advanced Style avaa USA:ssa, blogin postaus

Sutiseva lauvvantaki

Normaali

Saatan nyt puolitietoisesti kompensoida sitä, kun heinäkuussa ei jaksanut muuta kuin lojua joko rantsussa tai petissä… Olen joutunut aikavääristymään – tuntuu kuin olisin herännyt aamulla noin viikko sitten, vaiks tänä aamunahan sen täytyi olla. On vaan mahtunut päivään taas niin ihanan paljon :-)

Kieppasin aamustapäivin ensi tuonne Design Marketin suuntaan, vähän vahingossa, koska luulin että tää on se vintage-tapahtuma, jossa ei ole paljon porukkaa myyjien eikä ostajien puolella (enää; nähty). Niin väärin luultu. Kyl ei ollut pula myyjistä eikä ostajista! Kerrankin en lähtenyt sojona pakoon, vaikka porukkaa oli niin paljon, ettei välillä päässyt liikkumaan. Piruuttanikin katoin kaiken. Ostoksia tuli tosi vähän. Bruunin Jaffa-kirjoitusalustan ostin, koska mulla on duunissa Alkosta 1980-luvulla saamani alusta. No, se on edelleen ihan kunnossa, en mä sitäkään voi heittää pois, mutta siivoilen sitä ja tyrkkään kiertoon. Samaa sarjaa hiirumatto. Matto jää kotiin, kirjoitusalusta lähtee töihin.

jaffulit

namit

Nuo pikkunamit tuossa on johdonpidikkeitä, joista tulee mun aarre työpöydällä. On aina hirveetä, kun irrottaa läppärin näytöstä, ethernetistä, virrasta ja hiirusta, ja jos johdot lähtee luistamaan pöydän alle, enhän mä niitä sieltä saa. Aina pitää pyytää joku. No, nyt ei luista. Namit ottaa ne kii!

Ajattelin kurvata Kaapelilta suoraan Kansallisteatterille, josko pääsisi klo 14 näytökseeen Juha Hurmeen Europaeukseen. Syystä tai toisesta suuntasin kuitenkin ekana kotiin, mikä hyvä, sillä tajusin sentään soittaa teatterille ja tarkistaa, onko järkee lähtee. No loppuunmyytyhän se oli. Sain siis kotiaikaa tunnin. Hello, kissat!

Seuraavaksi Tennarin suuntaan ja kattomaan Mielensäpahoittaja. Ei ollut ihan niin säpäkkä kuin kuvittelin. Mutta Mari Perankoski hoitaa hommansa, sydämenkuvia tähän!

Ja sitten Kansallisteatteriin varaamaan lippu jollekin toimivalle päivälle… Lippu Helsinki Comedy Festivaliin myös hankittu. Nyt otin vain yhden keikan, koska viime vuonna olin ottanut liian monta, tuli liian paljon toistoa.

Taas pari kotituntia, kunnes oli syytä pistää hyvin päälle ja lähteä Allas-baarin suuntaan, sillä R&A:n ilmaisleffat on tänä vuonna siellä. Mulla on ollut jo kuukauden muistilappu ovessa, että tänä iltana… Missasin nimittäin Doc Pointissa, vai missä lie ollut, himoilemani leffan menemällä väärään teatteriin! Idari. Vaan nyt se sama leffa olikin tarjolla tuolla maailmanpyörän alla!

allasta

Tää kuva on jotenkin jo niin rakas että ehkä pakko laittaa taustakuvaksi läppään :)

Tää kuva on jotenkin jo niin rakas että ehkä pakko laittaa taustakuvaksi läppään :)

Twenty Feet from Stardom! Mahtava, hymyilyttävä, liikuttava, kunnioitusta herättävä dokkari taustalaulajista. Mitä ääniä! Mitä upeita naisia! En ehkä malttanut edes räpytellä silmiä koko leffan aikana, ja tottakai eturiviin, maksoi mitä maksoi. Jos nyt tarviis etsiä viime aikojen katharttisin kokemus, niin kyllä se oli tämä. Ja vielä sekin, että mua NIIN harmitti se taannoinen oma hölmöily esityspaikkojen kans, ja nyt kuitenkin sain uuden tilaisuuden nähdä tää leffa! Ja että sääkin suosi. Kii-tos!

Oli jännää taas tulla ihan väärään aikaan kotiin. Vähän kuin ois mukana samassa maailmassa kuin muutkin ihmiset. Aina välillä ihmetyttää itteenikin, miten mie se vaan jaksan tyytyväisenä kömpiä petiin klo 20 tai 21. Että eikö ihminen joskus kaipaisi jotain muutakin. No, on tää ”jokin muu” tosi kivaa välillä, mutta eihän tällaista viikkokausia jaksasi. Mullahan on kohta jo traditioksi käyvä tää marraskuun eristäytyminen, joka justiinsakin on seurausta siitä, että intoilee syksyllä kaiken mahdollisen perässä.

Saisko lommoo?

Normaali

Kolmisen viikkoa sitten jätin läppärin viikonlopun yli töihin ”ekan kerran ikinä”, ja nyt heti uudestaan. Muistuttaa liikaa töistä. On vaan jotenkin niin rankkaa ja pahenee vaan, vaikka viime ja ensi viikon piti olla niitä superpahoja mun pöydällä. Tai siis, ne onkin. Mutta tänä vuonna on hienot ylimääräiset kevätspekiaalit, joita ei huonekaverin häipyminen todellakaan lievennä. Voi maailma. Jos tästä vielä jotenkin selviäisi. Mulla on 3 lomapäivää käyttämättä. Saatan saada ne huhtikuun toiselle viikolle.

Huomasin, että tänä vuonna ei sitten oteta Rakkautta&Anarkiaa-lomaa. Töissä on sen verran laakeet pippalot ettei voi. Ja jos joku nyt kysyy, kestääkö ne tosiaan kaksi viikkoa niinku R&A ni kiitos kysymästä, ne kestää kolme viikkoa. Plus ite oon niitä vielä järjestelemässäkin. Tosin en vetovastuussa, hallelujaa.

Mutaukko

Normaali

Tänään R&A:n ohjelmistosta siirtyi Finnkinon ohjelmistoon Mud, jonka kävinkin heti kattomassa, koska juonena oli olla katsomatta RaaRaassa mitään, jonka voi nähdä muualla. Erinomainen leffa. Tarina on aika erikoinen, ja siitä myös aukeaa tasoja ihan hyvissä määrin. Historialla on aina vaikutuksensa nykyiseen, samoin sillä minkä ikäinen kokija on. Tunteita eletään ja asioita tapahtuu. Kelpoisa lopetus myös. Kelloonkatsomisindeksi nolla.

Matthew McConaughey – Könnykkä – ei muista käydä pesulla koko leffan aikana. Nomen est omen.

RAAAAAAAA!

Normaali

jes
huuto

R&A torstai toimi! Ei pettymys! The Keeper of Lost Causes napsuttelee kahdeksikkoa imdb:ssäkin, eikä ihme. Vaikka olin lukenut kirjan, hyvin hikiseksi nyytiksi päätyi nenäliina kädessäni silti. Aikas loistava leffa. Tänään rakastan tanskalaisia ihan tavallistakin enemmän.

Mukana katsomassa oli myös omia kamuja, harvinainen tilanne. Tykkäsin.

Nyt on niin juhlava olo, että korkkasin jääkaapissa pari viikkoa odotelleen St.Eriks Oktoberin. Että ihan kaljoitteluksi meni nyt tämä. Huh-huh.