Category Archives: rispektiä

Silmukoita

Normaali

Naapuriin muutti lankakauppa. Kävin siellä kolmisen kertaa ostamatta mitään, mutta sitten neulomishimo kasvoi liian suureksi, vaikka ite en tarvitse mitään enkä viiti rasittaa tuttuja kaulaliinoilla. Ajattelin sitten, että pakkokos niistä on tulla mitään, voi ihan vain kokeilla millaista jälkeä tulee eri langoista ja samalla saapi sitä neulomisintoa tyydytettyä. No.

Samat violettina ja turkoosina

Samat violettina ja turkoosina

Otin kolme kerää nauhaa (tosiaan enemmänkin nauhaa kuin lankaa), jossa väri vaihtuu liukuen pinkistä syvään violettiin. Napsuttelin jonain iltana tuollaisen lapun, siinä on nyt ne kaikki kolme kerää ja vieressä odottaa turkoosia nauhaa saman verran. Ei kovin riittoisaa. Isoilla puikoilla tosi nättiä pintaa, mutta esim. tuo on niin jäykkää, ettei siitä tulisi mitään kaulaliinaa ollenkaan. Se on nyt vain tuollainen lappu. Laitoin sen kissojen koppaan, jos heitä yhtään kiinnostaa lojua joskus jonkin toisenlaisen päällä.

Kokeilin sitten toista, tämäkin on enemmän nauhaa kuin lankaa. Kiusallista neulottavaa, mutta hyvin pehmeä ja hauska tulos:

Vihreää, mustaa, ruskeaa, harmaata

Vihreää, mustaa, ruskeaa, harmaata

Tiiä mitä nyt tuostakaan. Ehkä siitäkin tulee lappu.

Näin kun neuloo kerran kymmenessä vuodessa, jännä huomata että silmukoiden luominen lähti itsestään, mutta neuleen päättelyä joutui ihan miettimään. Jotain vedettiin jonkin yli mutta ääk, mitä ja miten? Löytyi sekin sitten.

– – – –

Lounas siskontyttöni O:n kanssa sujui ihanasti! Sukulaiset ohitettiin hyvin minimaalisin maininnoin ja oltiin vain kaksi ihmistä, jotka on kiinnostuneet toisistaan, toistensa tekemisistä ja olemisista ja kiinnostuneita tutustumaan. O on tosi nätti ja hänellä on hersyvä nauru :-) Sain paljon jutunjuurta siitä väikkäristä, jonka ehdin lukea loppuun aamulla, ja käytiin läpi myös mun puuhia viimosen 25 vuoden ajalta. Puolitoista tuntia humahti ettei mitään. Silvopleessä oltiin, kuhina kävi koko ajan. Se mesta ei todellakaan voi mennä konkkaan, sen verran tiuhaan käy ovi.

Muija on niin kova!

Normaali

Melkein tippa tuli silmään kun luin tämän jutun. Positiiviset poikkeukset on vaan niin kovii! Jei! Olen toki, Ruki Verin blogin lukijana, tiennyt että donna on opettaja ja aika välkky, mutta jumalauta, tuon ulkonäön lisäksi vielä Suomen älykkäimpiä ihmisiä! Siis kovimman 2% joukossa. Pää maahan! (taas?… johan se oli valmiiksi maassa Gaultierin ja Bowien takia. Saa jatkaa!)

David Bowie Is

Normaali

Victoria & Albert -museon David Bowie Is -leffa oli vielä parempi kuin odotin. Näyttelyn kuraattorit spiikkasi meitsit läpi näyttelyn, plus ulkopuolisia kommentaattoreita. Ja visut, ja visut! Bowie on ollut luova pikkujulkkis jo kun meikäläinen vielä söi räkää hiekkalaatikolla, ja ukko on edelleen paitsi elossa myös hyvännäköinen ja iskussa! Kunnioitan niin paljon. Ihan uskomaton olento. Loputtoman tuottelias, tietää mitä tahtoo. Ja ajatelkaa: Kate Moss käytti kerran yhtä Bowien esiintymispukua, vaaleansinistä miesten kokopukua, siis takki ja housut. Sitä jouduttiin suurentamaan Kate Mossia varten. Siis

suurentamaan

Kate Mossia

varten.

Mikä spagettiukko!

Hauska lopetus näyttelylle tämä The Periodical Table of David Bowie. Siihen on koottu alkuainetaulukon tapaan ne, joilta Bowie on ottanut vaikutteita ja ne, jotka on ottaneet häneltä vaikutteita. Kiva olis saada kuva tästä.

Huonosti olin kuitenkin seurannut kiertueaikataulua :-( Näyttely oli Berliinissä jo viime toukokuussa! Berliini ois ollut kiva siinä mielessä, että se on jo tuttu kaupunki. Pariisi, jossa näyttely on ensi keväänä, siellä en ole ollut kuin pari päivää, enkä erota pohjoista etelästä. Mutta toisaalta viime toukokuuni oli täynnä Ilonaa, ensin suunnitelmissa ja sitten livenä, niin että olihan sekin ihan kiva vaihtoehto.

Viime aikojen iloja

Normaali

Toisaalla jaksan valittaa kovasti kaikesta, mutta nyt voisin kirjata muutaman viimeaikaisen ilonaiheen. Sellaisen, joita en tietääkseni ole vielä täällä pölpöttänyt.

1) A Most Wanted Man ja Lumiauramies. Ovat hirmuisen hyvää työtä. Most Wanted on semmoinen agentti/vakoojajuttu, samalla Philip Seymour Hoffmanin kolmanneksviimeinen leffa. Musta on niin hienoa, että ulkonäköä palvovassa Hollywoodissa voi rujokin kundi päästä pitkälle, kun osaa oikeasti työnsä eli näyttelemisen. Poseeraajia on ihan tarpeeksi muutenkin. Lumiauramies taas kopsahtaa melko sujuvastu huumorintajuuni, joka on reunoilta pikimusta. Tsihii! Norjalaiset, melkoisia venkoilijoita.

2) Petteri Järvisen NSA-kirja. Ensinnäkin: älyttömän kiinnostavaa, joka rivi! ”Sen minkä toiset pystyvät kuvittelemaan, toiset pystyvät myöhemmin toteuttamaan.” Elämä voi olla leffaakin ihmeellisempää! Tämä kirja on myös selvästi rentouttava (aiheestaan huolimatta), sitä voi lukea illalla ilman että jää juoneen kiinni loputtomasti, kuten dekkarien ja jännärien kanssa tuppaa käymään.

3) Paramax Forte 1000 mg. Tuhat! Ja lisäksi aputeekin täti sanoi, että aikuiselle ihmiselle oikeastaan tonni vasta alkaa auttaa. Suotta niitä hennompia napsimaankaan. En ollut tuotakaan tiennyt :-/ Nyt tiedän.

Suuri kunnioitukseni, Susanna

Normaali

Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on artikkeli Susanna Pätäristä, Patzystä, joka lähti pitkälle matkalle mutta löysikin kodin ja tehtävän Gili Trawangilta Indonesiasta. Olen lukenut Patzyn blogia ties kuinka pitkään, varmaan alusta asti, ja on muuten ollut huikeaa seurattavaa. Olen NIIIIIIN iloinen, että hänen työ Gilin kissojen hyväksi on kasvanut nykyisiin mittoihinsa, koska mitään tuollaista edes puolikunnollista ei ollut saarella ennen kuin suomalainen nainen (kröhöm!) tuli ja laittoi. Samalla Patzy on järjestänyt myös itselleen elannonurkkaa, mikä on ihan loistavaa. Joskaan se ei tarkoita, ettikö pallirahastoon silti saisi laittaa lisää rahaa. Meikäläisten pienikin raha merkkaa siellä, koska eläinlääkärien ja -lääkkeiden hintataso on ihan eri.

Kodin kuvalehden juttu:
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy1.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy2.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy3.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy4.jpg

Kunnioitus ja kumarrus Susannalle! Oli toki reipasta repäistä itsensä irti täältä vuodenaikakatastrofeista, mutta vielä enemmän ihailen sitä, että hän on nostanut eläinsuojelutyötä ihan uusiin ulottuvuuksiin jossain maailmankolkassa.

Voimaton

Normaali

Tuo helleviikkojen pakkotauko jumpassa on osoittautunut ihan skeidaksi. Seurauksena kaikki saavutetut edut hävinneet, en jaksa nostella oikein mitään. Mieluummin vain venyttelisin ja unohtaisin kaikki raudat, mutta kun on ihan pakko tehdä jotain tään jatkuvan istumisen ja lojumisen vastapainoksi. Johan sen lihaksetkin (”lihakset”, hehe, jos näitä nyt sellaisiksi voi edes kutsua) sanoo: saatava edes vähän rasitusta ja liikettä.

Toisaalta, en ole noudattanut mitään treenaajien ravintosuosituksia, vaan syön ja juon mitä milloinkin huvittaa – koska en myöskään kasvata pattia, vaan vain liikutan kroppaa. En sitten tiiä, oisko siitä ravinnosta kuitenkin kiinni, ettei jaksa mitään. Tai ehkä mä oon vaan vanha, niinhän siinä lopulta kumminkin käy.

Siitä puheenollen! Tänään katsoin taas vanhuuteen rohkaisevan leffan: Advanded Style. Ihan mahtava! Naama vehnäsellä koko ajan! Upeita asenteita vanhoilla leideillä ja upeita asuja! Kivaa elämääkin viettivät noin pääpiirteissään, vaikka vanhempana on tietysti enemmän kremppaa. Menee R&A:ssa. Oli Kinopalatsin ykkösessä (!!) ja sali oli vähintään puolillaan. Eikä oo pieni sali se.

EDIT Advanced Style avaa USA:ssa, blogin postaus

Sutiseva lauvvantaki

Normaali

Saatan nyt puolitietoisesti kompensoida sitä, kun heinäkuussa ei jaksanut muuta kuin lojua joko rantsussa tai petissä… Olen joutunut aikavääristymään – tuntuu kuin olisin herännyt aamulla noin viikko sitten, vaiks tänä aamunahan sen täytyi olla. On vaan mahtunut päivään taas niin ihanan paljon :-)

Kieppasin aamustapäivin ensi tuonne Design Marketin suuntaan, vähän vahingossa, koska luulin että tää on se vintage-tapahtuma, jossa ei ole paljon porukkaa myyjien eikä ostajien puolella (enää; nähty). Niin väärin luultu. Kyl ei ollut pula myyjistä eikä ostajista! Kerrankin en lähtenyt sojona pakoon, vaikka porukkaa oli niin paljon, ettei välillä päässyt liikkumaan. Piruuttanikin katoin kaiken. Ostoksia tuli tosi vähän. Bruunin Jaffa-kirjoitusalustan ostin, koska mulla on duunissa Alkosta 1980-luvulla saamani alusta. No, se on edelleen ihan kunnossa, en mä sitäkään voi heittää pois, mutta siivoilen sitä ja tyrkkään kiertoon. Samaa sarjaa hiirumatto. Matto jää kotiin, kirjoitusalusta lähtee töihin.

jaffulit

namit

Nuo pikkunamit tuossa on johdonpidikkeitä, joista tulee mun aarre työpöydällä. On aina hirveetä, kun irrottaa läppärin näytöstä, ethernetistä, virrasta ja hiirusta, ja jos johdot lähtee luistamaan pöydän alle, enhän mä niitä sieltä saa. Aina pitää pyytää joku. No, nyt ei luista. Namit ottaa ne kii!

Ajattelin kurvata Kaapelilta suoraan Kansallisteatterille, josko pääsisi klo 14 näytökseeen Juha Hurmeen Europaeukseen. Syystä tai toisesta suuntasin kuitenkin ekana kotiin, mikä hyvä, sillä tajusin sentään soittaa teatterille ja tarkistaa, onko järkee lähtee. No loppuunmyytyhän se oli. Sain siis kotiaikaa tunnin. Hello, kissat!

Seuraavaksi Tennarin suuntaan ja kattomaan Mielensäpahoittaja. Ei ollut ihan niin säpäkkä kuin kuvittelin. Mutta Mari Perankoski hoitaa hommansa, sydämenkuvia tähän!

Ja sitten Kansallisteatteriin varaamaan lippu jollekin toimivalle päivälle… Lippu Helsinki Comedy Festivaliin myös hankittu. Nyt otin vain yhden keikan, koska viime vuonna olin ottanut liian monta, tuli liian paljon toistoa.

Taas pari kotituntia, kunnes oli syytä pistää hyvin päälle ja lähteä Allas-baarin suuntaan, sillä R&A:n ilmaisleffat on tänä vuonna siellä. Mulla on ollut jo kuukauden muistilappu ovessa, että tänä iltana… Missasin nimittäin Doc Pointissa, vai missä lie ollut, himoilemani leffan menemällä väärään teatteriin! Idari. Vaan nyt se sama leffa olikin tarjolla tuolla maailmanpyörän alla!

allasta

Tää kuva on jotenkin jo niin rakas että ehkä pakko laittaa taustakuvaksi läppään :)

Tää kuva on jotenkin jo niin rakas että ehkä pakko laittaa taustakuvaksi läppään :)

Twenty Feet from Stardom! Mahtava, hymyilyttävä, liikuttava, kunnioitusta herättävä dokkari taustalaulajista. Mitä ääniä! Mitä upeita naisia! En ehkä malttanut edes räpytellä silmiä koko leffan aikana, ja tottakai eturiviin, maksoi mitä maksoi. Jos nyt tarviis etsiä viime aikojen katharttisin kokemus, niin kyllä se oli tämä. Ja vielä sekin, että mua NIIN harmitti se taannoinen oma hölmöily esityspaikkojen kans, ja nyt kuitenkin sain uuden tilaisuuden nähdä tää leffa! Ja että sääkin suosi. Kii-tos!

Oli jännää taas tulla ihan väärään aikaan kotiin. Vähän kuin ois mukana samassa maailmassa kuin muutkin ihmiset. Aina välillä ihmetyttää itteenikin, miten mie se vaan jaksan tyytyväisenä kömpiä petiin klo 20 tai 21. Että eikö ihminen joskus kaipaisi jotain muutakin. No, on tää ”jokin muu” tosi kivaa välillä, mutta eihän tällaista viikkokausia jaksasi. Mullahan on kohta jo traditioksi käyvä tää marraskuun eristäytyminen, joka justiinsakin on seurausta siitä, että intoilee syksyllä kaiken mahdollisen perässä.