Category Archives: Savoy-teatteri

Rundiin

Normaali

Odotan aika paljon trad. eristäytymisjaksoani eli marraskuuta. Kyl on nyt taas sutissut tiuhaan, ja mukana ei ollut edes täysimittaista R&A:ta, ei alkoholia eikä paljon muutakaan tavanomaista epäilyttävämpää. Neitikissan 1-vuotissynttärit vietetään asiallisesti marraskuun alussa, ja sit loppuu riennot ja kontaktit. Lomalla olen synttärien jälkeen vain yhden päivän, mutta sitten joulukuun alussa kokonaisen viikon.

Mietin kyllä sitäkin, tekeekö eristäytyminen kovasti hallaa pikkukissan treenille. Kun pitäisi ihmisiin kuitenkin totutella, ja ihmisääniä kuunnella muitakin kuin mun. Voi olla, että kisun takia pakko joustaa vähän :-)

Eilen käytiin kattoo reippaita muusikoita, Terem Quartet Savoyssa. Venäläisistä ei oo nykyisin paljon hyvää sanottavaa, mutta kyllähän nää hallitsi musa- ja esiintymishommat. Ilahduttavan paljon kontaktia kundeilla keskenään ja myös yleisön suuntaan. Reipas veto!

Menneen viikon varsinainen huippuelämys oli kuitenkin Gone Girl, loistelias leffa varsin loisteliaasta kirjasta. Olisi jännä kuulla, miten kirjaa lukematon kokee leffan, koska musta se oli pikkasen kihelmöivä vaikka lukukokemuskin oli takana.

Vadelmavenepakolaisen leffaversio taas… no, se pudotti kyllä tuotteen tasoa. Miika Nousiaisen kirja oli kramppaavan hihityttävä, ja KOM-teatterin versio kolmella näyttelijällä sai ulvomaan vedet silmissä. Mut tää leffa. Ihan ok kai leffana, mutta kun on kokenut kirjan ja teatterin, tää vaan lätsähtää katuun.

Kovaa melua

Normaali

Eilen oli toi. Kutsuvierashärdelli, eli tupa täysi. Sainpa samalla katsauksen viiteryhmääni: Savoyn kanta-asiakkaiden keski-ikä on noin sata vuotta. Ok, oli siellä pari nuorempaa joukossa. Ehkä saaneet lipun mummolta.

savoyta

Viime aikojen trendeistä poiketen stressimassu ei iskenytkään torstaina vaan vasta perjantaina aamuyöstä. Samarinia ja Pepsii*) napakkaan vuorotahtiin, kylläpä se sillä.

*) siis Pepcidiä; en oo niin ida kuitenkaan että laittaisin ressimassuun Pepsii ;-|

Höyryissä

Normaali

No niin, tässäpä Peppi Pitkätossu. Sain Savoyhin mukaan vanhan kaverini, joka ei tiennyt Wimmestä mitään. Lähti kuitenkin mukaan ihan itkemättä (ilmaiset liput) ja Wimme palkitsi. Silmäkulmasta kun kyttäsin kaveria, niin olihan sekin aika tiloissa välillä. Itelläni naama oli vissiin koko ajan älystä vapaassa hymyssä, vaikka istuinkin silmät kii varmaan puolet ajasta.

Hieno, kun ei tullut elo- ja syyskuussa juoksenneltuu niin paljon eri paikoissa, niin nyt ei yhtään rasita tää hyppäys vaikka on vuoden pahin aika. Normaalistihan istun lokakuun lopussa ja marraskuussa viltti pään päällä kotona, kun koko alkusyksy on mennyt sosieteeratessa. Kerran näinkin päin.

Ja Wimme on kova! Se on niin hienoo, kun esiintyjällä on sielu mukana touhuissaan. Tykkään!

(nrgm.fi)

(nrgm.fi)

Kuolaaaaa…

Normaali

BabeOnBoard, älä lue. Harmittaa vähemmän.

Olen siis sanonut ennenkin, että Savoy-teatterissa ei tarvii pettyä, joo? Nyt mennän askel ylöspäin siitä.

Sain taas kaverilta vapaalipun iltaan – tai niin luulin, kunnes menin lippukassalle, ja siellä olikin kaksi lippua. Minua oli edelleen yksi. Ja tiesin niin tarkkaan, kuka olisi pitänyt olla mukana tässä illassa.

No, mä luulin siis menneeni katsomaan neljääkymmentäviittä komeaa univormupukuista miestä soittamassa hirmubändin eli Queenin askarteluja. En tiennyt mitään tästä Jarkko Aholasta (solisti), kun vääntäysin taas ekariviin. Eikä mitä, kun konsertti alkoi, kuolan valuminen lähti siitä eikä loppunut sitten millään. Perkele tää Ahola! En oo aikoihin nähnyt yhtä karismaattista jätkää! Ne univormut suli ihan vain taustalle, ihan sama. Ahola. A-ho-la. Mikä esiintyjä! Mitkä releet, mikä ääni! Mikä habitus! Ja kaunis ihminen lisäksi. Pitääkö mun nyt ruveta fanittamaan jotain heviä ja Teräsbetonia??!

Äärimmäisen heterogeeninen yleisö oli ihan hirveän hyvin mukana, koko ajan. Queenin musiikki ja sen energia on harvan mielestä ihan paskaa. No ainakaan, jos on vasiten tullut konserttiin.

Toisella puoliajalla menin parvelle, että näkisin bändinkin hetken aikaa, ja kuulostaahan ison orkesterin tuuttaus toki salin perällä ylhäällä erilaiselta. Olisin päässyt sieltä milloin tahansa vanhalle paikalleni eturiviin, mutta piruuttaan pysyin takana. Kyllä oli meininki kohillaan sielläkin. Parvella oli muutama oikea Queen-fani (tai ehkä Ahola-fani) ja meiltä tädeiltäkin pää nökkäsi ihan oikeaan tahtiin ja kädet läpytti.

Encore oli hyvin lyhyt, viimeisen biisin eli We are the championsin kertosäe. Olisin jotenkin jäänyt vielä odottamaan WE WILL, WE WILL ROCK YOU mutku ei, vaikka kuinka taputettiin ja huudettiin. Jäin istumaan vielä kun muut lähti. Tuli ihan tippa silmään. Jumankekka. Mikä hieno yllätysilta! Ja uusi idoli!

Miettikää: kaksi sotilassoittokuntaa, hevisolisti ja neljä taustalaulajaa. Kummallista? Mutta toimi! Ja tämä on kiertue. Turku on vielä jäljellä, hei! Turku huomenna 18.11.! Hankkikaa liput!

Olisin upannut tähän vielä näytteen (video känkkäkameralla ekarivistä, ei mitään superlaatua siis) mutta youtube says no. Ne acoustic/Queen-videot, joita Aholasta on nyt Youtubessa, on ihan piipitystä sen rinnalla kun hevimies tekee ison bändin kanssa :-(

PS joku muukin on upannut, mut 12.11. konsertista! Ja myös tässä.
– – – –

Päivä sinänsä oli fyysisesti hirveän rasittava. Kävin kierrätyskeskuksessa ja Ikeassa, ja sen jälkeen jalat oli ihan skeidat. Ilta kun piti kuitenkin vielä suorittaa, otin oman käden oikeudella sekä nappeja että alkoholia. Todella hävitti kivut! Ei koske vieläkään, vaikka olen koko päivän pökistellyt paikasta toiseen ja kello käy jo puoltayötä.

Illan visiot

Normaali

Ourvision käyty taas kerran, eikä ollut turha keikka tämäkään finaali. Vähintään puolet esiintyjistä valmiita levyttämään any moment. Upeita ääniä, upeita esityksiä, upeaa lavatyöskentelyä ja yleisön hurmaamista <3 Istuttiin työkamun kanssa taas ekarivissä kuten tavallista. Ainoa mikä yhtään pänni oli näyttämön takavalot, joilla oli ihan pakko sokaista yleisö vähintään joka kerran, kun Jani Toivola sinkosi esiin, ja muutaman kerran muutenkin. Ei oikein arvostettu sitä, että meidän silmiin tykitetään valoa, kun ainoa valoa ansaistseva on just päinvastaisessa suunnassa eli näyttämöllä. Huoh.

Tulee aina niin hyvä mieli, kun näkee osaavia ihmisiä hommissa, joita ne tykkää tehdä. Respect!

Wimme ja kaverit palkitsee!

Normaali

Jaksan periaatteessa hyvin huonosti miesten örinää ja volinaa, mutta Wimmen örinöistä jopa maksan :-D En tosin tällä kertaa – kaveri tarjosi. Kiitos, oli perkeleen hypnoksi äityväinen keikka taas Savoyssa! Isäntä palasi maailmankiertueelta.

Jos laitetaan lavalle Wimme, Tapani Rinne, Juuso Hannukainen ja Matti Wallenius, kokoonpano on meiningillinen ja totuttu. (Hyvin kauniita miehiä kaikki, btw. Kestää katsella.) Tänään siihen lisättiin parin biisin ajaksi Sakari Kukko, mikä viritti hommaan hetkeksi enemmän impron sävyjä. Mutta edelleen kokoonpano oli enemmänkin odotettavissa kuin ällistyttävä. Mutta hetkinen: seuraavaksi lavalle liehahtaa… Paleface, ja kohta Davo! Totanoin, ahaa. Räppärit ja Wimme. Miten toimii? JA HYVIN TOIMI, kuulkaas! Olen niin onnellinen, että menin katsomaan tämänkin keikan, vaikka onhan tuolla tullut käytyä noin kerran vuodessa muutenkin. Tässä oli tuttua shamanistisia kierroksia virittävää Wimmeä, ja sitten jotain ihan muuta, joka lomittui täysin Wimmen tyylikarttaan. Yllättävää, isoa, palkitsevaa!

Savoy on törkeen hyvä paikka käydä. En muista, että siellä olisi tarvinnut pettyä ikinä.

Ihq!

Normaali


Ourvision. Enpä tuota osannut ottaa kilpailun kannalta ollenkaan, sillä kaikki esiintyjät oli niin erilaisia ja niin HYVIÄ, että ei voi päättää parasta. Tuomaristolla sikäli epäkiitollinen tehtävä, että niiden oli pakko päättää…

Savoyssa tapahtui hienoja juttuja lavalla, sekä suunnitellusti että suunnittelematta. Hieno suunniteltu ”spontaani” juttu oli lopulta voittajaryhmäksi päätyneen porukan karkaaminen lavalta numeronsa lopuksi, portaita alas permannolle ja jonossa juosten vasen käsi edellä eturiviä viistäen. Ilmassa surisi iso energia, flow ja hihkutus, mutta mä olin jostain syystä ainoa, joka älysi ojentaa oman käden läpsyihin – koska läpsyjähän ne oli hakemassa, hienon esityksen lopuksi, häh ei ole vaikea käsmätä? Toinen hauska juttu sai alkunsa mokasta, kun kaikki ryhmät ja soolot – yhteensä vähintään 60 henkeä – oli jo kutsuttu lavalle, mutta tuomarit ei saaneet päätöstä aikaan bäkkärillä. Dj ja ryhmät ottivat asian käsiinsä ja laittoivat ylimääräiset showt siinä lavalla. Tyypit jutasivat hulluina ja yleisö taputti yhtä hulluna :-D Jokainen halukas ja haluton sai oman soolon lavalla, muut paukuttivat käsiään ja jalkojaan ja tanssivat isona lössinä – hyvin (tanssikoulu)elokuvallinen, iloa täynnä oleva kohtaus, jonka sitten lopulta katkaisi tuomarien oma vuoro.

Ihan sama kuka voitti. Olen nyt parina iltana peräkkäin nähnyt niin upeita näytteitä esiintymisestä, esillepanosta, että se on jotain ihan älytöntä. Eilen katsoin burleskidokkarin, joka siis ei ollut pelkkää tissiä ja tasselia, vaan jossa jubattiin aika pitkään myös ihan esiintyjän ja esitysten rakentumisesta – mikä edellä mennään? Miten homma pidetään kasassa? Samalla lailla ammattimaista esiintymistä näin tänään ihan pientenkin ihmisten kohdalla. Se on uskomatonta katsottavaa, kun 7- ja 10-vuotiaat vetää paritanssia käyttäen aikuisten kliseitä, mutta kuitenkin tarpeeksi viattomasti, ettei niitä katsoessa tule ällö olo*) vaan kunnioitus: miten nuo KÄÄPIÖT osaa jo kaikki väännöt ja ilmeet? Kunhan vanhemmat eivät sekoaisi näiden lahjakkuuksiensa kanssa, vaan antaisivat niiden tanssia tai olla tanssimatta, kunhan vuodet tuosta vierii.

Nuorten ja aikuisten sarjoissa oli myös aika yyberiä menoa, joita ei vaan voi verrata toisiinsa. Miten vertaat fyysisesti ylivertaisen, huimaavan karismaattisen rastamiehen akrobaattista sooloa ja kaunista, hallittua ryhmä-riverdanceä? Tai… tai mitään muita niistä. Mitään. Kaikki oli. Ja niin just.

Onneksi sali oli loppuunmyyty, sillä nyt vituttaisi todella ajatella, että kahdentoista euron liput näin hyvästä meiningistä ei muka olisi menneet kaikki kaupaksi!

*) on siinä vissi ero, onko pennusta yritetty tehdä pienikokoinen ”eroottinen tanssija” vai ihan vain klassisisin ei-pornoklisein aikuista imitoiva tanssija. Kumpaakin on nähty näissä bileissä, ja lisäksi ihan oikeita lapsena esiintyviä lapsitanssijoita.

Meijän visiot

Normaali

Ooh, puuh! Nyt on taas katottu! Tanssia! Ja sielu ratkeilee – tosin hyvällä tavalla vaan…

En tajua, etten ole ikinä saanut kavereita puhuttua mukaan, kun kävin vuosikausia kyttäämässä esim. Dance Actionia ja URBin tanssijuttuja. Eihän mikään ole niin upeaa, kuin nähdä nuorien ihmisten loistavia tanssiesityksiä, VAI MITÄ? Olin aina päiväkausia ihan höttösissäni tällaisen illan jälkeen, ja itse asiassa säälin kavereitani, kun ne ei inttämälläkään tajunneet millaiset hight voi vetää ihan vain siitä, että katsoo toisten raatamista.

Nyt viime aikoina on käynyt niin, että Dance Action pääsee aina yllättämään, en pysty vahtimaan milloin se kunakin vuonna tapahtuu. URB taas tapahtuu silloin kun olen jo joutunut lomalta takaisin duuniin, eli siinä joutuu taas mittaamaan, mitä jaksan minäkin iltana. On siis vähän jäänyt yksittäisten esitysten varaan… Mutta tänään muistin taas, mistä kana, totanoin, jammaa:

Ourvision toteutuu tänä vuonna tanssikilpailuna. Eli suomalaisia ja maahanmuuttajia, sooloja, pareja, ryhmiä. Harrastajia, ei ammattilaisia. Eri ikäluokat. Semifinaali Savoyssa. Olin varannut ekarivin keskeltä paikat duunikaverille ja itselleni. Lyhyesti sanottuna: kannatti. Tajuatteko että yhdessä kilpailussa voi nähdä sekä eri kansallisuuksien aitoja tai semiaitoja tansseja sekä erilaisia fuusioita kansallisista ja moderneista tansseista, ja vielä trad. kilpatansseja, disco- ja showtanssia ja siis kaikkeeeeee! Koskaan ei tiedä, mitä lavalle tulee kun seuraava esiintyjä kuulutetaan. Sinne voi ponkaista silkkaa pehmopornoa, päälläänpyörijä tai jotain jutajaisia. Mitä vain. Ja koska kyseessä oli semifinaali, kaikki huonot oli jo karsittu pois. Nääs, kätevää. Mikä on moista katsoessa!

Huh, oikein piti käydä nappaamassa yksi loiventava Sir Einon terassilla. Muutenhan tää menee ihan häröilyksi koko ensi yö. Kalenteriin on jo merkattu syyskuun finaalipäivä.

Wimme 50 v. ja taiteilijajuhlaa 25 v.

Normaali

Olen sillä lailla pipi, että pyrin aina katsomaan kun Wimme esiintyy Helsingissä. Tänään meinasi tulla pikkasen kiire, kun huomasin vasta iltapäivällä lehdestä (maksullinen linkki, sori), että siellähän se ukuli on tänään Savoyssa. Meni vähän arpomiseksi – en edes varannut lippua kun sain vasta kuuden maissa selväksi, että pystyn menemään paikalle. Arvelin, että onhan siellä paikkoja, kun Savoy on iso ja meitä hörhöjä ja pulunkesyttäjiähän sinne vaan menee.

Ai hyvänen aika. Kuin olisi käsikirjoitettu etukäteen! Menin lippuluukulle ja kysyin oisko ekarivissä yhtä paikkaa. Ja kas, keskelle ensimmäistä riviä pääsin taas, varaamatta etukäteen! Käteistä sattui olemaan juuri uusimman levyn verran mukana, joten ostin sen täydellä luottamuksella jo ennen keikkaa.

Keikka. Porukka on niin seriously groooooove kuin näillä lakeuksilla voi olla! Tapani Rinne, Matti Wallenius, Juuso Hannukainen, Ulla Pirttijärvi ja miksaaja Tuomas Norvio – kumarran. Wimme voisi olla karismalla Wimme ilman tätä rytmiryhmää, mutta Rinneradion tyypit yms. toimittavat beatin, melodisuuden ja meiningin, eli siis hämmentävät kasaan kunnon keikkapoljennon. Meno oli yhtäaikaa kuulasta, jykevää, shamanistista ja usein myös leikillistä. Yleisö oli haltioissaan ja muusikotkin lopulta :-) Hirvee meininki! HIRVEE meininki!! :-)))))

Levy on Mun.

Rock the Savoy

Normaali

Ei ollut yhtään epämiellyttävää tämä Rock the Ballet’n poikien esiintyminen. Sanoisin jopa, että melko hyvin käytettyä aikaa oli se :-) <3 Eikä tehnyt mieli lähteä väliajalla (THE mittari).

Savoy-teatterin uusi ravintola on myös vallan edustava. Oikeasti, sinne kehtaisi viedä oikein super-hyper-delegaationkin. Otin vähän videota kännykällä – katellaan, olisiko siitä jokin linkki tänne saatavissa myöhemmin. Känkkäkameroinnin laatu ei useinkaan palvele mitään laajempaa struktuuria…

EDT: No ei tosiaankaan mutta täällä se video nyt on. Kuvattu ravintolan yläkerrassa ja sieltä alas. Mahtava interiööri.