Category Archives: second hand / kierrätys

Uutta materiaa

Normaali
Pöllökalenteri

Pöllökalenteri

Mun joulukalenterissa on pöllöjä. Olen iloinen, nätti on.

Kaunista päheilyyn

Kaunista päheilyyn

Sitten tämä toinen uushankinta onkin itse asiassa lahja. Voi hyvänen aika. No, työhuonekaveri lähti Nykkiin viikoksi työmatkalle (ilmaiseksi siis, NYKKIIN) ja pyysin häntä tuomaan mulle muovikassin jostain kirjakaupasta tai museosta. Sepä riehaantuikin siitä ja sain ekanakin Strandin kangaskassin – kuten kuva kertoo: kissoja, kirjoja, takkatuli. En ehkä voi ikinä käyttää tota, koska olen niin rakastunut! <3 Mutta tää pahenee vielä. Kaveri oli käynyt meillä ja nähnyt nuo vanhat kartat mun seinällä. Nykistä se löysi oikeasti vanhan kartan (sen tuntee paperista), jossa on esitetty New York vuonna 1853. Määäää eehkäää kualen. Kirpparilta! Toi mulle sieltä saakka tämmöisen! Seuraavaksi ohjelmassa siis kehysten hankinta, tää on ihan liian maximumjeejee jätettäväksi tuohon pöydälle.

Joulu joka päivä…

Lomapäivä

Normaali

Otin tähän kohtaan nyt lomapäivän. Ihan oikean, naps vuosilomasta. Toisaalta aika turhaan, mutta toisaalta en olis jaksanut kyllä lähteäkään töihin. Eilen oli kivaa kamujen kaa, mutta itsekseen ollessa tuo sää vaan niiiiin masentaa. Ajattelin aloittaa reippaasti – menin heti aamusta elokuviin. Nightcrawler, ei moittimista, hyvin on saanut pongoja imdb:ssäkin. En silti jaksanut perustaa henkilökohtaista suhdetta, kunhan vaan kattelin ja lähdin pois. Vein parit kengut Hesyn Perintöpuotiin, jotta päivässä olisi edes jotain hyödyllisen elementtiä. Ja sataa ja sataa, sateessa ja tuulessa edestakaisin. Liian vähän päälläkin, kuin amatöörillä. Olin uskonut, kun kännykkä sanoi että meil on 9°C.

Muistuttaisin taas kerran itelleni, että ei kannata yrittää ulko-ovea pitemmälle ilman kunnon troppausta. Varmaan mun massuvaivatkin johtuu osittain kipulääkkeistä, mutta kun ilman niitä en vaan pärjää. Olin aamulla ottanut liian vähän, ja se tietysti muodosti osan kärsimystä. Fiksasin heti kotiin tultua, mutta ei tässä silti aleta treenaa showtanssia. Kunhan nyt saa lojuttuakin kivuitta, on oikein kiva se. Kädessä Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja.

PS. Olin jo nousemassa tästä notta iltapesulle ja yötä aloittelemaan… sit huomasin ettei kello ole edes seitsemää. NYT JUMALAUTA jotain rotia siihen petiin menoon! Edes kaheksaan pitää pystyä venyttämään, vaikka on marraskuu ja kylmää sadetta paukkuu ikkunalautaan.

Lä lä lä lä

Normaali

Onneksi huomenna Setä tulee kahveelle, päästään oikein mäystämään tuosta Venäjästä. Vähän jo tänään lämmiteltiin puhelimessa. Kiva päästä purkamaan huolta ihan vuorovaikutuksellisesti, kun ei netissä ketään kiinnosta.

Kävin leffassa. Jouduin vähän arpomaan kolmen elokuvan kesken, kun mikään ei inspannut ihan hirveästi, mutta sielu vaati istumista pimeässä valoisan kankaan ääressä. Ostin sitten lipun Step Upiin, vaikka 3D ei ole mikään mun ihannetila – en ikinä kato 3D, jos on muukin mahdollisuus. Kävelin ovelle, yks poitsu katsoi lipun ja toinen tuli vastaan ”ja tästä lasit mukaan”. Sisällä ihmettelin, että onpa pitkä Sin City 2:n mainos, kunnes tajusin että olen katsomassa Sin Cityä. No hitsi, mikäpä siinä! Tyylikäs leffa noin visuaalisesti, ja mitä juoneen tulee, moni asia on vedetty niin yli että onhan sitä vaan ilo kattoo. Ykkönenhän mulla on ihan täällä kotihyllyssäkin, niin että olen vissiin jonkin verran arvostanut tätä genreä ennenkin.

Tiesin, että Sin City on lyhyempi kuin Step Up, joten teatterista ulkoistuttuani menin kysymään henkilökunnalta, voisinko nähdä Step Upin lopun, kun mulla on lippukin sinne. Päästivät. Joten näin ne lopun isot tanssikohtaukset, ja mitä muuta mä siitä tarvitsinkaan muka? Ei ainakaan tullut juonta tai tarinaa ikävä, sehän on näissä aina sama. Tanssit on se katsottava osuus. Heh, kaksi leffaa yhden hinnalla :-D

Ruohonjuureen on iskenyt siis tämä Tukes-hysteria, kuten mediassa nähty. Aika vähän oli pesuaineita enää. Tai pyykkiaineet mua eniten kiinnosti, niitä ei ollut juuri mitään siellä. Olin nakannut täyttöpullot aamulla roskiin ja otin nyt siis ylimääräistä muoviroskaa mukaani kaupasta kun ostin pyykkilitkuja. Vähän siunailtiin kassan kanssa asiaa, tietenkin. He toivoo kovasti, että Saksan malliin vetoaminen voisi purkaa Tukesin päätöksen, koska onhan tuo nyt ihan persiistä. Kai kaikki asiakkaat nyt ite tietää mitä ostaa, ja jos eivät tiedä, niin se tuotelappu kylkeen. How hard can it be?

Ja kierrätyksestä vielä. Joku oli roudannut täysin toimivan nojatuolin roskakatokseen. Tuossa tien toisella puolella – ja joka puolella – on Siivouspäivä. Kuin vaikee ois ollut viedä se tuohon nurtsille ja myydä vitosella? MÄ en sitä ruvennut kantamaan katokselta, koska olen ihan tarpeeksi vammainen ilman vieraitten huonekalujen raahailuakin. Mutta omistaja ite ois voinut viedä sen saman matkan toiseen suuntaan kuin mitä raahasi katsokseen, jonne huonekaluja ei edes saisi roudata. ttu.

Tästä kohti viikonloppua

Normaali

Mikä ihana näky kohtasikaan näköelimiäni heti aamusta ennen kahdeksaa! Tutun tuttu, noin mun ikäinen musta mies, tuli hakemaan sovitusti avaimia. Ei olla nähty noin seittemään vuoteen, joten ällist oli aika mullist, kun kundi oli laihtunut jotain 40 kg ja näytti korkeintaan kolmekymppiseltä, neljän aikuisen lapsen isä. Saatana. Vielä hymykuopat kummassakin poskessa ja rätit ku jollain dj:llä. Tämmösii herätyksiä kun tulis kerran viikossa, niin mun sydän kuluis loppuun tään vuoden puolella.

No, siitäpä sitten lisäunille ja myöhemmin Uunisaareen kamun kaa. Ei oltu nähty koko kesänä, joten olihan noita juttuja kertynyt. Vesi väitti edelleen olevansa 19°C mutta pakko olla vähintään kahtakymppiä, oli kyllä niin lämppää. Uitiin monet kerran sen neljän tunnin aikana mitä siellä lorvattiin.

Menin Kaivarin Kanuunaan. Se ei ookaan mikä tahansa kirppari, kattokaa pari kuvaa.

barbi500

barbibag900

vaatt

lentsikat

Ei mitä tahansa romua, nicht? Koska tarviin aina uusia lenkkareita, ostin käyttämättömät Lacosten tai ”Lacosten” poposet neljälläkympillä. Yritin penkoa netistä, onko tuo logo oikea vai ei, mutta musta ne on kaikki samaa, jos ei oo ihan törkein mahdollinen väärennös. En siis tiä, onko nää oikeat, mutta toisaalta enpä hirveästi välitäkään. Lähes ainoat materiat, mistä kyttään brändejä, on kissanruuat ja parfyymit.

Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.

Tykkään. Kesällä tarvii paljon valkoista.

Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.

Tämmönen tää logo. Jos joku osaa sanoa feikki vai ei, saa sanoa.

Meinaan, jos kengät on aidot ja hinta on neljäkymppiä, se on mahdollista monellakin lailla täällä uusrikkaiden venäläisten kaupungissa. Mut jos neljänkympin kengät on feikit, se kuulostaa kyllä todennäköisemmältä.

Jatkokäyttö

Normaali

En tiedä miten muiden joogamatot kuluu, mutta mulla ainakin jalat on tehneet lähes reiät alaspäin katsovan koiran kohdalle. Joten eiku uuden maton ostoon. Onneksi löysin materiaaliltaan samanlaisen (vaikka erimerkkisen) ja samanpaksuisen, sillä pitää ihmisellä olla yks tahmea mattokin. Vaik on mulla niitä vanhoja… yksi on liukaspintainen, kun en vielä ymmärtänyt mitään sitä hankkiessa, ja yks on tahmea, mutta tosi ohut. Eli nyt on valikoimaa juu.

Mutta miten hävittää vanha, osin rikkinäinen tahmea?

Ta-daa! Tämäpä sattui just samaan aikaan kun heräsi himo tehdä käsillä jotain. Sakset! Vanha sininen matto päätyi osin jumppakamojen alle, Pentikin huopaisten pääsiäisliinojen tilalle (kuvassa vihreät).

kiertoon

Ehjää pintaa riitti vielä sen verran, että leikkasin duuniin tarvittavan yhden jutun ja sit muka hiirimaton vielä. Mutta eihän tää hiirimattona toimi, justiinsa sen hyvän tarttuvuuden takia. Pienempi lätkä jäi siis odottamaan sijoituspaikkaansa.

kiertonkaa

Ja noin sitä tuli käytettyä jotakuinkin kaikki ehjät osat. Nyt ne on helpompi pestäkin, kun ovatten pienempinä palasina.

Viimeinen lomapäivä

Normaali

Kolmas ja viimeinen lomapäivä – tällä erää – meni myös hienosti toteuttaessa kaikkea sitä, mitä ei työviikkoina ehdi. Niin jes. Ateneumissa Tove Janssonin näyttely ja lounas kamun kaa, sitten päiväunet kissan kanssa hänen lempivilttinsä alla, ja illalla elokuva sekä kaksi uutta tuolia perjantaina lähtevien tilalle. Perjantaina tulee nimittäin kierrätyskeskuksen auto hakemaan yhden toimistotuolin ja kaksi ruokapöydän tuolia, koska en vaan enää jaksa niitä. Ostin pöydän ääreen kaksi valkoista klappituolia. Kohta on taas kotoisa olo, ”the void of dormitory house” vai miten se meni ;-)

Jos jotakuta kiinnostaa sähläri, joka sählää mm. kissoja kadoksiin, sekä loputon folkin ulina, niin tässä on elokuva hälle: Inside Llewyn Davis. Muitten ei kannata vaivautua. Ite en jaksa sähläreitä ollenkaan, ja folkia ehkä biisin viikossa, jos mut teipataan tuoliin. Niin että kyllähän nyt tuli annos laitoja myöten täyteen. Mut pakkohan tämäkin oli katsastaa, koska kissat.

Kierto

Normaali

Heti aamusta etsin loput VHSt mitä nyt numeroista 0-99 vielä oli täällä ja *piuuuu!* edes päin katsomatta roskiin. Urhea Zepa! Aplodeja! No sen verran vilkaisin, että menikö jotain mitä saattaisi tarvita hankkia takas dvd:nä. Roudasin kassit roskiin, yhet toiset kassit kirpparille ja päädyin automaattiohjauksella Stokkan 6.90e dvd-tarjonnan ääreen. Viisi leffaa, vain. Semmoisia joita todennäköisesti ei saa kirjastosta. Oli mulla enemmänkin, mutta sitten tajusin että turhaan niitä klassikoita kotiin ostaa, kun niitä saa lainaksikin.

Nyt ois VHSiä enää 100-266 jäljellä… niin plus valmiina ostetut kolmisenkymmentä. Huoh, on tää luopuminen vaikeaa ja pätkittäistä.

Naapurit perkele. Nyt ne soittaa Juicea ja Kalliolle, kukkulalle -osastoa niin että kaikki kuuluu. Tuo Kalliolle, kukkulalle ei näköjään oo mikään sukupolvijuttu, vaan joka sukupolven täytyy huutaa se sama biisi läpi :-D Pakko antaa anteeks, itekin sitä sen verran huutanu keskellä yötä eri kämpissä.

– – –

Luvun alla:
David Baldacci: Kaappaus

Pelkkiä hyviä uutisia

Normaali

The World’s End tulikin saman tien leffateatteriin! Olenpas iloinen teidän kaikkien muiden puolesta, vaikka ite en jaksakaan mennä katsomaan toiseen kertaan. EDIT: Sylvin arvostelu tässä.

Viikonlopuksi on viritteillä vähän toisenlaista leffaelämystä. Mennään kamun kans kattomaan Betoniyö, vihdoin. Moni järjellinen olento on ollut sitä mieltä, että ihan kannattaa.

Vein Welhon/DNAn kamat pois, eli nyt mulla on pelkkää Saunalahtea. Prosessin päättäminen aina tavallaan iloinen hetki, koska jotain tulee valmiiksi. Koska olin jo Sanomatalossa, kävin samointein verenluovutuksessa. Olen pelkkää rrrrrautaa – 138 whoohoo!

Olin saanut työkaverilta vinkin, että jokin joogahuone on tyhjentänyt yhteen second handiin. Kotimatkalla osuin niin lähelle, että oli pakko käydä katsomassa. Joogamatot oli menneet, mutta kiinnostavia ylläreitä oli lateksinauhat ja painopallot. Hierojani oli nimittäin kertonut näistä Voodoo Bandeistä (joita ei kai edes saa Suomesta) ja kuulemma jotkut niistä intoilee ihan tosissaan. No, kasasin 8 kpl ehjimpiä nauhoja siitä ja soitin hierojalleni, että täällä ois tämmöisiä, ei tää oikeata vuuduuta ole mutta venyviä lateksinauhoja pari eeroo kappale, että montako laitetaan. Lähti neljä itelle, neljä hänelle. Lisäksi otin pari 1 kg palloa itelle ja pari hänelle. Ne on pinnalta vähän pehmeitä, niiden päällä voi esim maata selällään ja siten rentouttaa selkäjuttuja.

Aika mielettömiä second hand -ostoksia. Noikin maksaa uusina vaikka mitä. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, että jumppakamathan on ainoa sektori, josta en voi sanoa että ”mulla on kaikki tarvittava”. Pöytä on täynnä meikkejä, kaapit täynnä vaatteita ja kissanruokaa, kaikkea on – mutta kyllähän sitä nyt aina uusi joogamatto tai pallot tai pari nauhaa… tai pari jumppakirjaa… :-D

Nyt lähden puhdistelemaan nuita palloja ja kokeilemaan nauhoja. So’n soromnoo.

Uffaffaa

Normaali

Kivasti toisenlainen jännäkikkare tämä Hyväntekijät. Ei tarvinnut odotella kansitekstejä pitemmälle että mieleen hilautui YLEn UFF – Ryysyillä rikkauksiin -dokkaripätkä. Samaa tarinaa. On toi uffa kyllä tavan orjaplantaasi. Mut jos ei vie kierrätysvaatteita uffalle, sit jää vaihtoehdot Jeesus-Fida (lähellä, mutta miksi tukisin uskishömppiä?) tai kissatalon kirppari (kaukana, mutta asiaa). Vissiin laiskaperseenkin on vedettävä ryhdit ja kerättävä vain ja ainoastaan kissatalolle. Muut kohteet sisältää liikaa hyväuskoisten huijaamista.

Hymy

Normaali
hymynaama hedelmistä

Iloinen hedukulho

Sielu kiittää auringonvalosta!

Olen jo vuosia ostanut kaikki ”välikausitakit” (kuka enää ymmärtää tuota sanaa?) uffalta. Kymmenen vuoden sisään kaksi talvitakkia on tullut kaupasta, mutta kaikki muut the UFF department store for ladies and gentlemen. Vuorillisen nahkatakin lyhyt sesonki alkaa ehkä olla ohi, jotain kepoisempaa kaipasin. Tänään löysin taas kaksi pitkää takkia. Kaksi kunnollista takkia yhteensä 8 euroa. No ei perkele, en ees kattonut hintoja ja meinasin pökrätä kassalla.

Uffatakeissa on vielä sekin hyvä, että sitten kun niihin kyllästyy, senkun vie takas. Ei paljon polttele.

Muuten olen edelleen pidättäytynyt ostelemasta mitään. Ylläriksi itselleni kaivoin kesävaatteet esiin. Sama efekti kuin joka vuosi: en muistanut mulla olevan tällaista paitaa tai näitä housuja, woohoo, uusia vaatteita! Halavalla männöö. Ensi viikonloppuna on kokoontumisajot, kiva saada jotain ”uutta” sinne päälle.

Tänään pesin lattian. Hikijumppaa 40 min, muuta jumppaa ei tarvittu. Vaikka pesen sen vain pari kolme kertaa vuodessa, eipä tuo taaskaan ollut kovin likainen. Omatunto – tai joku – se vaan mäkättää, jos ei lattiaa kuuraa silloin kun ihan oikeasti alkaa sisälmyksissä tuntua, että on aika. Kissablogissa suurta julkisuutta saanut juuttimatto on siitä veikeä vehjes, että se murentaa itseään jauhoksi lattialle, alleen. Jonain päivänä kun tulen töistä, lattialla on enää kasa ruskeaa jauhoa. Byyh.