Category Archives: sekavat huomiot

Hyvää uutispäivää

Normaali

Ei se mene pois, vaikka siitä ei kirjoittaisi. Musta tällaiset jutut on hirvittäviä. Tai se, että jätkät kaivaa/kaivattaa paikallisilla historiallisia aarteita ja myyvät ne, se on oikeastaan vasta toiseksi kamalinta. Kamalinta on ne jutut, joissa nää lukutaidottomat hormoonihiiret ihan vain tuhoaa kaikkea, millä on kulttuurinen tai/ja historiallinen arvo. Niitä tuhoja ei korjata. Kaupunkeja voi rakentaa uusia ja ihmisiä syntyy koko ajan uusia liikaakin, mutta miten vitussa korvaat jonkun 3000 vuotta vanhan patsaan ja sen sisältämät tiedot ja vinkit omasta ajastaan?! Nimrud, Hatra, Mosul. Ihan vain että pääsee tuhoamaan, TUHOAMAAN! Tulee niin vitun miehekäs olo, kun näyttää kivelle, kuka on kuka!

”Aro-Valjus on tehnyt vuosia tutkimusta Turkin ja Syyrian seuduilla. Hän kertoo seuraavansa Syyrian sotaa päivittäin, usein itku kurkussa.”

Mä en pysty edes seuraamaan, vituttaa tuo välinpitämättömyys historiasta ja silkka typeryys niin paljon.

Heijaa tonne ja tänne

Normaali

Kyllä, aurinko ilahduttaa aina näyttäytyessään. Mutta muuten koko viikko on ollut ihmeheijaamista kodin ja työn välillä. Olen viettänyt noin puolet työpäivistä pakkokokouksissa ja puolet kotona. Stressimassu on äitynyt ikäväksi taas pariksi päiväksi ja lihaksetkin tuntuu olevan ihan juntturassa vaikka aamulla venyttelin. Mitään podijuttuja ei pysty tekemään kunnolla, jos massu on turvoksissa mallia raskaana 5 kk, tietenkään.

Näin viritetään kahvipaketin kesto ikuisuuksiin. Ei oo meinaan kahvilla menekkiä. Ruokakin ois enimmäkseen puuroja ja riisikakkuja näinä huonoina päivinä. Vein jo hiutalevarastoa kakkostyöpisteeseenikin (ykkösessä ne on olleet vakiona jo vuosia). Birdy tosin sai massunsa kuntoon luopumalla juurikin viljoista. Mä en saa päätäni käännettyä sille mallille, että edes kokeilisin. Kun massu on pahana, sinne ei sovi mikään muu kuin puuro! Leipää olen vähentänyt jo ennenkin, ja mulla on nyt perusleipä näkkäri gluteenitonta mallia. Mutta että kokonaan luopuisi kaikista viljajutuista…? Ei oo mahollista. Stressistä voisin iloisesti luopua, mutta kun se ei taas ole mun päätettävissä. Siinä pää ja maha tekee yhteistyötä ihan niin kuin tykkäävät.

Nyt just tuntuu hyvältä. Heijaaminen eri paikkojen välillä jatkuu viikon loppuun, mutta kivuttomana kivempaa, tietty. Ihmettelin jo 1-pisteen huonekaverille, miten voikin tuntua näin iloiselta asialta päästä oman pöydän ääreen huomenna. Hänen ihana vastauksensa sisälsi oletuksen helvetin hyvästä seurasta ja tilasta, jossa voi jurottaa hiljaa omia töitään tehden. Olemme luodut toisillemme! :-))

Asioita, joita ei tule ajatelleeksi (jatkopala)

Normaali

Puhuin taannoin värien nimistä täällä. Samaa juttua ilmassa muuallakin!

Katopa tämä:
http://uk.businessinsider.com/what-is-blue-and-how-do-we-see-color-2015-2 (27.2.2015)

esim.
”So Gladstone decided to count the color references in the book. And while black is mentioned almost 200 times and white around 100, other colors are rare. Red is mentioned fewer than 15 times, and yellow and green fewer than 10. Gladstone started looking at other ancient Greek texts, and noticed the same thing — there was never anything described as ”blue.” The word didn’t even exist.”

ja

”Every language first had a word for black and for white, or dark and light. The next word for a color to come into existence — in every language studied around the world — was red, the color of blood and wine.

After red, historically, yellow appears, and later, green (though in a couple of languages, yellow and green switch places). The last of these colors to appear in every language is blue.”

Sitten tää muuttuu todella jännäksi:

”So before we had a word for it, did people not naturally see blue? – – If you see something yet can’t see it, does it exist? Did colors come into existence over time? Not technically, but our ability to notice them may have…”

Siellä on /mekillekin viestiä niistä vihreistä ja sinisistä :-)

Ai että mä tykkään tämmöisestä pelmuamisesta! Joku saisi tulla ja puhua mun kaa kielistä vaikka yhen viikonlopun. Olis namppia!

Taas ulkona – mitämitä?!

Normaali

Kampaajalla luin ton Fingerporin Kamppailuni. Moneen otteesseen pärisytti niin hyvin, että tuli taas oma sisko mieleen, tai siis että pitäisi varmaan hänelle hommata tää opus. Koska uppoaisi kuin puukko lapseen. Keissin uskomaton osuus: samana päivänä köpöttelin hierojalle ja poikkesin antikvariaattiin, jossa en ollut ikinä käynyt, ja vualaa, siellähän se Kamppailuni oli vitosella! Ei mitään rajaa säkällä enää. Nyt kirja on jo postitettu, ja parasta toivotaan.

– – –

Äärikokemuksiin siis: olen taas käynyt ulkona, ihan ihmisten ilmoilla. Wuuhuu! Kävin katsomassa saman mentalistin keikan, jota kattelin jo uudenvuodenaattona. Nyt keikka oli tuplasti pitempi ja lähellä kotiani. Ihan mieletöntä! Vaikka se selittää osan niistä jutuista ihan selkeesti – miten se lukee ihmisiä, miten se on harjoittanut muistiaan jne. – niin silti jättää kyllä äimistyneeksi. Silti joutuu kysymään, miten se muka ton tekee. Tää on niitä ammatteja, joissa vain elinikäinen harjoitus pätevöittää. Ihailen. Suuresti.

Sieltä jatkoin yhteen baariin, jossa arvelin tapaavani twitteristä tutun elokuvahemmon, ja näin kävikin. Hän oli puolestaan kerran käynyt mun työpaikalla ja nähnyt nimeni ovessani! Vaan en ollut silloin paikalla. Höh. Eniveis, lyhyt tapaamus, mutta sen verran että nyt saattaa tuntea ihan naamatustenkin jos tavataan. Eihän noista twitterin naamakuvista mitään selvää saa.

Semmosta. Nyt jännittää, käviskö viel kolmannen kerran ulkona kevään aikana. Jei… Voi hyvinkin olla, kunhan taas valoistuu, niin mielikin herää. Ruumis on ollutkin jo kolmisen viikkoa varsin harmittomassa kunnossa, koska hyvä hieroja.

Avoimet ovet

Normaali

Menin aamulla kampaajalle. Putiikissa oli etuosassa valot. Avasin oven, matto sanoi pling ja menin sisään. Sen jälkeen ei tapahtunutkaan mitään. Kohta tuli toinen asiakas, pling, ja takkia pois.

Odoteltiin.

Sitten tuli toisen asiakkaan kampaaja. Kohta tuli mun kampaaja. Sitten oli jo pakko muotoilla kysymys:
– Kuin tää nyt menee, kun me vaan tultiin sisään, ovi oli auki?

No, se oli vissiin jäänyt sitten yöksi auki.

Mut ei heillä tuntunut isoa huolta olevan asian suhteen. Eihän mitään ollut viety.

Aaargh, kontrollifriikki sisälläni kärsii! :-D

Hämmentävä edistys

Normaali

Vasta noin kymmenen kertaa syksyn ja talven aikana huonekaverin kanssa valitettu talon ylläpidolle, että meidän työhuoneessa on liian kylmä. Sen huomaa myös jokainen, joka astuu sisään – ilmaston muutos, brrrr! Tai huomaa sen varmaan siitäkin, kun me istutaan siellä puolihanskat käsissä, huivit harteilla, villapaidat päällä ja pipot päässä. Lämpötilalle ei vaan ole tapahtunut mitään. Ilmeisesti sitä on ”katsottu” välillä.

Nyt viime viikolla rähjäsin hiukan mailissa, jota levitin iloisesti kaikille tahoille, ja kysyin esim. eikö meidän kokoisessa talossa ole yhtään irtopatteria (pari muuta on tuonut kotoaan patterin – meillä ei ole) ja työturvallisuus ja työterveys ja jadajada. Olin poissa huoneesta pari päivää, jolloin paikalla oli taas käynyt kiinteistöhuollon porukoita ”katsomassa” as usual. Mutta tänään. Vihdoin. Mukava vahtimestarimme tosiaan löysi ihan samasta talosta irtopatterin, jota kukaan ei käyttänyt!

Nyt se on meidän huoneessa.

Kuorimme päällimmäiset kerrokset ja pipot ja hanskat ja juhlallisesti aloimme tehdä hommia samoilla vaatekerroksilla kuin kotonakin. Uuuuu mikä päivä! Hei hei hanskat!

– – –

Keleistä nyt samaan syssyyn. Käytän liukuesteitä talvella, koska en halua olla tyhymä. Nyt ollaan edetty kummaan välitilaan, että kotona Hellsingissä ei tarvi enää käyttää niitä, koska sulat tiet, mutta bussimatkalla töihin Espooseen täytyy virittää piikit taas alle, koska Espoo on jumalauta hankea ja jäätä! Eroa paikkojen välillä semmoset kymmenen kilometriä. Ihan käsittämätöntä ja varsinkin rasittavaa. Aina joutuu kantaa ne piikit kuitenkin mukana, kunnes kesä saapuu Espoon umpimetsäänkin. PÖH.

Kotoa ulos

Normaali

Vallilan ääsmarketissa on yks myyjä, joka kysyy aina, laitetaanko pakastimet pussiin. Täs joku päivä en enää kestänyt, kysyin siltä:
– Pakastimet?
Johon hän vastasi tyynesti:
– Niin, nämä tässä.

No, eihän siinä sitten mitään. Ei laiteta pakastimia pussiin. Kuitenkaan.

(Myyjä on ihan suomalainen. Eihän tässä muuten mitään hauskaa ois.)

– – – –

Aurinko sai aikaan, että ilman suurempia pertsalle potkimisia sain itseni lähtemään ulos. Suuntasin ensin Kaapelille Kustom Kulture Showhun. Enhän mä silleen harrasta, eikä kukaan tuttukaan, mutta kun nuo tuunatut autot ja motskarit on vaan niin kauniita esineitä! Näytti pitkälti perhetapahtumalta – kaikki tunsi toisensa enkä mä tuntenut ketään… No, yks netistä tuttu on piireissä ja verkostoiduin sen verran, että sain kuulla tään ihmisen olevan tulossa. Ei tullut aika pitkäksi odotellessa, oli meinaan sitä silmänruokaa ihan tarpeeksi. (Flickr!)

pieni

jahattu

Ehdin kuitenkin lähteä ennen kuin ainokainen melkein-tuttuni tuli, koska oli tarkoitus ehtiä nipinnapin leffaan. Ulkona kuitenkin huomasin, että pashat, en kerkee, joten kotiin kävi suunta. Kunnes kohta sitten kuitenkin leffaan…

Voihan Ida. Vannoin jo vuosia sitten, että en katso enää yhtään Kaurismäen leffaa, ja sitten tulee joku puolalainen ja puukottaa just siihen kohtaan. Replikointi, kuva-alan käyttö, mustavalkoisuus, näyttelijöiden ilmeettömyys, kaiken resuisuus. Ooh, missä olenkaan nähnyt tätä ennen??! Idassa on ihan hyvät ainekset, mutta jos ihminen on jo valmiiksi tuskastunut lajityyppiin, niin eihän se iloksi muutu.

Suomen paras työpaikka

Normaali

”Tämä on Suomen paras työpaikka” –> http://ra.fi/XWYz

Täytyy kyllä sanoa, että eipä ollut valittamista silloinkaan vuosina keppi ja porkkana, kun olin tuolla Alkossa duunissa. Kaikki oli selkeää ja asiat tapahtuivat ajallaan. Yhteishenki loistava ja kivoja, napakoita työkavereita. Fiksu ja reilu johto.

Nyt jos joku tahtoo kommenteissa tunnustaa olleensa/olevansa myös Alkossa töissä, niin *tassut!* vaan ja moi!

Sisustusihme

Normaali

On ehdottoman valitettavaa, että pystyn lataamaan kuvat tähän postaukseen vasta huomenna. Mutta te, jotka olette käyneet Ympyrätalon uudessa apteekissa, tiedätte mistä puhutaan…

PÖYRISTYTTÄVÄ SISUSTUS! Ja oikein ammattilaisten tekemä. Meinasin pökrätä heti sisään astuttuani. Mistään ei saa mitään selvää! Kyllä mäkin haen roskalavalta kamaa, mutta että kokonainen apteekki koottu kaikesta mitä käsiin sattuu. Julkinen tila pelkkää sekasotkua. Linnanmäki on selkee kuin pururata tähän härvelikoosteeseen verrattuna. Logiikka puuttuu täysin. Varmaan yritetty semmoista ”värikästä” ja ”kivaa”. Niinq aikuisten päiväkoti, kaikilla on mukavaa kun on silleen jännät mestat ja kivoi värei. Ai herrajjjesta.

– – – –

Ja sitten niitä kuvia. Leveys on 1000px joten klikkaamalla suurenee siihen saakka.

8

7

6

5

4

3

2

1

Rauhallista

Normaali

Kävin eilen verenluovutuksessa. Se osaa väsyttää loppuillaksi yhtä tehokkaasti kuin hierontakin. Luovutus on aina mennyt ihan hyvin siitä lähtien kun (jos) pääsen portinvartijoista ohi. Jotenkin mun sormenpäät on sellaiset, että niistä ei tahdo kudosnesteen takia saada kunnollista elikkäs kelpaavaa näytettä, vaikka hemppari olisi oikeasti mitä. Nyt sanoin siitä etukäteen, ja niinpä hoitsu otti ensin paljon paljon verta sormenpäästä, ja vasta sitten näytteen. 132! Toinen näyte jo laski 126:een ja kolmas vielä alemmas, mutta ekan tuloksella mentiin ja sain luovuttaa.

Joskushan tää työelämä menee sellaiseksi, ettei ehdi edes guzeniinalle. Mutta en kyllä arvosta ihan kauheesti tällaisiakaan päiviä, joissa saa kaivaa tikulla että löytää jotain tekemättä jäänyttä tehtäväkseen.

Vaan eipä hätiä. Kun kevät tästä käynnistyy viimeistään kuun lopussa, niin siinä sit mennäänkin tukka takana aina juhannukseen saakka. Parin kuukauden päästä mieli palaa jo tarkistamaan, paljonko niitä lomapäiviä vielä olikaan jäljellä.