Category Archives: stand-up

Kivi

Normaali

Löytyi taas lukemisen arvoinen blogi. Heivasinkin sen heti tuoreeltaan tuonne sivupalkkiin Suomen parhaitten blogien alle: Koomikko Kivi. Paitsi että voitti Naurun tasapainon toisen tuotantokauden, on myös ilmiselvästi älykäs ihminen. Ja varsinkin omintakeinen. Vilase vaikka Kuopion keikka Juutuupista. Että jollekin tulee mieleen nähdä kvarkit ja savolaiset jotenkin niinku samana porukkana :-D Ei lähtis monelta.

Uv-aatto

Normaali

Tavallisesti ikinä ole käynyt missään uv-aattona, paitsi katsomassa raketteja, jos poikkeuksellisesti olen jaksanut (viimeksi ehkä 1900-luvulla). Tänään lähdin ihan kotoa, woohoo! Tonne –> http://www.apolloliveclub.fi/helsinki/tapahtumat/?id=23169. Ensinnäkin, ei paskempi paikka. Kaunista vanhaa arkkitehtuuria, monta baaria, perinteisen näköinen teatteritila. Kaikki asiakaspalvelijat on kovin nuoria nykyään :-0

apolloh

Mua ei niinkään kiinnostaneet muut kuin tuo mentalistiukko. Ja niinhän siinä kävi, että kun Zaani, tanssiryhmä ja PP oli esiintyneet ja tauko aukesi, oli pakko lähteä jo pois. Sillä jos tauon jälkeen olisin jäänyt katsomaan tanssia tai vielä pahempi, Zaania, Poskiparran upea ja hauska esitys olisi huovuttunut niiden alle. Ja sehän ei käy, koska ukko on ällistyttävä! En kertakaikkiaan tajua, miten se tekee ne jutut. Kiukku! Olen jo ostanut lipun sen toisellekin keikalle, helmikuussa. Tuplakiukku!

Nyt raketit paukkuu ulkona eikä kissat ole millänsäkään. Yritän kovasti, että tänään jaksaisin valvoa puolilleöin ja kerrankin lähtisin tuohon sadan metrin päähän kentälle, missä varmaan ammutaan vaikka mitä ja mis saattaisi nähdä jotain muitakin raketteja, kauempaa pökittyjä. Pakko jaksaa edes joskus jotain, oikeaan aikaan!

Näillä puhein hyvää ja terveellistä alkavaa vuotta kaikille! Pysytään kanavilla, as they say.

Hankala valinta

Normaali

Sit tänään toi.

hcf

Hirvee ongelma, kun en tiedä, pitäiskö kosaista Ismo Leikolaa vai Niko Kivelää. Leikola on nero. Sen jutut on monasti pitkiä ajatusketjuja, jotka osoittautuu varsin lystikkäiksi sitten kun se töräyttää loppupäätelmän, mutta ite ei vaan ole tullut ajatelleeksi samalla lailla. Aina se vaan yllättää. Kuten esim tämä Caesar-keissi, varmaan moni on jo kuullut. Toisaalta, Niko Kivelä on fyysinen nero. Se tekee koko kropalla ja äänenkäytöllä, ja onhan sen tarinatkin herranjesta enemmän kuin siedettäviä. Kivelä ottaa tosi hyvin hetkestä kiinni ja etenee kuin pikajuna.

Vaikee pala. Jään miettimään.

UPDATE! Ismo Leikola Suomen ehdokas maailman hauskimmaksi ihmiseksi!

Vilikas perstai

Normaali

Nyt on niin paljon kuvia odottamassa! Etenkin autokuvia. Sai riivittyä itseni eilen liikkeelle ihan kunnolla!

OK… työpäivä kotona eli jumppia lukuunottamatta pöydänjalkaan kettingillä kahlittuna. Duunien loputtua suuntasin hierojalle, vaikka oli just sellainen olo, että jos nyt meen ratikkaan, nukahdan. SUUUUUUreksi ilokseni hierojalla olikin tänään kaksi opaskoiraa (Bee jäi nuorena sairaseläkkeelle ja asuu edelleen tässä samassa porukassa; Tee on töissä), muakaan ei enää yhtään nukuttanut, kun sain lällättää niiden kanssa ja opetella, kumpi on kumpi, kun ne on yhdessä. Melko hankala saada kunnollisia kuvia, sutina oli aika vilkasta.

koirut2

skoir2

skoir1

koirut1

Keikan jälkeen rouva pyysi, että jos ei oo muita ihmeitä niin saattaisinko hänet raflaan, jossa miehensä ja tään työkaverit oottaa. Ite en edes tiennyt missä se paikka on, mutta koska toinen tiesi, niin lähettiin. Koirat jäi vastaanotolle siksi aikaa. Saattoi kehkeytyä lievää komiikkaa, kun toisella mustat lasit ja toisella valkoinen keppi, ja sit ”anteeks, tiedättekö missä on Malminkatu?” ”Te olette Malminkadulla.” … jep tähän malliin.

Baarissa tuli ihan semmoinen olo, että mitä helv, mä en ole ollut baarissa VUOSIIN (mikä ei oo totta) eli liian pitkään aikaan. Jäi semmoinen kaipuu että oispa kiva. Muttei voinut kun piti lähtee lääkitsemään yks kissa ja ruokkimaan kaksi. Kaduillakin oli ihmisiä ja musiikkia ja elämää. Jäi nakertamaan!

Näin etiäpäin, kotona kello oli jo yli kahdeksan, kun päätin lähteä kotoa Kauppatorille. Ilta alkoi pimetä, eli ihan erilainen cruising mulle tällä kertaa! En ole koskaan ollut siellä hämärissä, ja kuvistakin tulee tietysti erilaisia erilaisessa valossa. Nautin taas kovasti nättien autojen katselemisesta, siksihän sinne mennään. Harvoin siellä törmää tuttuihin, mut nyt oli entinen naapuri, myös entinen taloyht. hallituksen pj. Se oli myös ostanut museoauton ja pönötteli siellä. Komee mies ja mukava. Kelpais mullekin, mut kun on jo naimisissa, niin ei kelpaa. Löytäjä saa pitää. Snif.

Cruisingissa ihmiset muuten oikein fiksusti väistää aina kameraa. Ihan kuin kaikilla olis se äly, että tänne tullaan kuvaamaan autoja. Harvinaista joukkoa.

Kun oikein hurjaksi olinkin jo alkanut, niin meninpä sitten vielä baariin. KYLLÄ! Menin! Tässä kotikulmilla otin yhen portterin. Kotiin tultua kattelin, mikä olikaan se juttu mitä piti tehdä viä kompuutterilla, niin sehän oli toi Naurun tasapainon kakkoskauden aloitus. Siellä oli Ilari Juuhansson taas… tuttuni/kaverini H on semmoinen tyttö, että sehän ottaa mitä lystää, ja sitten se otti ton Juuhanssonin. Nyt niillä on pätkä uutta ihmistä myös, vissiin jo kolmatta vuotta. Naurun tasapaino oli lupaava. Imeskelin pari desiä hehkuviiniä ja kattelin ja tykkäsin. Hehkuviiniä tuli ostettua melko vahingossa jotain viikko sitten, kun kävelin Alkon ohi mutten ohi. Ei tehnyt mieli mitään, mutta kun selasin tarpeeksi pitkään, hokasin etten ole ostanut hehkuviiniä pariinkymmeneen vuoteen. Siitä sitten & siks.

Jos suunnitelmat pitää, tänään ja huomenna on luvassa yhtä hyvät päivät.

Polle sanoo ihahaa

Normaali

Olen lukemassa Tommi Uschanovin Miksi Suomi on Suomi. Tommi on tuttu nimi sosiaalisesta mediasta kivikaudelta, joskin silloinkin hän puhui asiaa eikä lätissyt niin kuin yhet toiset. Anyways, kirjasta löytyy niin paljon herkullista ainesta vaikka stand-uppiin. Tajuan, ettei ”Kontulalle” voi alkaa esittää taloudesta tai politiikasta mitään vaikka se olisi kuinka irvokasta, mutta yksi ehdoton tärppi löytyy: heroiininkäyttö Suomessa. Luin kolmisen vuotta sitten Mikko Ylikankaan Unileipää, kuolonvettä ja spiidiä – Huumeet Suomessa 1800-1950 jossa puhuttiin jo siitä, että Suomessa on käytetty kaikkea ja aina. Oliko se 1920-luvulla kun heroiininkulutus per pää oli maailmassa ainoastaan Japanissa suurempi kuin Suomessa. Kun päästiin sodanjälkeiseen aikaan, Suomen heroiininkulutus oli 25-kertainen muihin maihin nähden. Lääketieteen kansainvälisillä areenoilla tätä selitettiin sillä, että kun Suomi on niin pohjoisessa, on kovasti ja usein yskää :-D

No, Tommi tuo tähän kuitenkin näkökulman joka on esim. EU:lle tutumpi kuin Suomelle itselleen, eli Suomen sooloilutaipumuksen. Suomella on omat pileet, Suomen ei tarvi välittää mitä muut! YK perustettiin vuonna 1945 ja sieltä kopsahti Suomeen ukaasi, että ette pääse ikinä jäseniksi, jos ette lopeta tuota heroiinin kanssa luttaamista. Suomi oli että ”häh, mutku mutku, älkää nyt viittikö, sehän on meijän yskänlääke!” Vei vuosia, ennen kuin muualla maailmassa kovaksi huumeeksi luokiteltu heppa laitettiin Suomesssa oikein lakikirjassa kiellettyjen aineiden joukkoon (1951), ja siitä vielä vuosia ennen kuin Suomi pääsi YK:n jäseneksi (1955).

Niin että kylläpä tuosta runoaisi ainakin pari toimivaa settiä. Ihan tuoreessa muistissa on vielä Helsinki Comedy Festival. Päässäni näin jo ne setit, esittäjinä oli Ilari Johansson ja Ismo Leikola. Kumpikin omalla taatulla tyylillään. Kyllä mua ainakin nauratti.

Tyylikäs setä kävi kylässä

Normaali

Kyllä se aina säväyttää kun ”en olis ikinä, ikinä, IKINÄ uskonut” toteutuu. John Waters Suomessa. Olisipa joku käynyt väittämässä mulle moista vaikka 20 vuotta sitten… hah!

Waters oli niin stylissimo, että olisin katsellut intona vaikkei hän olis puhunut mitään. Mutta puhuikin. Paljon. Selvästikin hallitse oman settinsä ihan perkeleen hyvin, vaikkei ole stand-upin ammattilainen siten kuin vaikka nää meidän muutama viikko sitten souvanneet. Ja kukaanhan ei voi vetää samaa settiä, koska Waters kertoo omasta elämästään ja tuotannostaan. Ha! Toisaalta, juttua ei ole siis mitään järkeä mennä katsomaan, jos ei tunne Watersin tuotantoa. Tykkäsin. Upea huumorintaju ja särmä on hällä – kestäisin kyl vaikka toiset puolitoista tuntiakin :-)

Uskokaa tai älkää, 30 e lipunhinnasta huolimatta joukkoon oli taas päässyt livahtamaan yksi avohoitopotilas lääkkeet lopussa! Otuksen välihuutelu häiritsi varmaan tolkuttomasti takana istuvia, kun meille neljänteen riviinkin kuului vielä jotain äyäämistä ja ölinää. Lopulta keikan puolivälissä järkkärit kävivät hakemassa niskapersiillä hölisijän avarampiin maisemiin jonne mahtuu älinää. Järkkärit sai takaa väliaplodit. Pipipäillä on kumma into pilata muilta kaikki, koska itellä ei ole palikat kohdallaan. Vittuako se meijän vika ole. Tää hieno avo”hoito”konsepti tarkoittaa vain sitä, että hullut sekoilee täällä ulkona ilman hoitoa, eikä siellä sisällä hoidossa. Ja mä en halua, että hullut tulee (enää) pilaamaan mun asioita (kun olen jo päässyt perheestä ja suvusta eroon aikoja sitten).

Naapurissa tapahtui myös. Jos olisin tiennyt etukäteen, että Steve Vai esiintyy Rexistä sadan metrin päässä, olisin ehkä joutunut vuodattamaan muutaman ärripurrikyyneleen. Nyt havaitsin asian vasta kysellessäni Vai-jonosta, mitä he venailevat. Vähän silti jäi harmittamaan. Kaksi tällaista ukkoa – samaan aikaan ja käytännössä samalla pihalla. Valitse.

Niko!

Normaali

Kyllä mun pitää nostaa toi Niko Kivelä omalle suosikkilistalle. Se on ihan erilainen kuin JP ja Leikola. Se on tosi energinen ja fyysinen, eikä ainakaan nyt haitannut yhtään, että katsoin sitä kaksi iltaa peräkkäin. Jutut oli vain osan aikaa samat, ja mikäpä noita samojakaan oli katsoessa, kun tiesi etukäteen että hyvei ovat :-) <3

(kuva pöllitty, mut positiivisiin mainostarkoituksiin)

Ikinä en oo nähnyt sellaista yleisöä kun oli tänään Vanhalla. Sali täynnä – istumapaikat, seisomapaikat ja parvi – ja kaikki oli mukana alusta asti. Kaikki! Mukana! Se on mielettömän palkitsevaa esiintyjille. Kun salissa on hyvä meno heti alkuunsa, niin kaikki on niiiin helppoo!

Ite sain yllättäen saman loistavan paikan kuin eilenkin. Ja joo, EN mene stand-upissa eturiviin, vaikka muuten aina sinne pyrinkin (ja pääsen). Mikään hullu oo… Ne eturivin paikat sitäpaitsi menee aina ensimmäisenä. Ei ihan valotu, mikä kiire ihmisillä on päästä esiintyjien pilkattavaksi läpi settien, mutta ehkä se on vaan ihkuu kun saa huomiota. Oli se sitten mitä huomiota tahansa. Tok-tok. BB-sukupolvi?

Koomikoiden kyydissä

Normaali

Nyt oon käynyt stand-upissa, ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen. Oon aika vannoutunut JP Kangas -fani ja myös Ismo Leikola -fani. Niissä on jotain samaa, muutakin kuin että kumpikin näyttää vuorenpeikolta. Ne uskaltaa olla hitaita. Varsinkin JP pitää

niin

pitkiä

taukoja

jutuissaan, että se olisi monessa kulttuurissa käsittämätöntä. Varsinkin, kun ihmiset ei edes lakkaa nauramasta niiden taukojen aikana :-D Se on se naama. Huomasin tänään kyttäileväni erityisesti ”ulkomusiikillisia” juttuhommia, koska suuri osa tarinoista oli jo tuttuja. Geeneissähän JP on naamansa saanut, mutta olettaisin että käyttö on pitänyt opetella erikseen. Ne kulmakarvat, se kiilto silmissä, hymyt, poskipäät – kaikki just niin maanista, että pakko on vaan hihittää :-) Hieno rytmi, hieno luottamus oman setin kestävyyteen.

Niko Kivelää en ollut nähnyt vuosiin. Eikä tehnyt yhtään pahaa nähdä nyt. Se osaa käyttää koko fysiikkaansa yhtä taitavasti kuin JP naamaansa. Hienoa, hienoa työtä. (Teemu Vesterisessä ja Niko Kivelässä on jotain hyvin samaa.)

Pirjo Heikkilä on upea. Moni yhtä kaunis nainen ei uskalla edes hengittää ettei näyttäis urpolta ja niinq ettei meikit mee, mutta Pirjo se vaan syöttää menemään, aina isommilla kierroksilla mitä pitemmälle setti etenee. Veikkaan, että on parhaiten tienaava naiskoomikko Suomessa nykyään. (Krisse ei ole enää iso nimi missään kuin kotonaan, eikä hänen setti nyt niin kovin kummoinen – aikaa kestävä, uudistuva – edes ole, koska kaikki on sidottu Krisse-hahmoon ja loputtomaan blondiuteen.)

Ehdin kiepata myös Bio Rexissä ostamassa R&A-sarjakortin ja katalogin. Hitsi kun ei osaa sanoa, oisko pitänyt ostaa kaksi sarjakorttia heti alkuunsa. No, niitä saa lisää jos siltä tuntuu. Tänä vuonna ei ole ainakaan duuni häiritsemässä harrastusta, jei!